Näitä ”holittomia” kannattaa maistaa.

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Olli Sotamaa paneutuu oksymoroniin, johon viitataan käsitteellä ”alkoholiton olut”.

Oksymoron on retorinen rakenne, jossa kaksi keskenään vastakkaista käsitettä muodostaa uuden ilmaisuvoimaisen yhdistelmän. Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirja (WSOY, 2003) listaa muun muassa sellaiset kirjalliset oksymoronit kuin ”näkyvä pimeys” (John Milton), ”polttava kylmyys” (Aleksis Kivi), ”kaunopuheinen vaitiolo” (Cicero) ja ”kiiruhtaa hitaasti” (Suetonius). Monelle samankaltaisen itseristiriidan muodostaa sanapari ”alkoholiton olut”.

Alkoholittoman oluen kritiikki pulppuaa ainakin kahdesta lähteestä. Rahvaanomaisempi ajatusmalli tiivistyy käsitykseen, että oluesta tulee känniin. Koska alkoholiton vaihtoehto ei tarjoa lupausta kunnon plekseistä tai edes hilpeästä hiprakasta, tuote on epäkelpo. Asteen hienostuneempi kritiikki kohdistuu oluen valmistusmenetelmiin ja ymmärrykseen siitä, miten alkoholi keskeisesti osallistuu oluen maun muodostumiseen. Tämän käsityksen mukaan alkoholiton olut on siis pahaa, tai ei siis ainakaan yllä maullaan lähellekään ”oikean oluen” vivahteikkuutta.

En voi kieltää, ettenkö olisi itsekin vuosien varrella maistanut varsin kammottavia ”holittomia”. Tässäkin asiassa on kuitenkin niin, että ennen ei ollut paremmin: kehittyneiden valmistusmenetelmien myötä alkoholittoman oluen keskimääräinen maku on merkittävästi parantunut viime vuosina. Kun alkoholittomien tuotteiden kysyntä on samanaikaisesti nopeasti kasvanut, markkinoille on virrannut ilahduttavan paljon muutakin kuin vetistä bulkkilaageria.

Seuraavassa suosittelemani oluet ovat poikkeuksetta raikkaasti humaloituja ja hedelmäisiä. Satun pitämään sellaisista. Tuotteet eivät ole täysin alkoholittomia, sillä 0,5 prosenttia jäännösalkoholia on sallittu Suomessa. Pienellä määrällä alkoholia juomaan saadaan helpommin tarvittavaa tuhtiutta. Arvioita tehdessä kävi ilmi, että tuhtiutta ja uskottavuutta juomiin haetaan myös nimellä – jopa siinä määrin, että ne on mahdollista asettaa leikkimielisen kulttuurisen analyysin kohteeksi. Seuraavassa tarkastelen, miten konnotaatiot lähtevät ankkuroitumaan, eli kirjoitan luvan kanssa ihan omiani.

1 Easy Rider Bulldog IPA

Suurin osa Easy Rider -elokuvasta taidetaan viettää humalassa tai pikku paukuissa. Ja se nuoren Jack Nicholsonin monologi nuotion äärellä on tietenkin ikimuistoinen, vaikken siitä juuri mitään muistakaan. Easy Rider on myös Gotlands Bryggerin bulldog-sarjan alkoholiton edustaja. Ruotsalaisten lomaparatiisi Visbyssä paistaa tunnetusti aurinko vähintään yhtä paljon kuin Kaliforniassa, mutta muuten ympäristö taitaa olla hiukan liian pikkuporvarillinen chopperin polkemiselle jalkapallokypärä päässä.

Ehkäpä Easy Rider tässä yhteydessä linkittyykin pikemminkin baijerilaiseen radleriin (”pyöräilijä”), jossa oluen joukkoon sekoitetaan sitruunalimukkaa tai -mehua. Kun biergarteneiden välillä on ihan yleistä liikkua pyöräillen, matalan alkoholipitoisuuden radler pitää ajoneuvon varmemmin tiellä. Toki oluen ja limonadin yhdistelmän pubi-iltaa pidentävän vaikutuksen tuntevat myös shandya lipittelevät britit. Lopuksi olisi kiva tietää, ovatko ne esiintyjät iisimpiä, joiden raideri sisältää alkoholitonta olutta.

2 Nanny State

Skotlantilainen Brewdog on edennyt kansainvälistymisstrategiassaan jo niin pitkälle, että noin vuosi sitten avattiin panimon väreissä toimiva baari rakkaaseen pikkukaupunkiimme Tampereelle. Panimo tunnetaan eritoten sitruksisesta Punk IPAstaan, joten ei ole ihme, että Brewdogin alkoholiton olut on myös hedelmäinen ale.

Oluen nimi Nanny State viittaa holhousvaltioon, jossa kansalaisten arkielämää säädellään laajamittaisesti. Ottamalla käyttöön termin, joka on eritoten hyvinvointivaltion ajatukseen kriittisesti suhtautuvien suosiossa, panimo asettuu näennäisen paradoksaalisesti kapinaan alkoholiprosentin laskemisen kaltaisia valtiovallan kontrolloivia toimia vastaan.

Kotimainen konteksti on ensi silmäykseltä otollinen kohde kriittiselle holhousvaltioretoriikalle – onhan muun muassa lontoolainen uusliberalistinen Institute of Economic Affairs listannut suomalaiset jo useamman kerran Euroopan holhotuimmaksi kansaksi. Samaan aikaan on myös niin, että suomalainen alkoholipolitiikka ei ole erityisesti lähtenyt suosimaan alkoholittomia oluita, joiden verotus on edelleen muuhun Eurooppaan verrattuna poikkeuksellisen korkeaa. Jää siis vähän epäselväksi, kuka lopulta holhoaa ketä, mutta asiaa on hyvä pohtia neuvoa-antavan pintahiivan äärellä.

3 Brooklyn Special Effects

Kun olut ei sisällä alkoholia, vetovoimaksi tarvitaan toisenlaisia erikoistehosteita. Sinebrychoffin valikoimaan tuoreeltaan ilmestyneessä Brooklyn Breweryn Special Effects -oluessa on juuri tällaista poikkeuksellista luonnetta. Special Effects on tyyliltään amber lager, mutta reipas humalointi saa sen muistuttamaan pilsiä tai jopa melkein ipaa.

Nykyisillä tekoälyä hyödyntävillä tehosteilla saadaan aikaan uskomattomia toismaailmallisia elämyksiä. Toisaalta elokuvan historia tuntee mitä moninaisimpia silmää huijaavia tekniikoita jo kauan ennen CGI:n aikakautta. Voisiko olla niin, että Brooklyn Breweryn uusimmat erikoistehosteet ovat parhaimmillaan kaikkein perinteisimmässä hetkessä, saunakaljana.

4 Big Drop Spiced Ale

Ipswichiläinen Big Drop Brewing -panimo on erikoistunut pelkästään alkoholittomiin oluisiin. Big Drop viittaa tietenkin pudotukseen alkoholiprosentissa, ei oluen laadussa. Kunnon droppi tunnetaan myös muun muassa rullalautailussa, surffauksessa ja lumilautailussa. Huurteinen epäilemättä maistuu, kun on hullun dropin jälkeen ländännyt ihan minkä vaan trikin snadiinkin hänkkään. Pitemmän päälle lauta tietysti pysyy paremmin hallussa kun pitäytyy lähinnä alkoholittomissa.

Jutun kuvaan sattui Big Dropin Winter Ale, mutta tuohon tukevaan oluttyyppiin alkoholiton runko ei tunnu ihan riittävän. Siksi suosittelenkin ennemmin Alkon vakiovalikoimasta löytyvää Spiced Alea.

5 No Juice

Schoppe Bräu -panimo on kotoisin Berliinin Kreuzbergista, ja sen No Juice on varsin virkeä pale ale. Nimi ei kuitenkaan viittaa yksin siihen, että kyseessä ei ole pelkkä mehu. Panimon valikoimasta löytyy nimittäin myös New England IPA nimeltä Juice, jonka temaattiseksi pariksi alkoholiton vaihtoehto asettuu. Ehkä mukana on myös viittaus dekadentin Berliinin viime vuosina täyttämiin terveysintoilijoiden mehubaareihin. Alkoholin poistaminen toki keventää oluen kalorimäärää, mutta ei se siitä varsinaista terveystuotetta tee.

Koska mikään ei ole ohi ennen kuin kalju mies laulaa, on vielä todettava, että Pauli Matti Juhani Leskinen olisi tuskin osannut arvostaa tämän tuotteen ilmestymistä Alkon valikoimaan.

Olli Sotamaa