Julian Cope. Kuva: Head Heritage

1

Olen taas pienen tauon jälkeen kuunnellut aktiivisesti brittiläistä lauluntekijää, kirjailijaa, arkeologia ja arkkidruidia Julian Copea. Mies ponnahti pinnalle joskus 1970-luvun lopulla post-punk- ja pop-bändi Teardrop Explodesin keulahahmona, mutta on sittemmin tullut niin tutuksi kuin tuntemattomaksikin soolourallaan. Copen korva ja kynä ovat aina olleet ajan hermolla. Pitkällä urallaan hän on luonut monia älykkäitä ja mukaansatempaavia albumeita.

Copen alkujaan listahittejäkin poikinut pop-nerous alkoi nopeasti kanavoitua marginaalisempaan musiikkiin, krautrockiin ja psykedeliaan, minkä takia miehen ura alkoi lopulta muistuttaa valtamerilaivan sijaan sukellusvenettä. 1990-luvun alussa syntyneet merkkipaalut Peggy Suicide ja Jehovahkill olivat toki hyvin koukuttavia, mutta myös syvän outoja levyjä, jotka rokkaavat ajattomasti vielä tänäkin päivänä.

Cope on kirjoittanut kirjoja paitsi omasta elämästään myös musiikista (Krautrocksampler ja Japrocksampler) ja arkeologiasta (Modern Antiquarian). Omintakeisia, mutta arvostettuja teoksia sarallaan jokainen.

Syvimmälle pinnan alle sukeltaa kuitenkin miehen musiikki, usein kadoten joko garagerockin rujoon saumaan, 20-minuuttisiin meditatiivisiin avaruuspöly-tuotoksiin tai hersyvän satiirisiin balladeihin ”taivas-jumala-uskonnoista.” Joukossa on toki älyttömän koukuttavia pop-biisejäkin, mutta jos laulu kertoo terroristeista ja sen nimi on All the Blowing-themselves-up Motherfuckers, sille ei voi ehkä odottaa radiosoittoa saati suurta kaupallista menestystä.

Tämä vilkkaan mielikuvituksekas artisti on yli neljäkymmentä vuotta luonut mitä erikoisimpia taideteoksia. Hän on edelleen äärettömän mielenkiintoinen, samanaikaisesti vihainen ja lempeä, ylitsevuotavan rikas niin ajatustensa kuin teostensa puolesta. Julian Cope on merkittävä, ja parasta myös juuri nyt.

2

Tiesitkö, että Roger Corman täytti juuri 95 vuotta?

Corman on ”halpisleffojen kuningas”, mutta myös titteliään tärkeämpi. Hän on auttanut urallaan uskomattoman monia elokuva-alan huipputaiteilijoita, Coppolasta Scorseseen ja Jack Nicholsoniin. Hän myös toi Fellinin ja Bergmanin leffoja Amerikkaan, ja itsekin ohjasi ja tuotti älykkäitä, hauskoja, ja huomattavia elokuvia.

”Huomattaviin” ei välttämättä kuulu vuoden 1957 scifi-pläjäys Not of This Earth, mutta se oli yksi Cormanin viimeisiä tuotoksia, joita en ollut aiemmin nähnyt. Leffa on hulppean terävä, ajoittain aavemainen, napakan humoristinen ja kaiken kaikkiaan Cormanin paras tieteiselokuva. Beverly Garland pääosassa on särmikkään veikeä. Dick Miller herkuttelee pienessä roolissa hipsteri-pölynimurikauppiaana.

Elokuvan moottoripyörillä ja autoilla toteutetut takaa-ajokohtaukset ja lentävät aivonsyöjä-alienit nivoutuvat – eivät ehkä saumattomasti, mutta yhteen kuitenkin – kuin Frankensteinin hirviö. Tuloksensa on loistavaa viihde-elokuvaa.

3

Jos jatketaan 1950-luvun tieteisteemaa, niin mikäs olisi parempaa kuin vanhojen scifi-pokkareiden kansitaide?

Yksi omista suosikeistani on amerikkalainen Richard Powers, jonka abstraktit ja surrealistiset maalaukset upposivat yli tuhanteen kirjaan ajanjaksona, joka oli monella muulla tavalla varsin konservatiivinen. Noiden kaupallisten taideteosten takana oli monipuolinen lahjakkuus, jonka räjähtävän omituiset maalaukset muokkasivat kansakunnan makua halpojen taskukirjojen kautta.

Ajattoman kaunista katsottavaa. Kurki lisää Richard Powers Art Blogista.

4

Siitä hetkestä lähtien, kun luin Tintti-kirjan Seitsemän kristallipalloa, olen ollut haltioitunut pallosalamoista.

Pallosalama syntyy (tai siis syntynee) ukonilman aikaan ja leijuu hiljaa ilmassa, kunnes katoaa silmänräpäyksessä tyhjään ilmaan (vai toiseen ulottuvuuteen) tai räjähtää! Nämä luonnottomat luonnonilmiöt ovat erittäin harvinaisia, ja niiden olemassaoloa vieläkin välistä epäillään.

Ja sehän on parasta, aina. Siis se, kuinka maaginen maailmamme on ja kuinka pieni silta mysteerin ja niin sanotun todellisuuden välillä.

Emme vieläkään ymmärrä pallosalama-ilmiötä, jota emme ole saaneet edes dokumentoitua kunnolla, mikä pakottaa taas kerran toteamaan, että maailmankaikkeuden matematiikka on paljon salaperäisempää kuin annamme ymmärtää.

Kiehtova pallosalama. Kuva: Public Domain

5

Ja vihoviimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, suosittelen tuota kotimaista Kulttuuritoimitus-sivustoa. Olen lukenut sitä aktiivisesti siitä hetkestä lähtien, kun palasin kotomaan kamaralle viime kesänä, ja löytänyt sieltä loputtomat määrät upeita artikkeleita ja ajatuksia, esseitä elokuvista, kirjoituksia kirjallisuudesta, haastatteluita ja kritiikkejä ajattomista ja akuuteista asioista, jotka avaavat ovia uusiin ulottuvuuksiin. Tämä toistuu päivästä toiseen, viikosta kolmanteen, uskomattomalla vedolla.

Eli älä tuhlaa enempää aikaa allekirjoittaneen näpyttelyihin vaan klikkaa suoraan Kulttuuritoimituksen etusivulle ja löydä sieltä itsellesi inspiraatiota. Suosittelen lämmöllä.

JT Lindroos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua