Nomadland on ehdolla mm. parhaan kuvauksen Oscar-palkintoon. Kuva: 20th Century Studios
KOLUMNI | Oscar-kisojenkin on ollut pakko siirtyä poikkeusoloihin. Normivuonna tarjokkaat ja ehdokkaat markkinoisivat itseään yhtenä hymynä edustuskutsuilla aamusta iltaan ja yöhönkin, mutta nyt sekin tehdään turvallisesti etänä.
Muutamakin ihminen hieraisi silmiään nähdessään listan Oscar-ehdokkuuden saaneista elokuvista, näyttelijöistä ja ohjaajista. Monista listan nimistä saattoi tehdä mieli kysyä mitä tai keitä he ylipäätään ovat. Oikeampi kysymys kuuluu, kuka edes on katsonut elokuvia?
Suomalaiset elokuvateatterit suljettiin ensimmäisen kerran koronan vuoksi vuosi sitten. Kesällä ja syksyllä teatterit olivat miten kuten auki.
Viime vuosien ilmiöksi noussut suoratoistokatselun nousu on kuitenkin tehnyt ainakin Mank-elokuvasta tutun niille, jotka suoratoistokatselua harrastavat. (David Fincherin ohjaama fantasia kertoo mahdollisen tarinan Citizen Kanen synnystä.)
* *
Nyt vain on niin poikkeuksellinen aika, että Oscareiden ja muiden elokuva-alan palkintojen hehkutukseen yleensä kuuluvat seremoniat, paneelikeskustelut ynnä muut on peruutettu. Yhdysvalloissa, missä Oscar-voittajat ratkaistaan, aika helmikuusta pitkälle maaliskuuhun on Oscar-ehdokkuuksista kilpailemista – juuri silloin ratkaistaan monet Oscar-voitot.
Ensimmäinen etappi on ylipäätään saada ehdokkuus, seuraava on tehdä Oscar-valitsijat tietoisiksi ehdokaselokuvan olemassaolosta, sillä joukosta erottautuminen vaatii tyrmääviä määriä mainos- ja markkinointirahaa. Yhden ehdokaselokuvan markkinointiin saatetaan käyttää lähes 20 miljoonaa euroa.
* *
Tärkeää on myös, että saatua ehdokkuutta ei tärvätä toheloimalla sinä lyhyenä ja kiivaan intensiivisenä aikana, jolloin Oscar-ehdokkaat markkinoivat itseään ja elokuvaansa pyörryttävässä vyöryssä cocktail-tilaisuuksia, vastaanottoja, illallisia, elokuvaesityksiä ja muita edustustilaisuuksia. Tällaisen sosiaalisten tilaisuuksien maratonin läpikäyminen vaatii hioutuneita diplomaattisia kykyjä ja väsymätöntä ulospäinsuuntautuneisuutta, koska näiden tilaisuuksien joukkoäly on se, joka voittajat ratkaisee.
On mahdollista, että altavastaajien ainoa mahdollisuus Oscar-voittoon on juuri cocktail- ja muiden tilaisuuksien joukkoälyn voittamisessa puolelleen. Tiettävästi Parasite-elokuvan viimevuotinen suurvoitto johtui osittain siitä, että korealaisohjaaja Bong Joon-ho jaksoi kiertää hurmaamassa Oscar-äänestäjiä ilta illan jälkeen, kunnes hän ja hänen elokuvansa olivat jääneet kaikkien mieleen. Voi vain kuvitella miten loputtoman kauan ehdokkaiden on nyt oltava skarppeina valmiina etäkeskusteluihin.
* *
Oscarit on pohjimmiltaan suosituimmuuskilpailu, jossa ei aina voita paras elokuva, vaan se, jonka tekijät eivät kompastele seurapiiritilaisuuksissa päästämässä sammakoita suustaan. Tänä vuonna, kun tällaista jetset-säihkeen väsytyskilpailua ei ole, tilanne on hitusen toisenlainen. Oscar-äänestäjät saattavat punnita ihan oikeasti elokuvien laatua, mikä voi johtaa yllättäviin tuloksiin.
Siis siihen, että normaaleina aikoina suurimpina ennakkosuosikkeina pidetyt ehdokkaat jäävät gaalailtana tyhjin käsin. Toisaalta voi käydä niinkin inhorealistisesti, että mitä suurimmassa määrin Hollywoodin sisäpiireihin kuuluvat Oscar-äänestäjät valitsevat suosikeikseen niitä elokuvia, joissa on työskennellyt eniten heidän tuttaviaan.
Seurapiiriglamourin roolin pieneneminen ehdokaskisassa voi antaa tilaa karheille elokuville, joita ei ns. normaalivuosina nähtäisi Oscareiden lähimaillakaan.
Onko tässä seuraava naispääosan Oscar-voittaja? Frances McDormand elokuvassa Nomadland. Kuva: 20th Century Studios
* *
Tavallista karheamman oloinen elokuva on kiinalaisen, Yhdysvalloissa uraansa tehneen Chloé Zhaon ohjaama Nomadland, jossa Frances McDormandin esittämä työtön naisihminen kiertää asuntoautollaan Amerikkaa etsimässä seuraavaa tilapäistyötä. Modernien kausityöläisten kuvaus on kerännyt sosiaalisessa mediassa mainetta elokuvana, joka tiivistää Amerikan tilanteen juuri nyt. Innokkaimpien mielestä Nomadland vetää vertoja John Fordin ohjaamalle yhteiskunnallisen realismin klassikkoelokuvalle Vihan hedelmät (1940).
Kun Oscar-voittajat valmistautuvat syleilemään pienoispatsaitaan huhtikuun 25. päivän iltana, tiedämme miten näissä mittelöissä käy.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
