Tom Cruise yläilmoissa. Kuva: 2022 Paramount Pictures Corporation

1

On tylsää valittaa vuodenajoista. Silti, lokakuu on valon lapsen näkövinkkelistä haikea alkusoitto pimeälle ajanjaksolle, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Ei sillä, että olisin laskenut tunteja, mutta lokakuu on Euroopan unionin maissa vuoden pisin kuukausi kesäajasta pois siirtymisen takia. Sen pituus on 745 tuntia.

Tämä on siis kuukausi, jolloin turvaudun telkkarin tarjoamiin hiilihydraatteihin ja rasvoihin. Kahdet villasukat jalassa, kolmen isoäidinneliöpeiton alta on lohduttavaa surffata telkkarikanavilla ja etsiä hyviä viihdeohjelmia, joiden aikana ei tarvitse ajatella.

Televisioviihde on siinä mielessä erikoinen asia, että senhetkinen tarjonta tuntuu aina olevan huonointa koskaan. Sehän ei välttämättä ole totta, mutta ihminen nyt vaan on sellainen.

On hämmentävää, miten paljon hyviä hetkiä syksyn nujertama sohvatoukka pystyy kuitenkin poimimaan ihan valtakanavilta. Tv-viihteen tekeminen on aivan älyttömän vaikeaa, mutta kun katselee Joonas Nordman Showta tai Elämäni Biisiä, niin kyllä laji selvästi kukoistaa hetkittäin myös vuonna 2022.

Järkyttävää myöntää, mutta olen sujuvasti antanut pikkusormeni myös Melkein Mensalle hurmaavan näyttelijän Eero Ritalan vuoksi. Ohjelmassa ei ole minkäänlaista järkeä, mutta liiallisen järkevyyden ankeuttama kesänlapsi tarvitsee juuri tämän pöljäilyannoksen kerran viikossa.

2

En tiedä, miksi jatkan tällä puolustelulinjalla, mutta jatkan silti. Katsoin nyt lokakuussa Top Gun: Maverick -elokuvan ja tykkäsin siitä. Yritin totisesti olla pitämättä. Elokuvan alkuosa ei mitenkään värähdyttänyt. Sitä pelkäsi, että tässä on nyt elokuva, jonka aikana saa vain pohtia, mitä sille Tom Cruisen naamalle on tehty vai onko tehty mitään.

Elokuvassa oli ikoniset määrät kaikkia mahdollisia amerikkalaisen sankarielokuvan kliseitä ja silti se vaan toimi. Kakkososa oli jopa parempi kuin kasariklassikoksi noussut ykkösosa. Kaikkein parasta elokuvassa olivat lentokohtaukset, joiden eteen oli nähty käsittämättömästi vaivaa.

Lokakuu kaipaa hiilihydraatteja ja rasvaa. Jos joku pitää Top Gunin kakkososaa juustoisena, niin se oli kyllä laatujuustoa.

3

Muusikko Anssi Kela oli hiljattain toimittaja Anne Flinkkilän haastateltavana Ylellä. Flinkkilä & Kellomäki –ohjelman jakso on vieläkin nähtävissä Yle Areenassa. Olen nyt katsonut haastattelun kahteenkin kertaan, sillä se on vilvoittava Flinkkilän hienoisesta kiirehtimisestä huolimatta.

Kela on poikkeuksellinen julkisuudenhenkilö, sillä hänellä on taito seistä selkä suorassa mutta kuitenkin nöyränä itsensä, tekemistensä ja ujoutensa kanssa. Haastattelusta jäi mieleen kohta, jossa hän kertoi, kuinka paljon hänen ulkonäkönsä rääpiminen internetin kommenttipalstoilla on satuttanut. Rumaksi mieheksi moneen kertaan haukuttu Kela totesi, että ei enää mene lomakohteessa uimaan, jos samaan hotelliin osuu suomalaisia, jotka tunnistavat hänet.

Tämän me teemme porukalla toisillemme joka päivä, arvioimme tuttuja ja tuntemattomia heidän pituutensa, painonsa tai jonkin muun ulkonäköön liittyvän asian takia. Some antaa typeryydelle joukkovoimaa, jota se ei todellakaan ansaitsisi.

Kela julkaisi syyskuun viimeinen päivä Lokakuu-biisin, jota tähän saakka on soitettu vain hänen elämäkertakonserteissaan. Kappale on oman makuuni hieman elokuvamainen ja pateettinen, vähän epäkelamainen ja irrallinen, mutta laulettu niin vilpittömän komeasti, että pakkohan siitä on pitää.

4

Tällä viikolla on vietetty Puhevammaisten viikkoa. Suomessa on noin 65 000 ihmistä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty puhumaan tai puhe on epäselvää. Oma 30-vuotias tyttäreni on yksi heistä ja käyttää enimmäkseen olemuskieltä. Olemuskieli tarkoittaa kieltä, jossa viestintäkeinoina ovat eleet, ilmeet, kehonkieli ja kosketus.

Olemuskieli on aliarvostettu viestintäkeino, sillä se vaatii toiselta osapuolelta paneutumista ja keskittymistä. Täytyy ”kuunnella” paljon herkemmällä korvalla ja se on tunnetusti meille vaikeaa. Toisaalta olemuskielen pitäisi olla arvostettua, sillä se on rehellisintä ja aidointa kieltä. Olemuskielellä on vaikeaa tai lähes mahdotonta valehdella.

Viranomaiset eivät arvosta olemuskieltä juuri lainkaan. Niinpä esimerkiksi henkilöiden, joilla on vaikea kehitysvamma ja jotka eivät sen vuoksi pysty puhumaan ääneen, ei katsota tarvitsevan juuri mitään harrastuksia tai vapaa-ajan tekemistä, koska he ilmaisevat tarpeistaan eri tavalla kuin enemmistö. Viranhaltijoilla ei ole aikaa tai halua kuunnella tätä kieltä.

Meillä Suomessakin on siis vielä todella pitkä matka tilanteeseen, jossa ymmärrämme, että maailmassa on muitakin kieliä kuin ääneen puhuttu suomi ja englanti. Hyvän muistutuksen eri kielistä ja viestintätavoista antaa rap-artisti Signmark osallistuessaan parhaillaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan. Kaikki arvostus hänen työlleen viittomakielen esiintuomisen puolesta.

5

Aleksis Kiven päivää vietetään 10. lokakuuta hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Tunteellisena kesänlapsena saatan sunnuntaina leipoa jotakin hyvää hiilihydraattista ja rasvaista ihan vaan kirjailijaneroa muistellen.

Kivi oli Suomen ensimmäinen ammattikirjailija, palkittu ja jonkin verran myös taloudellisesti tuettu, mutta ihmisarka ja masennukseen taipuvainen. Kun mahtikriitikko teilasi hänen pääteoksensa Seitsemän veljestä, joka ilmestyi neljänä niteenä vuonna 1870, kansalliskirjailijamme terveys romahti.

Tuohon aikaan erityistä pelkuruutta osoitti kustantaja, joka laittoi Seitsemän veljestä -vihkot takavarikkoon useaksi vuodeksi. Kun romaani lopulta julkaistiin yhtenä niteenä, Kivi oli jo kuollut.

Aleksis Kivi oli köyhän perheen onnellinen lapsi ja aikansa lapsinero. Hän kuitenkin kuoli sekä henkisen että fyysisen terveytensä menettäneenä, masentuneena ja alkoholiin taipuvaisena.

Parasta juuri nyt voisikin olla, että opettelisimme näyttämään arvostuksemme kirjailijoita, muusikoita, näyttelijöitä, elokuvaohjaajia ja viihdyttäjiä kohtaan silloin, kun he ovat elossa. Perusteeton möläyttely ja epämääräinen huutelu internetin ihmeellisessä maailmassa eivät ole sitä. Arvostuksen osoittamisen ei myöskään tarvitse jäädä pelkästään loputtomaan RIP-lyhenteiden ja itkuhymiöiden naputteluun Facebookissa hetkenä, jolloin yhtäkkiä me kaikki olemme edesmenneen taiteilijan parhaita faneja.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua