Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.
ELOKUVA | Mustanhumoristisessa goottifilmissä mies hankkiutuu eroon sadistisesta vaimostaan, mutta mikään ei ole niin yksinkertaista kuin aluksi vaikuttaa.
”The Skeleton of Mrs. Morales on yksi arvostetuimmista meksikolaisista elokuvista kautta aikain. Ei ole vaikeaa nähdä, miksi.”
Kuin kuvastimessa
Artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.
* *
El esqueleto de la señora Morales. Meksiko, 1960. Ohjaus: Rogelio A. Gonzáles. Käsikirjoitus: Luis Alcoriza Arthur Machenin novellin pohjalta. Pääosissa: Arturo de Córdova, Amparo Rivelles, Elda Peralta, Guillermo Orea, Rosenda Monteros, Luis Aragón.
Jatkamme Kuin kuvastimessa -elokuvasarjaa jännityksen teemalla, onhan sentään lokakuu. The Skeleton of Mrs. Morales (1960) on meksikolainen musta komedia. Sen ohjaaja Rogelio A. Gonzáles oli merkittävä meksikolaisten genre-elokuvien tekijä, ja tämä on hänen tunnetuin filminsä, mutta vielä tärkeämpää on, että käsikirjoittajana on Luis Alcoriza, joka käsikirjoitti useita Luis Buñuelin ohjauksia, tunnetuimpana niistä Los Olvidados – säälikää heitä (1950), joka palautti ohjaajan maailmanmaineeseen.
The Skeleton of Mrs. Moralesissa onkin monenlaisia buñuelilaisia yksityiskohtia, surrealismia, joka syntyy elämän oudoista sattumanvaraisuuksista ja julmuuksista. Tästä on osin kiittäminen lähdemateriaalia. Käsikirjoitus perustuu kertomuksesta Suuri jumala Pan (1890) tunnetun mystikko Arthur Machenin (1863–1947) kirjoittamaan novelliin The Islington Mystery (1927).

* *
Herra Morales (Arturo de Córdova) on kiltti ja siisti mies, josta melkein kaikki naapurustossa pitävät. Hänen elämänsä pienet ilot ovat taloudenhoitajan paistama mehukas pihvi ja muutama olut ystävien kanssa. Erityisesti lapset ja pienet eläimet ilahduttavat häntä. Uusimmaksi harrastuksekseen hän on päättänyt valita valokuvauksen. Groteski työ luo kontrastin hänen leppoisuuteensa: herra Morales on eläintentäyttäjä, joka on työnsä vuoksi paljon tekemisissä kuolleiden kanssa.
Samalla herra Morales kärsii vaimonsa, elokuvan tittelin rouva Moralesin (Amparo Rivelles), alistavan katseen alla. Rouva Morales on kotiinsa sulkeutunut rampa, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Valitettavasti hän on myös sadisti, joka nauttii tavattomasti miehensä kärsimyksistä. Syntiensä vastapainoksi rouva Morales on suunnattoman uskonnollinen, ja Moralesien kotona käykin paikallinen pappi ja hänen uteliaista vanhoistapiioista koostuva seurueensa. Uskonnollinen seurue inhoaa herra Moralesia lähes yhtä suurella vakaumuksella kuin rouva itse.
Eräänlainen vitsi on, että karsean rouva Moralesin roolissa nähtävä Rivelles on yksi meksikolaisen melodraaman suurista kaunottarista tahallisen irvokkaassa ja toisaalta hänen näyttelijäntaitonsa taipuisuutta esittelevässä roolissa.
Kun herra Morales hankkii valokuvaamista varten uuden kameran, vaimo aikoo nitistää tämän valonpilkahduksen miehensä elämästä. Ei siis tule suoranaisena yllätyksenä, kun herra Morales päättää vaivihkaa eräänä päivänä pistää vaimonsa päiviltä. Vaimon äkillinen katoaminen herättää luonnollisesti niin poliisin kuin papin huomion. Herra Morales joutuu oikeuden eteen, onhan hän todennäköisin syyllinen, mutta jos rangaistus on tuleva, se tapahtuu aivan muilla tavoin kuin lain pitkän kouran nuijimana…

* *
The Skeleton of Mrs. Morales on yksi arvostetuimmista meksikolaisista elokuvista kautta aikain. Ei ole vaikeaa nähdä, miksi. Esteettisesti siinä on goottilaista tyylikkyyttä, joka välittää varsin vapaasti tulkitsemansa alkutekstin sardonisen tunnelman. Vaikka filmin teema voi vaikuttaa päällisin puolin misogynistisen niljakkaalta (rouva Morales on yksi elokuvahistorian suurista ja aliarvostetuimmista hirviöistä, joka pitäisi mainita Hannibal Lecterin rinnalla), sen halpiskauhumaisen pinnan alla liikkuu muutakin.
Herra Moralesissa muuttuu jokin hänen suoritettua julman työnsä. Vapautuneena, ilman vaimonsa piinaavaa läsnäoloa, hänestä kehkeytyy vaivihkaa pimeämpi versio itsestään. Hänen huumorintajustaan tulee sarkastisempi ja pisteliäämpi. Hänen suhteensa kuolemaan alkaa paljastua fetisistisemmäksi ja groteskimmaksi kuin luulisi ja hänessä itsessään piilevä sadismi alkaa kuplia pintaan.
On kuin elokuva haluaisi kertoa meille, että hyvyyden on mahdotonta olla hyvää, jos sitä ei voi heijastaa pahuutta vasten. Ja näin usein onkin. Moraalisia tyhjiöitä täyttämään tarvitaan katastrofeja, jotka muistuttavat ihmisten todellisista kyvyistä yltää hyvään jokapäiväisessä elämässään.

* *
Ihmisyksilössä elävän pimeän puolen lisäksi elokuva tarkastelee katolisen kirkon tekopyhyyttä. Rouva Morales on papin ja seurakunnan rouvien mielestä suoranainen pyhimys. Syitä tähän on kaksi: rouva Morales lahjoittaa seurakunnalle rahaa ja hän itse kertoo olevansa paljon kärsinyt, viaton nainen, joka kärsii julman herra Moralesin alkoholismin ja väkivaltaisuuden ikeessä.
Tämä riittää mainiosti elokuvan kirkkoyhteisölle syyksi halveksua herra Moralesia, joka uskonharjoittamisen vajavaisuudesta huolimatta kohtelee ympäristöään ja maailmaa vertaisenaan, kunnioittaen ja arvostuksella. Todellisuudella ei kuitenkaan ole merkitystä papeille tai pyrkyreille, rahalla on.
Niin uskonyhteisön sokeuden kuin herra Moralesin rikoksen myötä katsoja saa muistutuksen siitä, kuinka vaikeaa toisen ihmisen hyvyyttä lopulta on arvioida: Kukaan ei huomaa todisteita, vaikka niitä heiluteltaisiin suoraan nenän edessä. Ja mitä se kertoo meistä, jos olemme valmiita antamaan murhaajalle anteeksi vain siksi, ettemme pitäneet uhrista?
On siis ainakin kahdenlaista julmuutta, taivaallista ja maallista, ja niiden kohdatessa elokuvan lopussa katsojalle ei jää helppoja valintoja. Jos hän hurraa herra Moralesille, se on ymmärrettävää mutta lyhytkatseista. Toisaalta on lähes mahdotonta asettua elokuvan ”hyvien” voimien puolelle, heidän, joiden pitäisi pitää yllä järjestystä ja kuuliaisuuteen perustuvaa valtaa. Jumalan käsi ja ihmisen erehtyväisyys ottavat viimein saman muodon. Ironisen lopputuloksen myötä katsoja jää vapaapudotukseen.
Mikko Lamberg
The Skeleton of Mrs. Moralesista löytyy VCI-yhtiön loppuunmyyty Blu-ray, jota voi yrittää metsästää. Elokuva löytyy myös Darkroom-striimipalvelusta. YouTubesta löytyy huonolaatuinen, tekstitön versio. Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Käräjillä tavataan – Tampereen Työväen Teatterissa!
TEATTERI | Näyttelijät Sari Mällinen ja Anne-Mari Alaspää puhuvat Tampereen Työväen Teatterin 125-vuotisjuhlanäytelmä, joka on Sirkku Peltolan sovitus Markku Nummen vuoden 2024 romaanista.
Täydellinen keittiö, täydellinen perhe – arviossa Ryhmäteatterin Äitisi, Klytaimestra
TEATTERI | Minna Lundin näytelmä kertoo perheestä, jossa kaikilla on pakkomielteitä ja jossa kaikki suhtautuvat lievästi sairaalloisesti toisiinsa.
1800-luvun lempeä – arviossa Eevi Iisakkilan Lemmenlupauksia Avainkukan kartanossa
KIRJAT | 1810-luvulle sijoittuvassa romanttisessa viihdekirjassa kahden perijätärsisaruksen rakkauselämä saa uutta potkua maaseutukartanossa vietetystä kesästä.
Tyylikäs pieni kirja hirviöistä – arvioitavana Pinja Meretojan Monsterit vapaalla
KIRJAT | Klassisten elokuvahirviöiden arkisia salaisuuksia valottava lastenkirja on pieni ja nopeasti luettu, mutta toteutukseltaan viimeistelty ja opetukseltaan arvokas




