Kuva: Mikko Saari
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Mikko Saari on käynyt Berliinissä syömässä italialaista ruokaa ja döneriä ja katselemassa vanhoja ja vähän uudempiakin junia.
1
En ole koskaan aikaisemmin käynyt Berliinissä. Lapsena matkustimme monena kesänä Saksaan joko Ruotsin halki ajamalla tai suoraan Finnjetillä Travemündeen. Hampuri, Bremen ja monet sen kulman pikkukaupungit tulivat silloin tutuiksi. Berliini sen sijaan on jäänyt käymättä. Nyt se tuntui sopivalta matkakohteelta, kun kaupunkilomalle teki mieli.
Koska emme seuraa urheilua, emme huomanneet, että jalkapallon EM-kisat ovat tulossa Berliiniin. Onnekkaasti ehdimme pois kaupungista ennen pahimman jalkapalloruuhkan alkua. Brandenburger Torin olivat jo mokomat ehtineet pilata jättimäisellä jalkapallomaalilla. Kyllä joku roti pitäisi olla kansallisten muistomerkkien häpäisyssäkin, olkoon saksalaiset kuinka jalkapallokansaa tahansa.
2
Airbnb:llä on epäilemättä huonot puolensa, mutta on siinä hyvääkin. Edes nelihenkisenä perheenä matkustaessa hotellit eivät oikein palvele: isot huoneet ovat harvassa ja kahden huoneen ottaminen maksaa herkästi paljon. Lisäksi hotellit ovat usein vähän tylsiä.
Majoituimme Berliinissä tilavassa kahden makuuhuoneen ja olohuoneen asunnossa lähellä Alexanderplatzia, talossa joka on rakennettu vuonna 1895 ja siten nähnyt yhtä jos toista. Kulujen jälkeen noin 250 euroa yöltä on lisäksi halvempi kuin kaksi huonetta useimmissa kelvollisissa hotelleissa.
Berliinissä Airbnb-toiminta sentään edellyttää asianmukaiset luvat ja lisäksi majoittumisista menee hotellivero, joka piti luonnollisesti maksaa käteisellä.
3
Ruoka kiinnostaa tietysti aina. Luulen, että meidän pitää seuraavaksi matkustaa Italiaan, nyt meni nimittäin viikko kovin italialaisella ruokavaliolla.
Upeasta Hackesche Höfe -korttelista löytyi ihastuttavien pikkuputiikkien lisäksi mainio Capvin-pizzeria, jonka napolilaistyylisiä pitsoja kävimme syömässä parikin kertaa. Harvoin olen näin hyvää pitsaa syönyt. Pitsojen seuraksi tuotiin pöytään sakset, joilla pitsan leikkaaminen sujui kätevästi.
Pastapuolesta vastasi mukavan raffi Mädchenitaliener-ravintola, jossa sielläkin kävimme kahdesti. Ensimmäisellä kerralla söimme kaikki päivän bolognesea, jota tuotiinkin pöytään yksi valtava kulhollinen. Tämäkin oli erinomaisen kätevää, koska ruokahaluhan ei tällaisessa seurueessa koskaan jakaudu ihan tasapuolisesti. Nyt nälkäisimmät saivat ahmia isommat annokset surutta.
Saksalaista ruokaa söimme vähemmän. Etukäteen oli kuitenkin ajatus, että Berliinistä ei voine poistua syömättä döneriä. Tätä Berliinin kansallisruokaahan on tarjolla joka puolella. Alexanderplatzin Döner Inn osoittautui erinomaisten Google-arvioidensa arvoiseksi ja Rosa-Luxemburg-Straßen Esra tarjoili oivallista shawarmaa (eli döneriä toisella nimellä). Taisivat olla helposti kaksi parasta koskaan syömääni döneriä. Onneksi Tampereella on edes Jörn’s Döner, jossa pitäisikin pitkästä aikaa käydä.
Ruokapuolelta on mainittava myös keksit. Capvinin naapurissa oli oivallinen Dat Cookie ja muuten vain lähistöllä Round & Edgy, jotka kumpikin tarjoilevat vegaanisia luksuskeksejä – hintaluokka on nelisen euroa keksiltä, eli moninkertainen verrattuna S-kaupan erinomaisen hinta-laatusuhteen tarjoaviin Coop-kekseihin, mutta ovathan nämä elämyksenä ihan eri kaliiperia. Yksi oikein lupaava keksipaikka jäi vielä testaamatta.
4
Museoissa emme juuri käyneet, vaikka niitä kaupungissa runsaasti onkin. Caspar David Friedrich -näyttely kiinnosti, mutta sinne oli turhan pitkät jonot. Lopulta matkasimme toiselle puolelle kaupunkia Deutsches Technikmuseumiin, jossa ihastelimme hienoa kokoelmaa vanhoja vetureita ja lentokoneita. Erityisesti veturitallit tekivätkin vaikutuksen. Isojen veturien lisäksi kiinnosti pienoismalli: museo sijaitsee vanhan Anhaltin rautatieaseman paikalla ja asemasta oli rakennettu valtava pienoismalli. Paljon jäi tästäkin laajasta museosta katsomatta, tällä kertaa ei vain ollut jaksamista museoille.
Siegessäule-pylväs lienee monille tuttu Love Paradesta ja isojen juoksutapahtumien tapahtumapaikkana. Pylvääseen pääsee kiipeämään – se on vähän kuin Pyynikin näkötorni kertaa kaksi, näköalatasanne on melkein 60 metrin korkeudessa. Näkymä Berliiniin on pääsymaksun arvoinen. Tämän jutun otsikkokuvana on otos Siegessäulen huipulta valtiopäivätalon ja Alexanderplatzin suuntaan.
5
Loppuun vielä yleisiä huomioita. Olin siinä käsityksessä, että Saksassa operoidaan käteisellä, mutta ”card only” -paikkoja taisi kyllä tulla vastaan enemmän. Käteinen oli pakollista vain parissa paikassa. Muuten kortti kelpasi ongelmitta. Isoin riesa oli, ettei Berliinin joukkoliikenteen mobiilisovellus kelpuuttanut korttejani, joten jouduimme turvautumaan perinteisiin lippuautomaatteihin.
Saksaa on hyvä osata jonkin verran. Englanniksi asioiminen kyllä sujui yleensä ihan hyvin ja matkan iloisin yllätys oli suomenkielinen palvelu Paper & Tea -teekaupassa, mutta esimerkiksi ihan jokaisessa ravintolassa ei ollut englanninkielisiä ruokalistoja. Onneksi oma hyvin rajallinen saksantaitoni kattaa tärkeimmän ruokasanaston.
Saksassa tupakoidaan todella paljon. Löytämäni melko tuoreen tilaston mukaan Berliinissä naisista yli viidesosa ja miehistä melkein kolmasosa polttaa. Suomessa lukemat ovat miehille ja naisille vähän yli kymmenen prosentin luokkaa. Ei siis ihme, että berliiniläiset vaikuttivat tupakoivan koko ajan ja kaikkialla. En todellakaan kaipaa maailmaan, jossa ravintolan terassilla voi pistää vapaasti tupakaksi.
Amsterdamin tapaan Berliinissä pyöräillään paljon ja pyöräilyinfra vaikuttaa selvästi Suomea paremmalta. Kypäriä ei tietenkään näe kuin urheilupyöräilijöillä, mutta bongasinpa pari Hövding-turvatyynyä sentään.
Jos Berliinissä harrastaa ”keltainen auto” -leikkiä, DHL:n jakeluautot kannattaa rajata pois, niin leikki pysyy vähän kiinnostavampana.
Mikko Saari
@mikko_lukee
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Reissu vihreän kullan maahan – Maarit Saarelaisen matkareportaasi Irlannista
MATKAILU | ”Ymmärrän, etten saa koko Irlantia haltuun 10 päivässä, mutta ehkä kuitenkin vähän maistiaisia. Seuraavalla kerralla sitten lisää”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.
Galway International Arts Festival – immersiivisyyttä ja performanssia kaduilla ja kortteleissa
FESTIVAALI | Vuosittain järjestettävällä parin viikon mittaisella monitaiteisella festivaalilla luovuus ja innovatiivisuus kukoistavat. Maarit Saarelainen raportoi.
Parasta juuri nyt: Pakomatka pitkin Pohjanmaata Peräpohjolan perukoille!
Kari Heinon mielessä ovat olleet auton ratti ja Pohjanmaan lakeudet, sen rannikon puukaupungit, vierailunarvoiset taidemuseot, rantaruotsalaisuus ja meänmaalaisuus.
Parasta juuri nyt: Narva!
Pasi Huttunen meni Narvaan vähillä tiedoilla ja vähäisemmillä ennakko-odotuksilla, mutta ihastui.