Parasta juuri nyt (7.1.2021): Antti Peippo, Kate Bush, Radiopuhelimet, Ganksy, tekoälytaide

07.01.2021
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Radiopuhelimet ja Antti Peipon lyhytelokuvia. Kuva: JT Lindroos

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. JT Lindroos on tutkaillut lyhytelokuvia ja tekoälyn tuottamaa taidetta sekä lueskellut Juha Hurmeen ja Radiopuhelimien filosofointia.

1

Lyhytelokuvat ovat aina parasta. Varsinkin silloin, kun niiden tekijänä on Peter Strickland, Yorgos Lanthimos… tai Antti Peippo. Ensimmäiset kaksi nimeä ovat toki maailmankuuluja leffafriikeille ja Mubi-palvelusta löytyy molemmilta uutta, valloittavaa lyhytelokuvaa. Peippo, toisaalta, on Suomessa vaalittu salaisuus.

VL Median julkaisema uusi dvd Antti Peipon lyhytelokuvia on upeasti monikielinen: kaikki sen sisältämät lyhytelokuvat on joko äänitetty taikka tekstitetty myös universaalisti englanniksi. Hello, World!

Antti Peippo on tunnetaan vieläkin parhaiten Risto Jarvan leffojen kuvaajana. Peipon omaperäiset dokumenttielokuvat ovat riemastuttavan raikkaita näkemyksiä niin Wäinö Aaltosen veistoksista kuin ratapihojen muurahaispesiä muistuttavista, labyrinttimäisistä sokkeloista. Tässä kattavassa, joskaan ei toki täydellisessä kokoelmassa katsotaan kotomaan historiaa monelta kantilta, mutta aina avaralla mielellä, filosofisella ajatuksella, kameramiehen ja leikkaajan hypnoottisesti tanssien.

Pienimuotoinen ja vähän huomaamatta julkaistu paketti on iso kulttuuriteko.

2

Kate Bushin kipale Lily on tänään taas ihan huippua. Ei siksi, että se on lyhyt ja ytimekäs, tai että siinä on harvinaisen esoteeriset lyriikat jotka ammentavat satoa Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan LBRP-rituaalista, tai että se potkii kuin pillastunut (mutta tarkkakavioinen) hevonen muuten vähän heppoisen Red Shoes -albumin alkupuolella, tai edes siksi, että Kate laulaa kuin noususuhdanteessa keimaileva kadotettu enkeli.

Ei siksi. Ei tuota voi mihinkään yhteen juttuun kirjata. Se on henkinen, materiaalinen, atavistinen ja kollektiivinen kokemus. Antaudu muutamaksi minuutiksi. Suosittelen.

3

Toinen juttu joka tänään potkii, on Finlandia-palkitun Juha Hurmeen toimittama kirja Radiopuhelimista, tuosta maailmankuulusta korvia ja koko kalloa kosmisesti räjäyttävästä rokkibändistä. Bändin taival, filosofia, sanoitukset, päiväkirjaotteet ja ajatukset on taottu tähän ytimekkääseen opukseen hiellä, ajatuksella ja toki taidollakin.

Vaikka bändin musiikki olisi korvillesi koronaa pahempi koettelemus, Liken julkaisema kirja on mielenkiintoinen ja monisyinen sukellus kotimaisen underground-kulttuurin keskelle. Asiaa löytyy niin Jimi Hendrixin versiosta Bob Dylanin All Along the Watchtower -kappaleesta kuin krapulan syvimmästä olemuksestakin.

Vähän kuin John Peel sanoi suosikkibändistään, Mark E. Smithin luotsaamasta The Fallista: Radiopuhelimet on aina samaa, mutta aina erilaista.

kuva2 12

Juha Hurmeen ja Radiopuhelimien toimittama pokkari. Kuva: JT Lindroos

4

Miltäs moderni taide kuulostaa? Kiinnostaako vaiko ärsyttääkö? Ja mikä on modernia tänä päivänä?

Kenties myyttinen katutaiteilija Banksy. Mutta eikös hänkin ole jo vähän ehtinyt kerätä pölyä, vaikka onkin pitänyt taidemaailmaa ja siitä kiinnostuneita hyppysissään riemastuttavilla tempauksillaan?

Mutta oletkos kuullut Ganksystä? Ganksy on tekoäly, joka tekee Banksyyn pohjautuvaa, omituisen hurmaavaa digitaalista katutaidetta. Työt muistuttavat esikuvastaan rosoisen olemuksensa puolesta, mutta Banksyn taiteessa mukana oleva poliittinen ajattelu on sivuutettu ja visuaalisuus on sorvittu harsoisen bittiviidakon lävitse.

Lopputulos on särmikästä, unenomaista, muttei missään tapauksessa älytöntä. Tekotaidetta, kenties, mutta eikös taiteen määrittele jokainen meistä omakohtaisesti? Parasta siis juuri nyt, mutta ei välttämättä enää huomenna!

5

Otetaanpa lopuksi vielä taka-askel tulevaisuudesta menneisyyteen. Arkeologia aina kivasti valottaa nykypäiväämme. Kun luen Platonia, tuntuu että ukkeli on niin maan perusteellisen moderni ettei uskoisikaan. Paitsi sukupuolirooleihin liittyvissä kommenteissaan. Platon ei ole tässä suhteessa kovin moderni, toisin kuin edeltäjänsä Pythagoras. Mutta olemme astuneet ainakin pari askelta oikeaan suuntaan tänä päivänä, vaikka välillä kollektiivisesti kompuroimmekin.

Silti, kun katsomme vaikka Pompeiin raunioista juuri kaivettua katubaaria, on fiilis paikassa kovin moderni. Upeat värit, tutunomaiset ruoka-kaukalot, jonne tekisi heti mieli mennä herkuttelemaan ja testailemaan sikäläistä sapuskaa. Kun katselen kuvia kiinnostuneena, kuvittelen taakse Ganksyn taidetta ja sehän sopii sinne kuin herne soppaan.

Vaikka me ihmiset juoksemme hullun lailla läpi maan, taivaan ja ajankin, on meistä tullut varsin samankaltaisia riippumatta ulkonäöstämme, sukupuolestamme, vuosisadastamme tai ajatusmaailmastamme. Pohjalta löytyy aina ihminen. Hyvässä, pahassa… ja parhaassa.

JT Lindroos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua