Lucas Kankava ja Mzia Arabuli. Kuva: Cinema Mondo
ELOKUVA | And Then We Danced -elokuvasta tunnetun georgialaistaustaisen ruotsalaisohjaajan Levan Akinin uusi ensi-iltaohjaus Crossing sijoittuu Turkkiin.
”Olen vihainen siitä, miten äärioikeisto on kaapannut perinteen ja traditiot.”
Eija Niskanen, teksti
Ruotsalaisen, georgialaistaustaisen Levan Akinin viimeisin elokuva Crossing matkaa päähenkilöönsä Lian mukana Georgiasta Turkkiin ja samalla käy matkaa ihmissuhteiden tunneviidakossa.
Elokuvan nimi Crossing ennustaa jo erilaisia risteymiä. Ja siitähän elokuvassa on kyse, monellakin tasolla. Alun perin elokuvan työnimi oli ”Passage”.
– Elokuvassa tehdään matkaa, joten aloitimme Passage-nimellä, mutta Crossing kuvaa erilaisia risteymiä, joissa elokuvani henkilöt kohtaavat, kuvalli Levan Akin elokuvansa ideaa, kun haastattelin häntä keväällä Berliinin elokuvajuhlilla.
– Yleensä tiedän elokuvani nimen jo prosessin alusta lähtien, mutta tällä kertaa lopullinen nimi tuli myöhemmin.
Moni tuntee Levan Akinin ennen kaikkea vuoden 2019 elokuvasta And Then We Danced, joka kertoo georgialaisesta perinnetanssijaryhmästä ja kahdesta toisiinsa rakastuvasta miestanssijasta. (Lue Ruska Oksasen arvio elokuvasta täältä.)
– And Then We Danced oli tiukempi draama. Tällä kertaa halusin tehdä vapaamman, romaanimaisemman tarinan, jossa on erilaisia episodeja, Akin kertoo.
– Ihmisen on tehtävä matka ja tultava takaisin oppiakseen jotakin. Joskus on lähdettävä kotoa löytääkseen takaisin kotiin. Itse tunnen olevani hieman ulkopuolinen kaikkialla. Olen syntynyt Ruotsissa, mutta en tunne olevani ruotsalainen. Ruotsista on tullut liian kliininen konsensusmaa. Mutta olen ulkopuolinen myös Georgiassa.
Levan Akin Berlinalessa. Kuva: Eija Niskanen
Crossing seuraa eläköitynyttä opettajaa Liaa, joka lähtee nuoren Achi-pojan kanssa matkalle Georgiasta Turkkiin löytääkseen kadonneen sisarentyttärensä Teklan, joka on transsnainen. Crossing käsittelee myös luopumisen tuskaa, kun ennen eroa ei ole ehtinyt sanoa tai saanut sanotuksi toiselle sitä mitä olisi halunnut.
– Meillä kaikilla on näitä hetkiä, kun tajuamme menettäneemme tilaisuuden kertoa toiselle, mitä hän merkitsee. Halusin kuvata eri sukupolvia kuvaavan tarinan ja sitä kautta pohtia näitä asioita.
Matkalla Lia ja Achi kohtaavat paljon erilaisia ihmisiä.
– Nämä kohtaamiset ovat kiehtovia ja niiden kautta pyrin kuvaamaan päähenkilöitäni. Olen aina kiinnostunut pienistä yksityiskohdista elämässä ja paikoissa ja haluan sisällyttää ne elokuvaani. Kuten vaikkapa sen, miten lautalla Turkkiin tarjoillaan teetä. Lähestymistapani elokuvantekooni on siinä mielessä dokumentaarinen.”
Crossingin dokumentaarinen kuvaustyyli tuo paikat ja kohdatut henkilöt luontevasti osaksi matkaa. Tärkeäksi kohtaamiseksi muodostuu Evrim, istanbulilainen aktivisti ja lainoppinut.
– Normaalisti elokuvissa on yksi päähenkilö, mutta minulla oli kolme ja jokaisen oli kannateltava kohtauksiaan. Se oli haastavaa.
Matkan keskeinen kuvauspaikka, lautta Georgian ja Turkin välillä, kiehtoi ohjaajaa. Myös Istanbul sokkeloisine katuineen ja kissoineen näyttäytyy elokuvassa isosti.
– En tarkoittanut sitä alun perin niin, mutta elokuvani henkilöt päätyvät vaeltelemaan sinne tänne kuin kissat. Olen itse asiassa kissaihminen, kertoo Akin ja näyttää kännykältä oman kissansa kuvan.
Elokuvan trans-alue oli alun perin armenialaisten asuttama kaupunginosa ja kohtaukset filmattiin todellisilla paikoilla. Kaduilla kuvaaminen vaati kekseliäisyyttä ja telelinssejä, koska varaa suurten statistilaumojen palkkaamiseen ei ollut.
Elokuvan näyttelijävalinta vei aikansa.
– Pääosanesittäjä Lian roolittaminen oikein oli tärkeää. Lopulta rooliin löytyi etabloitunut teatterinäyttelijä Mzia Arabuli. Achin näyttelijä Lucas Kankava työskenteli kampaamossa ja lähetti videonauhan, kun kuuli castingista. Minusta oli hienoa, miten kuvausten myötä Mzia tuli läheiseksi transnäyttelijöiden kanssa.
– Minulle oli tärkeää tehdä elokuva, jonka olisin halunnut nähdä nuorena kasvaessani. Elokuvassani on tummiakin sävyjä, mutta nekin ovat osa elämää.
Istanbul on olennainen osa elokuvaa. Kuva: Cinema Mondo
Crossing on kiehtova kuvaus nykyajan ja traditioiden kohtaamisia.
– Olen vihainen siitä, miten äärioikeisto on kaapannut perinteen ja traditiot. Ne voivat olla tukahduttavia ja siksi monet nuoret georgialaiset ovat kääntäneet selkänsä traditioille, mutta minun viestini on, että meidän on otettava traditiot haltuumme, Akin kertoo.
– Sukupolvien kohtaamiset elokuvassani ovat osa tätä. Ja musiikki ja tanssi ovat niin tärkeä osa elämää. Tanssin nuorempana ja se on hieno tapa kommunikoida ilman sanoja. Tanssin ja musiikin kautta voi ilmaista monia tunteita. Olen aina rakastanut italialaista elokuvaa siinä, miten niissä aina puhjetaan laulamaan.
Crossingissa kuullaan sekä georgialaista että turkinkurdilaista laulua.
– Kurdilaulun laulavan löysimme myös sattumalta kuvaamisten aikana.
Elokuvanteon lomassa Levan Akin on ohjannut episodeja Interview With the Vampire -sarjaan, joka pohjautuu Anne Ricen kirjoihin.
– Olen aina pitänyt Anne Ricesta ja oli upeaa päästä ohjaamaan hänen kertomustensa pohjalta. Päädyin vastaavaksi tuottajaksi (executive producer). Ensimmäistä kautta kuvattiin Yhdysvalloissa ja toista Pariisissa. Kuvasimme jopa Louvressa.
– Päädyin tekemään sarjaa omasta aloitteestani. Olen aina rakastanut Anne Ricea, joten tuppauduin itse mukaan projektiin, sanoo Akin, joka paljastuu haastattelun aikana myös Muumi-faniksi.
Crossing oli helmikuussa järjestettyjen Berliinin elokuvajuhlien Berlinalen Panorama-sarjan avauselokuva ja sai Zoo-palatsin yleisöltä raikuvat aplodit. Elokuvan Suomen-ensi-ilta on 8.11.2024.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
