Carsten Nicolei eli Alva Noto (vas.) ja Ryuichi Sakamoto.

1

Itävaltalaiskitaristi Wolfgang Muthspiel on ollut tuotannossaan utelias tutkimaan erilaisia musiikkityylejä, instrumentteja ja soittotekniikoita. Uusimmalla ECM-levy-yhtiölle tekemällä levyllään Angular Blues Muthspielin organisoimaa trioa täydentävät yli 200 levytystä tehnyt kontrabasisti Scott Colley sekä mestarirumpali Brian Blade. Levy on helpommin lähestyttävä ja traditionaalisempi kuin Muthspielin useimmat aikaisemmat levytykset. Kenties tästä syystä hän onnistuu tavoittamaan jotain uutta myös omassa tulkinnassaan, mikä ei ole kaukana esimerkiksi tanskalaisen, niin ikään ECM:lle levyttävän Jakob Bron lyyrisestä ja tilaa hyödyntävästä kitarismista.

2

Alva Noton ja Ryuichi Sakamoton kolmen levyn sarja – Vrioon (2002), Insen (2005) ja Summvs (2011) – edustaa minulle samanlaista elektronimusiikin huippukastia kuin vaikkapa jotkut Aphex Twinin ja Gasin parhaimmat levytykset. Alva Noton lähes huomaamattomasti groovaavat biitit, äänikammiot ja -kollaasit luovat Sakamoton kaikuvan ja verkkaisen pianoimprovisoinnin kanssa todella, no, zenmäisen tunnelman. Tätä voi kuunnella päiväkausia putkeen, kunnes luulee elävänsä laboratoriossa osana sairasta scifi-näytelmää.

3

Ahmad Jamal kuuluu jazzpianistien kovaan kaanoniin, mutta itse olen tullut perehtyneeksi artistin tuotantoon laajemmin vasta viime aikoina. Sysäyksen tähän antoi Radio Helsingin mainio Jazz kiinnostaa -ohjelma. Live-versio Poiciana-kappaleesta tarttui korvaani madon lailla kertalaakista. Jamalin melodinen improvisointityyli ja hänen trionsa ekonominen, lähes transsimainen soitto tavoittavat jazzin toismaailmallisen viileyden ja kauneuden vaivattomasti, ja osoittavat ettei musiikillinen syvällisyys tarkoita aina vakavaa ryppyotsaisuutta.

4

Meksikolaisen Manuel Poncen musiikki kuuluu useimpien klassista kitaraa opiskelevien kitaristien ohjelmistoon jossain vaiheessa harjoittelua. Poncen impressionistiset, esimerkiksi Debussysta ja Leo Brouwerista muistuttavat, kappaleet tasapainoilevat miellyttävän ja modernin välillä, uhkuvat latinalaista temperamenttia, ja tarjoavat vastapainoksi sellaista kauneutta, että mieli kehrää niitä soittaessa. Eivät ole helpoimmasta päästä, joten niissä riittää työstämistä pitkälle tulevaisuuteen!

5

John Steinbeckin Vihan hedelmät kiinnostaa yhä. Ja yllättäen se on taas ajankohtainen. Joadin perheen kohtalo 1930-luvun suuren laman ikeessä muistuttaa monella tapaa tapahtumia tämän päivän Amerikassa. Steinbeckin liki naturalistinen mutta samalla panteistinen maailmankuva ja kirjoitustyyli kestävät ajan hammasta hyvin. Suggestiivinen kieli vetoaa myös meidän irrationaaliseen puoleemme.

Foliohatut ja teoreetikot voivat nähdä Vihan hedelmissä kapitalismin tuhon ennusmerkit, vaikka Steinbeck pyrki lehtimiehen tavoin raportoimaan mahdollisimman rehellisesti näkemäänsä. YLE Areenasta löytyvä ranskalaisdokumentti Vihan hedelmät, kuvaus Amerikasta valottaa aihetta kiinnostavista näkökulmista.

Sami Nissinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua