Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Merja Koskiniemi kadehtii tykkiläisiä, hakee luettavaa omatoimikirjastosta ja iloitsee sirkuskoulussa vierailevista ammattilaisista.
1
Tampereen yhteiskoulun lukion Nahkatakkinen tyttö on nostattanut tamperelaiselle teatterikentälle pienoisen hypen. Nuorten lukiolaisten musikaali täytti Tampereen Työväen Teatterin katsomon kaikissa esityksissään ja valloitti yleisön. Toivotut lisäesityksetkin myytiin hetkessä loppuun.
Parempaa ja tärkeämpää kuin esitysten arviointi taiteellisista lähtökohdista on huomioida projekti nuorten oppimiskokemuksena. Yhteinen energia ja päämäärä, sitoutuminen ja lämmin yhteisöllisyys – Nahkatakkinen tyttö on kokemus, joka jää pysyväksi ja merkittäväksi muistoksi tekijöilleen.
Täytyy myöntää, että katsomossa tunsin ihan vähän kateutta. Miksi Tykissä ei tehty tälläistä minun aikanani? Lohduttaudun sillä, että jos minua ja noin 15 muuta nuorta ei aikoinaan olisi ollut, eivät nämäkään nuoret laulaisi, tanssisi ja soittaisi TTT:n näyttämöllä. Me kun olimme Tykin ensimmäiset ilmaisutaidon opiskelijat ja meistä lähti koulun kasvu ilmaisutaidon erityslukioksi.
2
Kun viettää suurimman osan päivästään tietokoneella ja muun digitaalisen virran vaikutuspiirissä, nautin välillä ihan oikean paperisen kirjan lukemisesta. En halua kerätä kirjoja kotiin, joten kirjasto on hieno keksintö. Ja omatoimikirjasto on vielä parempi keksintö.
Ensimmäisellä kerralla tuntui todella oudolta olla kirjastossa ihan yksin sunnuntai-iltana. Nyt ovikoodin ja lainausautomaatin kanssa toimiminen on jo rutiinia. Usein samaan aikaan kirjastossa on muitakin ihmisiä.
Toivon, että kirjaston häiriötön itsepalvelukäyttö jatkuu. Näin mekin, joille kirjastojen normaalit aukioloajat tuntuvat hankalilta, ehdimme hakea luettavaa.
Tampereella omatoimikirjastoja ovat Koivistonkylän, Kämmenniemen, Messukylän ja Terälahden kirjastot.
3
Laukku on sijoitus, valisti tytär. Piti siis viedä hänet katsomaan Museo Milavidan Aina mukana, käsilaukun vuosisata -näyttelyä.
Museo Milavida sijaitsee huolella kunnostetussa Peter von Nottbeckin rakennuttamassa palatsissa Näsinpuistossa. Toisen kerroksen päänäyttely kertoo von Nottbeckien elämästä. Toiselta puolelta kerrosta löytyy puolivuosittain vaihtuva muotia ja muotoilua esittelevä teemanäyttely.
Milavidan teemanäyttelyt ovat kuin herkullisia macaron-leivoksia. Kiinnostavasti ja kauniisti rakennettuja, mutta pikkuruisia. Käsilaukku-näyttelykin on siis nopeasti haukattu. Muutaman ikoniseen asemaan nousseen pikkulaukun lisäksi näyttelystä löytyy useampia tuntemattomien suunnittelijoiden laukkuluomuksia eri vuosikymmeniltä. Seinille sommitellut infotekstit kertovat muodin sekä laukkujen historiaa 1920-luvulta nykypäivään.
Naisen käsilaukusta löytyy kuulemma vaikka mitä. Tätä puolta näyttely ei avannut.
Aina mukana, käsilaukun vuosisata -näyttely Museo Milavidassa 13.9.2020 saakka.
4
Pahimpana flunssa- ja vatsatautiepidemia-aikana on ehdottoman hienoa, että työpaikalle ilmestyy sieltä aikanaan lähteneitä oppilaita, tämän päivän ammattilaisia. Kun viikon ajan rehtori saa joka päivä ilmoituksen uudesta sairaustapauksesta, on luotettava apu lähellä. Ammattilaiset saavat taukonsa ajalta pientä tuloa ja oppilaat pääsevät tutustumaan talosta ammattikipinän saaneisiin nuoriin aikuisiin.
Joskus bonuksena mukana kulkee uusia ystäviä maailmalta. Sorin Sirkuksen esiintyvillä oppilailla oli juuri ennen hiihtolomaa ilo olla Festival Mondial du Cirque de Demain 2020:n (Pariisi) kultamitalistin Johannes Holm Vejen (Tanska) opetuksessa.
Viime kesän vierailujen kautta Sorin Sirkuksen repertuaariin jäi ns. Korean Swing, jossa kaksi henkilöä keinuttaa ja heittää yhtä ilma-akrobaattia. Holm Vejen päälajissa keinussa työparina toimii keinuttaja ja akrobaatti. Touhua katsoessa sivullisellakin nousee syke. (Johannes Holm Vejen ja Martin Richardin Pariisin voittonumeron voi katsoa täältä kohdalta 51:00)
Nyt kun vieraat ovat taas lähteneet tahoilleen eri kiertueille ja festivaaleille, rehtori toivoo, että opettajien flunssa-aalto on ohi. Kukaan ei onneksi lomaillut Italiassa! Treenit siis jatkuvat ja uusia ideoita työstetään. Tuloksia näkyy mahdollisesti sitten myöhemmin. Sorin Sirkuksen joulushow’n liput kannattaa hankkia syksyllä ajoissa.
5
Ihan parasta juuri nyt on pitenevä valoisa aika ja aurinko. Paitsi että tätä kirjoittaessani seuraavan viikon säätiedotus näyttää pilvistä ja jopa lunta. Pilvistä huolimatta valoa on jo huomattavasti enemmän, viikossa valoisa aika lisääntyy noin 40 minuutilla. Hurjaa!
Ilmastonmuutos on iso ja ikävä juttu. Kyllä minunkin mielestäni talveen kuuluu lumi ja pakkanen. Tänä vuonna hiihtolomalla ei näillä leveysasteilla paljon hiihdelty. Mukavaa oli, että aurinko ja pakkanen tarjosivat sentään hetkeksi hienoja luisteluareenoja. Koska nyt ollaan vuoden kierrossa jo näin pitkällä, jätetään se lumi väliin.
Ensi vuonna sitten? Tervetuloa kevät! (Edit: nyt sitä lunta tuli kuitenkin! Onneksi valon lisääntyminen ei sentään pysähdy.)
Merja Koskiniemi (joka päätyökseen toimii Sorin Sirkuksen rehtorina)