Purnu sijaitsee Längelmäveden rannalla. Kuvat: Marjatta Honkasalo

1

Vielä ehdit. Kuinkahan monta kertaa olen nuokin sanat lukenut tai kuullut enkä sittenkään ole ehtinyt nähdä tai kokea sitä, mihin sanoilla houkutellaan.

Tänä kesänä pidin varani ja ehdin nähdä Oriveden Purnun Onnenpäivä-näyttelyn ajoissa. Ja niille, jotka eivät ole Purnussa tänä kesänä vierailleet, voi lausua houkutussanat: vielä ehdit, Taidekeskus Purnu on avoinna 10.8.2025 saakka.

Edellisestä Purnu-visiitistä oli vierähtänyt jo tovi. Muistelin nyt myös ensimmäistä kertaa, kun Aimo Tukiaisen luomassa taiteen tyyssijassa kävin. Silloin siellä oli paikalla myös kuvanveistäjä itse, myhäilevänä ja ystävällisenä isäntänä. Se tunnelma tuli mieleen, kun katselin Pajassa Tukiaisen työkalujen keskellä Nina Lehtonen Braunin musteanimaatiota Viimeinen tango. Tellervo Kalleisen sävellys ja tanssivat animaatiohahmot vangitsivat kuuntelemaan ja katsomaan.

Niina Lehtonen Braunin Viimeistä tangoa tanssitaan Pajassa.

Näyttelykokonaisuuden teokset täydentävät hyvin toisiaan. Voisi mainita montakin nimeä, mutta Onnenpäivän tarjonnasta haluan poimia erityisesti Elina Sarlinin asetelmat ja samassa paviljongissa nuorten naisten arkea hienosti kuvaavat Maisa Majakan keraamiset veistokset.

Toivoa sopii, että Purnu saa ensi kesänä jatkoa, vaikka kuraattorit Eerika Malkki ja Jari Granholm tähän kesään lopettavatkin.

Onnenpäivä Taidekeskus Purnussa Orivedellä 10.8.2025 asti.

Maisa Majakan Paper Kisses kuvaa nuorten naisten elämää.

2

Mänttä Serlachius-museoineen on kesäkohde, jota ei voi jättää väliin. Tänä kesänä ihastuin erityisesti kahteen näyttelyyn: Monogrammisti I.S. – Rembrandtin arvoituksellinen aikalainen ja De Chirico näyttämöllä.

Tuntemattomaksi jääneen Monogrammisti I.S.:n maalauksissa minua puhutteli tapa, jolla hän kuvasi vanhoja ihmisiä. Tarkka katse näki kaikki rypyt ja poikkeamat, mutta maalauksista jäi tunne, että vanhuus ja erilaisuus on arvokasta.

Pääkonttorin näyttelytilan valloittaneet Giorgio de Chiricon oopperapuvustukset ja maalaukset ovat aivan toista maata. De Chiricolla oli suuri ego, ja se myös näkyy näyttelyn seinille kirjoitetuissa sitaateissa omahyväisyytenä. Eipä se haittaa, kun on jotakin mitä esittää. De Chirico oli italialaisen maalaustaiteen uudistaja ja monipuolinen taiteilija: ”Olen taiteilija, joka uudistaa itsensä päivittäin.”

Esimerkiksi Vincenzo Bellinin Puritaaneihin suunnitellut asut olivat aikoinaan italialaiselle oopperayleisölle kauhistus. Nyt voimme ihastella niitä ja todeta, että kauhistukseen ei olisi ollut mitään aihetta.

Monogrammisti I.S. ja De Chirico Mänttä-Vilppulan Serlachius Pääkonttorissa avoinna 17.8.2025 saakka.

Giorgio de Chirico suunnitteli oopperayleisöä hätkähdyttäneen puvustuksen Bellinin oopperaan Puritaanit vuonna 1933.

3

Vielä ehdit -listallani on ollut myös Ateneumin Rajojen rikkojat. Näyttely avautui maaliskuussa, mutta niin vain näyttelyn loppu alkoi jo häämöttää, kun vihdoin päädyin Helsinkiin katsomaan näyttelyä. Rajojen rikkojat -näyttely sulkeutuu 24.8.2025.

Näyttely tuo julkisuuteen monia unohdettuja naistaiteilijoita, jotka toimivat muun muassa Helene Schjerfbeckin ja Ellen Thesleffin esikuvina. 1800-luvun naistaiteilijat elivät aikana, jolloin naisen oli vaikea päästä opiskelemaan taidetta tai matkustamaan ulkomaille saamaan vaikutteita. Näyttelyn maalausten aiheet kertovat valitettavasti myös siitä, mikä oli silloin naistaiteilijalle soveliasta: kotoiset aiheet ja sukulaisten muotokuvat.

Joukossa oli kuitenkin muutamia rohkeita rajojen rikkojia. Näyttelyn tarjonnasta erottuivat muun muassa tanskalaisen Elisabeth Jerichau-Baumannin egyptiläisaiheet ja vaikkapa teos Merenneito. Fanny Churberg on suomalaisille jo entuudestaan tuttu taiteilija, mutta oli ilahduttavaa, että hänen maisemamaalauksensa pääsivät näyttelyssä erityisesti oikeuksiinsa.

Rajojen rikkojat Helsingin Ateneumissa 24.8.2025 asti.

4

Kirjojen ystäviä on tänä kesänä kuohuttanut Helsingin Kaisa-talossa sijaitsevan Rosebud-kirjakaupan kohtalo. Helsingin yliopiston vuokratiloissa toimiva Sivullinen joutuu pois vuodenvaihteessa, kun yliopisto on ilmeisesti saanut tiloihin rahakkaamman vuokralaisen.

Monet ovat Sivullista puolustaneet sen tekemän kulttuurityön vuoksi. Kauppa myy kirjoja, tietenkin, mutta se on lisäksi tarjonnut edullisen estradin erilaisille keskustelutilaisuuksille.

Pitihän Sivullisessa piipahtaa Helsingissä käydessä ja ihastella kirjakaupan todella laajaa kirjavalikoimaa. Hyllyillä ei ole vain bestsellereitä ja uusimpia uutuuksia, vaan myös kirjoja, joilla on ikää jo useampia vuosia.

Minunkin kassiini tarttui kirjakaupasta luettavaa, vaikka Helsingin Sanomien lukijan jokin naikan sitten aloittamassa kulttuurikeskustelussa kehotetaan vähentämään painettujen kirjojen ostoa ympäristösyistä. Olen vanhanaikainen, mutta minulle kirja on fyysinen esine. Antakaa meidän pitää kirjamme. On varmasti monia muita paljon tehokkaampia ympäristötekoja kuin painetuista kirjoista luopuminen.

Rosebud Sivullinen osoitteessa Kaisaniemenkatu 5.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua