Emma Kunnaksen, Essi Hellénin ja Niina Koposen elämä on Hilloa. Kuva: Yle
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Eli Harju on kuunnellut argentiinalaista musiikkia ja katsonut niin viihdyttäviä kuin sielua riipiviä ohjelmia.
1
Tunnustan, ettei latinalaisamerikkalainen kulttuuri ole koskaan kuulunut erityisalueisiini. Siksipä suorastaan yllätin itseni positiivisesti, kun jollakin kummallisella suoratoistosukelluksella iskin näppini argentiinalaista musiikkia esittävään (vaikkakin taustoiltaan varsin kansainväliseen) Trio Garufaan enkä päästänytkään enää irti.
Trio Garufa soittaa argentiinalaista tangoa ja valssia jokseenkin modernilla otteella. Yhtye on tehnyt myös klassikko- ja elokuvamusiikkicovereita, joiden kautta itsensä sivistäminen on helppo aloittaa. Olen saattanut löytää riittävästi työskentelymusiikkia vähintään loppukevääksi.
2
Päivi Puukka kirjoitti Ylellä siitä, kuinka lempisarjan katseleminen kerta toisensa jälkeen on yleistä ja jopa hyödyllistä. Se toimii kaivattuna lepohetkenä aivoille ja voi omalla tavallaan vastata jopa sosiaalista toimintaa.
Omana vapaa-ajan seuralaisenani toimii näinä päivinä Modern Family tai Moderni perhe, kuten se mutkattomasti suomentuu. Yksitoista kautta saaneessa sarjassa on se suorastaan erinomainen puoli, että sen katsominen alusta loppuun kestää paremmankin kisakunnon omaavalta monta kuukautta. Yli vuosikymmenen kestäneet kuvaukset, näyttelijäkaartin lähes olematon vaihtuvuus ja ns. mokumenttiote, jossa hahmot välillä kommentoivat tapahtumia kameralle kuin jälkikäteen, todellakin luovat illuusion tuttavaperheen elämän seuraamisesta.
Suurperheen kohellus ja puujaloilla hoippuva dialogi sopivat joka iltaan. Jahka pääsen viimeisen kauden loppuun, on ensimmäisten jaksojen katsomisesta kulunut niin pitkä aika, että voin halutessani aloittaa taas alusta heti.
Moderni perhe Netflixissä.
3
Modernia perhettä paljon roisimpaa komediaa edustaa osuvan monimielisesti nimetty Hillo-sarja. Vuonna 2019 ilmestyneessä ja Yle Areenasta löytyvässä Hillossa bailataan boss levelillä, psyykataan itseä puhumaan palaverissa, vieraillaan maanalaisessa komentokeskuksessa ja puuhaillaan muita tavallisia nuoren naisen juttuja.
Sarja yhdistää tosiasioille irvailun puhtaaseen absurditeettiin. Yhdessä jaksossa pottuillaan samaan aikaan mielipidettä seurustelukumppanin mukaan vaihtaville sekä avaruusolentoihin sekaantujille, toisessa katkeroidutaan petollisille ystäville ja joudutaan saarelle eristyksiin odottamaan näiden soittoa.
Hillo todellakin elää lempihashtaginsa #noshame todeksi. Välillä eritteiden määrä äityy pahoinvointia aiheuttavaksi, mutta Emma Kunnaksen, Essi Hellénin ja Niina Koposen käsikirjoitus onnistuu aina lopulta kääntämään huumorinsa sympaattiseksi.
Hillo Yle Areenassa.
4
Monia muita sarjoja ja elokuvia taasen tituleerataan komedioiksi aivan perusteetta.
Vaikka äskettäin Yle Areenaan noussutta niin ikään vuonna 2019 ilmestynyttä Aurora-elokuvaa joissakin arvosteluissa väitetään romanttiseksi komediaksi, se ei ole sellainen. Ei ainakaan erityisen tyypillinen sellainen.
Elokuvan nimihenkilö Aurora työskentelee kynsistudiossa, baarihyppelee bestiksensä kanssa ja haaveilee siitä kuuluisasta Paremmasta Elämästä. Vaikka suolihuuhtelujen tekemisestä, kunhan se olisi jossakin muualla ja siitä maksettaisiin kunnolla. Auroran parisuhdeviritelmät kestävät noin valomerkkiin asti ja isä makaa sammuneena sohvalla, kunnes se ulosmitataan alta.
Parempaa elämää itselleen ja 8-vuotiaalle tyttärelleen toivoo myös Iranista Suomeen tullut Darian. Hän laskeskelee, että helpoin tapa saada oleskelulupa on mennä naimisiin. Auroran ja Darianin tiet kohtaavat sattumalta nakkikioskilla ja siitä alkaa epätasainen yhteistyö, jossa yhden tavoite on päästä pois ja toisen jäädä. Aina ei ole selvää, onko kummastakaan toiselle avuksi.
Alkoholi, mokaaminen ja ennakkoluulot eivät ole Aurorassa räkänaurun aihe, vaan satuttavia vaikeuksia, joita käsitellään vähäeleisen tehokkaasti. Ja makaronilaatikko on rakkautta.
Aurora Yle Areenassa.
5
Ravistelevan dokumentin päähenkilö Marika Laine ei haikaile parempaa elämää eikä enää juuri muutakaan suurempaa. Marika sairastaa suolistosyöpää ja tietää, että hänen elämänsä on hiipumassa.
Marikan kuolema -dokumentissa lavastajan ja psykologin ammatit opiskellut kahden aikuisen pojan äiti Marika suunnittelee rinta rinnan omia 50-vuotisjuhliaan ja hautajaisiaan. Hän juttelee sohvalla kahvikuppi kädessä hymähdellen siitä, kuka saa tulla sängyn viereen sitten, kun lähtö on lähellä. Eikä ole suuri juonipaljastus, että lopuksi lähtö todellakin tulee.
Kuoleminen on arkista, koska kaikki kuolevat. Samalla se on valtavan pelottavaa, koska kukaan ei voi kertoa tarkalleen, millaista se on. Marikan kuolemaa ei esitetä sen enempää kaunistellen eikä kauhistellen. Kaiken läpi leikkaa ihmisyyden kunnioitus ja läheisyys, jota saa tuntea tuntematonta kuolevaa naista kohtaan.
Kaikki kuolevat ja tämä oli Marikan kuolema. Kiitos, kun kerroit siitä meille, Marika!
Marikan kuolema Yle Areenassa.
Eli Harju
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.