Alien-elokuvan pääroolissa nähdään Sigourney Weaver. Kuva: Imdb.com
ELOKUVA | Alien-elokuvan syntyhistoria on täynnä omituisia sattumia, epäonnistumisia ja katkeria kiistojakin. Alien ja Aliens nähdään Finnkinon teattereissa 25. ja 26. huhtikuuta.
Kaarina Lehtisalo
Tieteiselokuva Alien – kahdeksas matkustaja (Alien, 1979) ymmärretään nykyisin kuuluvan elokuvahistorian merkittävien teosten joukkoon. Elokuva on vakava, aikuinen tieteiskauhuelokuva, jonka ideassa ja tarinassa on poikkeuksellista psykologista syvyyttä.
Elokuva on myös toteutettu visuaalisesti kunnianhimoisesti. Ohjaaja Ridley Scottin näkemys, taitava tehostesuunnittelu ja erityisesti H.R. Gigerin taiteeseen pohjautuva lavastesuunnittelu ja hirviöhahmo – kaikki tämä nostaa Alien-elokuvan aivan omaan luokkaansa.
Alien-elokuvan matka valkokankaalle ei kuitenkaan ollut aivan mutkaton. Ennen kuin elokuva pääsi edes tuotantoon asti, vaadittiin joukko sattumia, epäonnistumisia, sitkeyttä ja katkeria kiistojakin.
* *
Alien-elokuvan syntytarina alkaa 1970-luvun puolivälin Los Angelesista, eräältä sohvalta, jonka päällä yöpyi asunnoton ja rahaton nuori elokuvantekijä.
Nuori mies oli Dan O’Bannon (1949–2009), USC:n (University of Southern California) elokuvalinjan lahjakas opiskelija. Hän oli lyönyt itsensä läpi tehtyään yhdessä ohjaaja John Carpenterin kanssa tieteissatiirin Pimeä tähti (Dark Star, 1974). ”Maailman parhaasta opiskelijaelokuvasta” tuli ilmiö ja kulttiteos.
O’Bannon oli Pimeän tähden käsikirjoittaja ja tehostesuunnittelija, näyttelijäkin. Hänen hahmonsa, Pinback, oli yksi avaruusaluksessa ikävystyvän hippiporukan jäsenistä. Hänet nähtiin mm. konttaamassa pitkin avaruusaluksen käytäviä ja hutkimassa harjanvarrella rantapalloa muistuttavaa alienia.
Pimeän tähden jälkeen O’Bannonin ura näytti saavan huomattavaa nostetta, kun surrealistisista visioistaan tunnettu elokuvantekijä Alejandro Jodorowsky kutsui hänet Pariisiin suurelokuvan tuotantotiimiin. Tekeillä oli filmatisointi Frank Herbertin maineikkaasta scifi-romaanista Dyyni (Dune, 1963). Mukana projektissa oli lahjakkaita taiteilijoita, muun muassa H.R. Giger, Jean Girard ja Chris Foss, joiden kanssa O’Bannon pääsi työskentelemään.
Visiitti Ranskaan päättyi katastrofiin. Jodorowskyn Dyynistä ei koskaan tullut mitään, eikä Dan O’Bannon saanut lainkaan palkkaa puolen vuoden työstään. Pettynyt mies käytti viimeiset säästönsä päästäkseen takaisin Euroopasta Los Angelesiin. Hän oli 29-vuotias, koditon ja rahaton.
Tästä ahdingosta O’Bannonin pelasti ystävä, tuottaja-käsikirjoittaja Ron Shusett, joka tarjosi epäonniselle kaverilleen oman sohvansa yöpymispaikaksi muutamaksi viikoksi.
Jos tuo sohva sattuisi vielä olemaan olemassa jossakin, se pitäisi kiikuttaa kiireesti lähimpään elokuvahistorialliseen museoon.
Shusettin olohuoneessa kaverukset alkoivat kehitellä O’Bannonin vanhasta ”Memory”-tarinasta käsikirjoitusta. Tarina kertoi astronauteista, jotka heräävät kutsuun vieraalta planeetalta, laskeutuvat planeetalle ja löytävät sieltä horroksessa uinuvan olennon.
Dan O’Bannon elokuvassa Pimeä tähti. Kuva: Imdb.com
* *
Ensimmäinen versio tulevasta elokuvasta sai nimen ”Star Beast”. Kuten nimestä voi päätellä, hengeltään ”Star Beast” oli ehta B-elokuva, joka ammensi vahvasti vanhoista scifi-novelleista ja halpiselokuvista.
Mutta Dan O’Bannonilla oli mielessään myös tuoreempi inspiraatio. Epäonnisen Dyyni-projektin aikana hän oli nähnyt sveitsiläisen taiteilijan H.R. Gigerin teoksia. Gigerin pelottavat, mutta visuaalisesti kiehtovat hahmot eivät jättäneet O’Bannonia rauhaan. Hän kirjoitti ”Star Beastia” Gigerin kuvat mielessään.
Jotakin käsikirjoituksesta tuntui silti puuttuvan. Hirviö vaikutti sittenkin liian tavalliselta. Käsikirjoitusidea ei poikennut juurikaan esimerkiksi 1950-luvun B-elokuvasta Mars – kuoleman planeetta (It! The Terror from Beyond Space, 1958)
Ratkaisu löytyi unessa, mutta uni ei ollut O’Bannonin, vaan Ron Shusettin painajainen. Painajainen oli niin vaikuttava, että Shusett herätti ystävänsä keskellä yötä kertoakseen unensa.
Uni oli suorasukaisen seksuaalinen, jossa hirviöhahmo ”istuttaa siemenen” ihmisen ruumiin sisään. Tämä hirviöhahmo kasvaa ihmisen sisällä muiden tietämättä, kunnes kasvanut hirviö tunkeutuu ihmisestä ulos.
Kumpikin kirjoittaja tajusi, että Shusettin idea eri vaiheissa kehittyvästä hirviöstä oli poikkeuksellinen.
O’Bannon ja Shusett kirjoittivat elokuvan juonikertomuksen valmiiksi muutamassa viikossa. Käsikirjoituksen nimi vaihdettiin, kun O’Bannon hoksasi, että tekstissä esiintyi yksi sana tavan takaa. ”Star Beast”-työnimen tilalle tuli lopullinen elokuvan nimi: Alien.
O’Bannon jatkoi kuukausien ajan käsikirjoituksen työstämistä – ja Shusett piti kaveriaan hengissä syöttämällä tälle hot dogeja.
* *
Shusett ja O’Bannon arvelivat, että Alien saattaisi hyvinkin sopia tunnetun B-elokuvatuottajan, Roger Cormanin yhtiön tuotantoon. Ja näin melkein kävikin.
Oli aivan muutamasta päivästä kiinni, että Alien-elokuvasta olisi tullut vain harvojen muistama B-elokuva. Sopimus Cormanin kanssa oli enää allekirjoituksia vaille, kun Shusettin ja O’Bannonin ystävä Mark Haggard sattui lukemaan käsikirjoituksen.
Haggard piti lukemastaan ja pyysi Shusettia ja O’Bannonia odottamaan pari viikkoa: hän veisi käsikirjoituksen tunnetulle ohjaaja-tuottajalle, Walter Hillille, joka oli juuri perustanut Brandywine Productions -yhtiön tuottaja Gordon Carrollin ja käsikirjoittaja David Gilerin kanssa. Brandywine toimi isomman Fox-yhtiön suojissa, ja Foxilla oli mahdollisuus valita Brandywinelta parhaat käsikirjoitukset tuotantoonsa.
Käsikirjoitusnivaskan reitti Foxin tuotantoon oli kuitenkin melko epätavallinen. David Gilerin kertoman mukaan Alienin käsikirjoitus ojennettiin Walter Hillille ikkunasta, kun tämä työskenteli katutasossa sijaitsevassa toimistossaan.
Hill luki käsikirjoituksen ja pyysi Gileriäkin lukemaan. Kumpikaan ei pitänyt käsikirjoituksen tyylistä, mutta kumpikin osasi arvostaa yhtä erityistä kohtausta käsikirjoituksessa. Tämä vaikuttava kohtaus on myös valmiin elokuvan tunnetuin – kohtaus, jonka kaikki elokuvan nähneet muistavat: hetki jolloin alien-hahmo purskahtaa esiin avaruusaluksessa.
Brandywine-yhtiö osti option käsikirjoitukseen lokakuussa 1976.
”Sen jälkeen kaikki jotakuinkin räjähti käsiin”, kuvaili O’Bannon myöhemmin.
* *
O’Bannon ja Shusett olivat kirjoittaneet Alienin käsikirjoituksen B-elokuvatuotanto mielessään. Brandywinessa tavoiteltiin kuitenkin jotakin parempaa, ja Hill ja Giler ottivat tekstin uuteen käsittelyyn.
Hill lisäsi käsikirjoitukseen henkilöiden välisiä ristiriitoja, ja toi tarinaan myös ihminen vastaan kone -teeman. Henkilö nimeltä Ash kirjoitettiin mukaan tarinaan. Dialogia muutettiin, kuten myös henkilöhahmoja, nimiä myöten. Hill ja Giler keksivät, että avaruusalus on rahtialus, ja aluksen henkilökunta avaruuden ”rekkakuskeja”. Myös kahden miehistön jäsenen sukupuoli vaihdettiin.
Jo O’Bannonin ja Shusettin käsikirjoituksessa oli maininta, että osa tarinan henkilöistä voisi olla naisia, mutta pääroolin he olivat kirjoittaneet miehelle. Hill ja Giler päättivät, että henkilöistä kaksi on naisia, ja toinen heistä olisi elokuvan päähenkilö, Ripley.
Syyt tähän eivät olleet niinkään feministisiä, vaan pikemminkin kaupallisia. Giler on haastatteluissa kertonut, että he arvelivat, että aika oli sopiva naispäähenkilölle tieteiselokuvassa, se kiinnostaisi katsojia.
Koska alkuperäistä käsikirjoitusta muutettiin, Foxin johto kannusti Hilliä ja Gileriä esittämään käsikirjoittajien liitolle WGA:lle (Writers Guild of America), että heidät nimettäisiin Alienin käsikirjoittajiksi. O’Bannonille ja Ronald Shusettille annettaisiin krediitit vain alkuperäisestä tarinasta.
Mutta WGA päätti toisin. Tutustuttuaan käsikirjoitusmateriaaliin ja haastateltuaan tekijöitä WGA myönsi käsikirjoittajan krediitin vain O’Bannonille. WGA:n mukaan Hill ja Giler olivat tehneet muutoksia, jotka eivät lopulta poikenneet tavanomaisesta tuottajan työstä.
Käsikirjoituksen muutosprosessi ja taistelu käsikirjoituksen krediiteistä aiheutti katkeruutta ja pahaa mieltä puolin ja toisin. Tapaus kiristi välejä elokuvan tuotannon aikana ja näkyy jopa vuosia myöhemmin tehdyissä haastatteluissa.
Dan O’Bannon tunsi syystäkin tulleensa huonosti kohdelluksi. Otaksuttavasti elokuva kuitenkin muuttui Hillin ja Gilerin käsittelyssä parempaan suuntaan.
Ridley Scott (keskellä) ohjaamassa John Hurtia (makaamassa) facehugger-kohtauksessa. Kuva: 1979 Paramount
* *
Dan O’Bannon voitti taistelun käsikirjoituksestaan, mutta ohjaajaksi Brandywine ei häntä alkuunkaan kelpuuttanut. Walter Hilliä harkittiin ohjaajaksi, mutta Hill itse myönsi, että hänellä ei ohjaajana ollut kärsivällisyyttä tieteiselokuvan teknisiin yksityiskohtiin ja tehosteisiin.
Brandywinessa listattiin mahdollisia ohjaajia. Monet A-luokan ohjaajat eivät olleet kiinnostuneita, koska elokuvan arveltiin olevan B-luokan hirviöelokuva. Lopulta katseet kääntyivät brittiläiseen Ridley Scottiin, joka oli esittäytynyt Cannesissa elokuvallaan Kaksintaistelijat (The Duellists, 1977). Elokuva ei ollut lähelläkään scifiä, mutta tuottajat arvostivat Scottin ohjaajan taitoja.
Vaikka Dan O’Bannon oli joutunut luopumaan ohjaajan pestistä, hän teki elokuvan onnistumisen kannalta vielä yhden ratkaisevan teon: hän ojensi heti ensitapaamisella Ridley Scottille H.R. Gigerin Necronomicon-teoksen (1977). Se kannatti, sillä kuvat vaikuttivat voimakkaasti myös Scottiin ja hän ymmärsi, että H.R. Gigerin luoma hahmo olisi täydellinen elokuvan alien.
Lopulta myös O’Bannonin pettymys ohjaajapestin menetyksestä lievittyi.
Kun elokuvan kuvaukset alkoivat Sheppertonin studioilla Lontoon lähellä, vain valikoitu väki tuotannosta sai katsoa ensimmäisen päivän otoksia. Tuottaja Gordon Carroll ei antanut O’Bannonille lupaa tulla katsomoon.
O’Bannon keksi keinon. Hän meni projektorihuoneeseen kurkkimaan mitä kuvausryhmä oli saanut aikaan Scottin ohjauksessa – ja ilahtui suunnattomasti.
Hän kommentoi tunnelmiaan myöhemmin elokuvasarjan DVD-kokoelmalla julkaistussa haastattelussa.
”Ensimmäistä kertaa ymmärsin sen arvon, että elokuvaan oli saatu ohjaaja, joka niin vahvasti keskittyi elokuvan kuvaukselliseen tyyliin.”
Vaikka Alien-elokuvaa ei joka vaiheessa tehtykään suuren yhteisymmärryksen vallassa, on pakko todeta, että onnistunut elokuva oli monen taitavan ammattilaisen luovan työn tulos. Käänteentekevä scifi-klassikko Alien – kahdeksas matkustaja sai ensi-iltansa toukokuussa vuonna 1979.
Nostromon väellä on kiperä tilanne. Ian Holm, Sigourney Weaver, Tom Skerrit ja John Hurt. Kuva: imdb.com
* *
Dan O’Bannon jatkoi elokuvien käsikirjoittamista ja myös ohjasi kaksi kauhuelokuvaa – näistä tunnetumpi on Elävien kuolleiden paluu (The Return of the Living Dead, 1985). O’Bannon kuoli vuonna 2009.
Ridley Scott ohjasi Alienin jälkeen toisen scifiklassikon, elokuvan Blade Runner (1982). Scott ohjaa ja tuottaa elokuvia edelleen, suunnitteilla on myös uusi Alien-universumiin sijoittuva elokuva.
Alien (25.4.2023) ja Aliens (26.4.2023) klassikkonäytöksinä Finnkinon elokuvateattereissa. Englanniksi, ei tekstityksiä. Artikkelin lähteinä mm.: John L. Flynn: Dissecting Aliens. Terror in Space (1995). Haastattelut DVD-kokoelmassa Alien Quadrilogy (2003).
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kehitysvammaisten aikuisten nuorten kesäleirillä opitaan ja viihdytään – arviossa Toisenlaiset kesäkaverit
ELOKUVA | Artus Solarin esikoisohjauksessa on näyttelijöinä muutama ammattilainen ja kekseliäitä amatöörejä.
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
