Vakoojien kaupunki koukuttaa. Kuva: JulioVergne

1

Jos ei jaksa tai halua katsoa sattuneesta syystä joka ikinen päivä A-studiota, voi lepuuttaa hermojaan televisiosarjoilla. Totta kai olen katsonut Queen of Fucking Everythingin, ja varmaan sinäkin, joten ei siitä ei sen enempää. Olisi kivaa, jos sarjan parhaista kohtauksista tehtäisiin tunnin kooste. Katsoisin. Paras kohtaus on se, jossa Espanjan huumekoiria huijataan nakkipaketilla.

Espanjalainen sarja Vakoojien kaupunki on hyvin koukuttava. Siinä on natseja, vakoilijoita ja romantiikkaa. Loppu antaa ymmärtää, että sarja jatkuu. Ludwig on ookoo ja Vigdis vaikuttaa yhden jakson perusteella lupaavalta.

Eniten huomaan miettiväni nuorten sarjaa Oro Jaskaa. Se on ensimmäinen saamelainen nuortensarja. ”Oro jaska” tarkoittaa suomeksi ”pää kii” ja nimi kertoo hiljaisuuden rikkomisesta pienessä yhteisössä. Pienessä yhteisössä juodaan liikaa viinaa, myös teinit. Tapahtuu raiskaus, jonka uhri 17-vuotias Elli Anne alkaa selvittää, mitä hänelle tapahtui. Loppu on yllätyksellinen.

Kaikki mainitut sarjat ovat Yle Areenassa. Lue Sari Harsu arvio Queen of Fucking Everythingistä täältä.

2

Kuva: Päivi Vasara

Helena Immosen jännityskirja Operaatio Tulikettu jäi ensin kesken. En päässyt edes sivulle 50, mikä on merkki siitä, että kirja ei vedä.

Sitten ulkopolitiikassa alkoi turbulenssi ja aloin lukea kirjaa uudemman kerran. Nyt veti, eikä voinut jättää kesken.

Kirjan juoni on turhankin todentuntuinen: Venäjä on valloittanut Huippuvuoret, suomalaiset valmistelevat Muurmanskin radan katkaisemista, Ukrainaan on tehty ydinisku, Venäjä hyökkää Suomeen ja vakoilua on puolin ja toisin. Lisäksi on Nato-kuvioita.

Minusta tuntuu, että Immosella on faktat kohdallaan. Kirjan sisäkannessa kerrotaan, että kirjoittaja on sissiradisti ja reserviupseeri sekä turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen.

Lue Kari Pitkäsen arvio romaanista täältä.

3

Emilia Mäkelä: Keskustori.

Poikkesin Laikussa katsomassa, minkälaista taidetta on tamperelaisten kotien seinillä. Tampereen vanha kirjastotalo täyttää 100 vuotta vuonna 2025. Tamperelaiset kutsuivat kirjastoa lainastoksi ja se lyhentyi vielä vähän laikuksi. Tästä tulee nimi Kulttuuritalo Laikku.

Juhlavuoden lähestyessä syntyi ajatus, että kirjastotalo lainaisi jälleen – mutta tällä kertaa toiseen suuntaan ja kirjojen sijaan kuvataidetta.

Näyttelyyn etsittiin ensisijaisesti teoksia, jotka ovat omistajilleen merkityksellisiä. Taulujen vieressä kerrotaan niiden tarina. Tampere-aiheilla on painopiste, mutta näyttely on monen kirjava.

Lainasto-näyttely Kulttuuritalo Laikussa (Keskustori 4) 30.3.2025 asti.

4

Näkimieni teatteriesitysten kuningatar on Sirkku Peltolan Kärpäset Tampereen Työväen Teatterissa. Sen jälkeen muu tuntuu haalealta. Onneksi tyylilajit vaihtelevat, joten teatterielämyksistä voi nauttia toisestakin näkökulmasta.

Kärpästen jälkeen meni monta päivää niissä aatoksissa, että olen saanut ilon nähdä jotain todella merkityksellistä.

Lisäesityksiä on ilmaantunut, mutta nekin ovat varmaan täyttyneet. Toivotaan, että järjestyy vielä lisää esityksiä, sillä tämä kuuluu sarjaan ”pakko nähdä”.

Lue Anne Välinoron arvio näytelmästä täältä.

5

Stand up palaa Tampereen Kalevan Huurupiiloon ainakin yhdeksi illaksi: 10.3. Liput on luultavasti myyty, joten toivotaan, että tästä tulee jatkumo.

Huurupiilon treeniklubeilla kävin vuosia säännöllisesti. Huuru on lyömätön paikka. Ahdas, kesällä pätsi ja tunnelma tiivis.

Nyt comeback-illassa lavalla ovat Anitta Ahonen, Tommi Tuominen, Kimmo Aro ja Arttu Järvinen.

Päivi Vasara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua