Brad Mehldau. Kuva: Harald Krichel / Wiki Commons

1

Vähänkään kiinnostavat politiikasta kertovat tv-sarjat ovat harvassa. New Yorkin liepeillä sijaitsevassa Yonkersin kaupungissa 1980-luvun lopulla syttynyt kiista kaupungin vuokratalojen rakentamisesta keskelle hyvätuloisen keskiluokan asuinaluetta tarjoaa näyttämön erinomaiselle draamalle, jonka arvoa lisäävät Show Me A Hero -sarjan (2015) tekijät: David Simon ja William F. Zorzi. Jotka kumpikin kirjoittivat maailman parhaaksi kehuttua tv-sarjaa Langalla (The Wire). Noin tunnin mittaisista osista koostuvan minisarjan kaikki kuusi jaksoa on ohjannut elokuvien Crash (2004) ja In the Valley of Elah (2007) tekijänä tunnettu Paul Haggis.

Show Me A Hero -sarjan keskushenkilö on Oscar Isaacin esittämä Nick Wasicsko, joka oli Yhdysvaltain nuorin pormestari tullessaan valituksi Yonkersin johtoon. Erinomaisten näyttelijöiden kansoittama sarja pitää esillä sekä poliitikkojen että heidän hallitsemiensa ihmisten, tavallisten kaupunkilaisten näkökulmaa.

Show Me A Hero HBO Max -suoratoistopalvelussa.

2

Itävaltalaissyntyinen elokuvaohjaaja Fritz Lang tuli jälleen ajankohtaiseksi hänestä julkaistun kirjan takia. Filmihullu-lehden toimituskunnassa oli kauan elänyt ajatus lehdessä julkaistujen vanhojen tekstien koostamisesta uusiksi lukupaketeiksi. Idea sai vauhtia Kansalliskirjaston digitoitua vuodesta 1968 ilmestyneen Filmihullu-lehden kaikki numerot.

Ensimmäinen vanhoista teksteistä koostettu lukupaketti on ilmestynyt Fritz Lang -aiheisena Filmihullu-pokkari No 1:nä (Rosebud, 2025). 177-sivuisena julkaisuna se pullistelee hurmioitunutta tekstiä aiheestaan sekä myös punnittuja, jossain määrin lähteytettyjä näkemyksiä. Monessa niistä ilmenee, miten tavattoman nykyaikainen jopa meidän mittapuullamme Lang on ollut kauan sitten.

Peter von Baghin artikkelissa, jossa puhutaan muun muassa kauhun alueesta, ääneen pääsee Lang itse: ”En tiedä mikä teidän mielestänne on kauheinta mitä ihmiselle voi sattua. Mutta itse vältän mieluiten suurten tunteenpurkausten näyttämistä ja pyrin sen sijaan koskettamaan kaikkia katsojia niin että nämä voivat itse kuvitella sen mikä on kaikkein kauheinta. Tällöin katsojan mielikuvitus työskentelee, hänestä tulee läheisin työtoverini. Jos näyttäisin kaiken, voisin tarjota vain oman versioni.”

Filmihullu-pokkari No 1 todistaa vastaansanomattomalla voimalla, miten aidot klassikot elävät nykyajassakin.

3

Englantilainen Andrew Marr, muun muassa BBC:lle ja The Independent -sanomalehdelle työskennellyt pitkäaikainen politiikan toimittaja kirjoitti 2010-luvulla jännitysromaanin Head of State, jolle hän antoi alaotsikon ”A Political Entertainment”. Se on fiktiota ajalta juuri ennen Iso-Britannian EU-kansanäänestystä 2016.

Tarinan mukaan joitain päiviä ennen äänestystä leviää huhuja pääministerin katoamisesta ja mahdollisesta kuolemasta, jota hänen lähimmät avustajansa salailevat viimeiseen asti. Marr kirjoittaa brittipolitiikan kulissien takaisista juonitteluista tarinaa, joka muistuttaa enemmän synopsista cliffhangereiden varaan ripustetusta tv-sarjasta kuin aidosti kunnollista romaania.

Parasta siinä on uskottavan tuntuinen kuva nykyisestä Britanniasta pienten tahmeiden piirien hallitsemana maana, jonka vallankäyttäjät politiikasta mediaan ovat kaikki samoja kouluja käyneitä vanhoja tuttuja.

4

Amerikkalaisella jazz-pianistilla Brad Mehldaulla oli pitkin 1990-lukua maine jazzpianistien suurena lupauksena. Tukku ylistäviä levyarvioita ja vuoden 2020 Grammy-palkinto viimeistään varmistivat sen, ettei Mehldau jäänyt lupaukseksi.

Vaikka suuri osa hänen nykyistä mainettaan on rakentunut tunnettujen rock-standardien (The Beatlesista Nirvanaan) versioinnista, kotonamme levylautaselle päätyy helpoiten hänen omaa musiikkiaan, kuten vaikka cd-levytys Songs: The Art of the Trio, Vol 3 (1998). Pianolla, bassolla ja lyömäsoittimilla esitetty musiikki on omiaan illanhämyyn soitettavaksi rauhoittumisen soundtrackiksi.

Mehldaun musisoinnissa huomattavinta on pidättäytymisen hartaus. Mehldau ei musiikissaan riehaannu, tai jos niin tekeekin, sitä kestää ehkä nuotin tai kaksi. Levyn kuusi- ja puoliminuuttinen avauskappale Song-Song on silkkaa ymmärrystä harvojen sävelten varaan lasketun jännitteen ja taukojen merkityksestä.

5

Englantilaiskirjailija P. D. Jamesin dekkarissa Kuoleman maku (Otava, 2021) liikutaan lontoolaisen yläluokan ja ylemmän keskiluokan parissa. Kun ex-parlamentaarikko ja apulaisminister Sir Paul Berowne löytyy eräästä kirkosta kurkku auki viillettynä, tapaus päätyy komisario Adam Dalglieshin tutkittavaksi. Sen myötä Dalgliesh joutuu tekemisiin parempia piirejä palvelevan yksityislääkäri Thomas Lampartin kanssa, jonka klinikalla käydessään komisario tuumii tähän tapaan:

”Mahtoivatko Lampartin potilaaat koskaan kuolla hänen käsiinsä. Tuskinpa vain, ainakaan täällä. Riskipotilaat ohjattiin muualle. Paikkaa ympäröi tuskin aistittava huonon maun tuntu, mutta äärimmäisen huonoa makua osoittava kuolema ja epäonni olivat toki tiukasti poissuljettuja.”

Sitaatissa näkyy Jamesille ominainen hienostunut tyyli. Parlamentin ylähuoneen jäsen, vapaaherratar James oli osa kuvaamaansa maailmaa, sillä hän asui niissä osissa Lontoota, joihin hän sijoitti runoilevasta rikostutkijasta kertovat Dalgliesh-tarinansa.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua