Santtu-Matias Rouvali harjoituttaa Tampere Filharmoniaa jäähyväiskonserttinsa aattona. Kuva: Irmeli Heliö

1

Tampere on saanut nauttia kymmenen vuotta valovoimaisesta ja persoonallisesta ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalista. Hänen kautensa on ollut jotain aivan uskomatonta. Rouvalin välitön, avoin ja valloittava persoona on sytyttänyt Tampere Filharmonian täyteen loistoonsa.

– Tottakai mun edeltäjäni Hannu Lintu on kouluttanut orkesteria niin, että sillä on ollut valmiudet heittäytyä mukaan siihen, mitä mä oon pyytänyt. On ollut helpompi rakentaa päälle oma näkemys ja oma persoona. Kapellimestari on ikään kuin keulakuva, joka antaa sen ajatuksen ja mä tarvitsen sen orkesterin, joka hyväksyy mun ajatuksen. Jos saat 90 ihmistä lähtemään mukaan, niin se on hyvä juttu, mä heitän pallon ja ne heittää sen takaisin.

Rouvalilla oli aamupäivän harjoitusten jälkeen kova huoli vaskisoittajien kestävyydestä, kun harjoitusaikataulu oli niin tiivis: ”Niiden huulet on ihan maitohapoilla, niin mua pelottaa, miten ne jaksaa soittaa huomenna, etten mä tapa niitä ennen konserttia”, hän kertoi Kari Pitkäsen Kulttuuritoimitukseen kirjoittamassaan jutussa.

Mutta kyllä ne jaksoivat ja niin jaksoi koko orkesteri. Richard Straussin Näin puhui Zarathustra ja väliajan jälkeen Sankarin elämä soivat intohimoisesti ja tarkasti Santun haluamalla intensiteetillä. Jokaisen soitinryhmän soittamisen ilo ja palo tiivistyi Tampere-talon ilmaan ja tunnelmaan käsin kosketeltavasti: jousisto, vasket, harput, lyömäsoittimet. Näkemiin, Santtu-Matias -konsertissa (27.5.2023) Tampere Filharmonia hengitti yhtenäisemmin kuin ehkä koskaan. Jonkinlainen erinomainen herkkyys oli aistittavissa. Viimeistään konserttimestari Johannes Pôldan kauniisti soiva solistinen viulusoolo Heldenlebenissä sai silmät kostumaan.

– Straussin Sankarin elämä, onhan sen nostalginen fiilis, kun siinä on se kaunis viulusoolo, niin pistäähän se herkistymään. Kun miettii, että kymmenen vuotta sitten se kaikki alkoi ja nyt sitten soitetaan niin kuin virallisesti viimeistä kertaa. Mutta koetetaan sillä tavalla, ettei liikaa herkistyis, Rouvali pohti aamupäivän harjoituksen jälkeen.

Koskaan en ole konsertissa kokenut sellaista yleisön kunnioitusta taiteilijoita kohtaan kuin Näkemiin-konsertissa. Kaiken kruunasi Santtu-Matias Rouvalin kukittaminen Tampere Filharmonian Kunniakapellimestariksi.

2

Pieni kirjakauppa Nide Fredrikinkadulla Helsingissä täyttyy kutsuvieraista maaliskuisena talvi-iltana. Juuri ja juuri ihmiset mahtuvat kirjoja täynnä olevan kaupan pöytien ja hyllyjen väliin. Uskomaton tunnelma, kuin olisi pienen elokuvan sisällä.

Kyseessä on nuorten taiteilijoiden luoma ainutkertainen taide-elämys. Kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ja säveltäjä Walter Sallinen ovat luoneet Modest Musorgskin tyyliin musiikillisen taidenäyttelyn.

Pohjana näyttelyyn ovat olleet Musorgskin vuonna 1874 säveltämät kymmenen pianoteosta, jotka hän sävelsi Viktor Hartmannin teoksista koostuvan näyttelyn innoittamana.

Markus Jäntti-Tuominen (vas.) ja Walter Sallinen. Kuva: Irmeli Heliö

Musorgskin sävellykset toimivat Markus Jäntti-Tuomisen lähtökohtana hänen tulkinnalleen ja mielikuvilleen kymmenelle taideteokselle. Walter Sallinen on luonut sävellykset Markuksen teoksille nähdessään ne ensimmäistä kertaa. Näyttelykuvia kuvailee näyttelyvieraan kävelyä esillä olevien töiden keskellä.

– Ajatus siitä, miten jokin ulkopuolinen impulssi vaikuttaa hetkellisesti sinuun ja mitä tämä puolestaan synnyttää sinussa kokemuksellisella tasolla sai meidät inspiroitumaan samanmallisen taiteellisen lähtökohdan kokeiluun. Haluamme toteuttaa Näyttelykuvia-teoksesta johdetun kuvataiteen ja säveltaiteen välisen vaikutelmaketjun uudestaan, jossa tekemäni työt ja niiden tuottama kokonaisvaikutelma luo pohjan Walterin sävellystyölle.

Näyttelykuvia – Le Passé Revit le temps dúne Visite on hienosti toteutettu lyhytelokuva kahden lahjakkaan nuoren taiteilijan luomasta kuvataiteen ja sävellystaiteen yhdistymisestä. Teos sai ensijulkaisunsa Berliinissä vuonna 2022. Toivottavasti taideteos vielä jatkaa matkaansa, ja niin varmasti tekeekin. Ehkä uusin kuvin ja sävelin tai samanlaisena. Elämys oli hieno.

3

Toimittaja Salla Nazarenko julkaisi vuonna 2016 tietokirjan Ihana kiihko. Kahden muun tekijän kanssa hän toimitti viisi vuotta myöhemmin eroottisten novellien antologian Kevät ilman kosketusta, joka ylisti naisen nautintoa.

Miehen tuoksu (Aula & Co, 2022) on Salla Nazarenkon esikoisromaani. Se kertoo Mallusta, koulutetusta virkanaisesta ja hänen suhteistaan miehiin. Vaikka teos keskittyy seksiin, se ei roisiudestaan huolimatta kerro vain orgioista makuukamarista ja vuoteesta toiseen. Mallu vaan ei ole ajatellut pysähtyvänsä vaimon rooliin kotihengettäreksi ja säästävänsä itseään sille oikealle.

Hän pitää kuohuviinistä ja seksistä, hän on nainen, joka ripustautuu syntymärikkaisiin miehiin, jotka rakastavat Mallun elämäniloa. Mallu on suorasukainen, eikä millään muotoa häveliäs.

Miessuhteistaan hän keskustelee ystäviensä Metten, Klaudian ja Robertin kanssa palkkapäivänä kuohuviineillä Kämpissä. Siinä välissä kelpaa S-ketjun ravintolan tarjousviini.

Aina eivät ystävät pysy Mallun vaihtuvien suhteiden ja tunteiden perässä. Iso rooli on pitkäaikaisella ja luotetulla Robertilla, joka on valmis tukemaan Mallua tilanteessa kuin tilanteessa ja olemaan se olkapää.

Miessuhteista pisimpään mukana kulkee varakas, kulissiavioliittoonsa kyllästynyt investointipankkiiri Göran. Kun mies lopulta eroaa, jää Mallu lehdelle soittelemaan; Göran valitseekin kumppanikseen naisen, jonka kanssa voi mennä julkisesti eri tilaisuuksiin.

Rakkaussurujen keskellä on peiliin katsomisen paikka. Mallukin haluaisi syvällä sisimmässään olla se rakastettu, jonka kanssa näyttäydytään. Mutta ymmärtääkö Mallu, että rakkautta ei saa, jos ei ole valmis rakastamaan?

Romaani ei onneksi sorru miesten ikävän käytöksen ruotimiseen vaan siinä on huumoria, kyynisyyttä ja naurua kyynelten läpi. Miehen tuoksu on hauska ja viihdyttävä romaani. Nazarenkon verbaalinen iloittelu vetää suupielet hymyyn.

4

Tuhkayö (suom. Antti Saarilahti, Tammi, 2023) on Ragnar Jónassonin Ari Thor -sarjan toinen osa, joka jatkaa siitä mihin sarjan ensimmäinen osa Lumisokea jäi. Päähenkilö Ari Thor on jäänyt Pohjois-Islantiin Siglufjörδurin poliisiasemalle. Rauhallinen vuono muuttuu raa’an murhan näyttämöksi. Tulivuorenpurkaus muuttaa paikan kaaokseksi ja murhatutkimus ei tahdo edetä. Ihmiskaupan uhriksi joutuu tyttö, joka on houkuteltu Islantiin töihin. Totuus paljastuu tytölle karvaasti, kun päästään perille. Kohtalo puuttuu peliin, kun tytön tuonut Elias löytyy murhattuna, eikä kukaan tiedä mihin tyttö on lukittu.

Poliisiasemalla Ari Thor koettaa saada tutkintaan vauhtia, mutta murhatun miehen salaisuudet tuntuvat jäävän pimentoon. Tutkimuksiin sekaantuu toimittaja, jolla tuntuu olevan menneisyydessään jonkinlainen kytkös tapaukseen. Hän tekee omia tutkimuksiaan poliisien rinnalla.

Ari kaipaa entistä tyttöystäväänsä Kristinia, joka ei vastaa viesteihin. Miksipä vastaisi, kun Ari on tehnyt elämänsä suurimman virheen. Sivujuonteena kulkee tuskaisen kollegan Hlynurin taistelu omasta menneisyydestään. Hänestä ei ole juurikaan apua tutkinnoissa. Poliisipäällikkö Tómasin ajatukset taas harhailevat toisaalle opiskelemaan lähteneen vaimon perään. Koti tuntuu yksinäiseltä.

Jónasson punoo taitavasti monisyisen juonen yllättävään loppuun. Kilpajuoksu kuoleman kanssa kiristyy äärimmilleen.

Jännitys säilyy viimeiseen asti ja Islanti murhien näyttämönä on tehokas.

5

Näkymä Kosovon Pejasta. Kuva: Irmeli Heliö

Opintomatka Kosovoon freelance-ammattiosaston kanssa oli mielenkiintoinen ja avartava matka. Opintomatkat ovat useimmiten suuntautuneet muihin kuin tavanomaisiin turistikohteisiin. Matkoja on tehty esimerkiksi Albaniaan ja Moldovaan.

Nyt suuntasimme Kosovoon, Pristinaan, jossa tapasimme paikallisia toimittajia. Kosovan mediatilannetta valaisi sikäläinen toimittaja Milaim Zeka. Hän on joutunut urallaan useamman kerran pidätetyksi ja kuulusteltavaksi. Zeka kertoi, että Kosovon suurin ongelma on korruptio. Suurimman osan maan vauraudesta omistaa 20 prosenttia ja se loppu 80 prosenttia koettaa tulla toimeen jotenkuten. Keskipalkka on 200 euroa ja toimittajat tienaavat noin 300–400 euroa. Asumiskulut Pristinan keskustassa vievät lähes koko palkan.

Mediakaan ei ole vapaa korruptiosta, siitä pitävät huolen liikemiehet ja poliitikot. Suuri ongelma Kosovossa on nuorten lähteminen maasta, miten saada heidät jäämään.

Tämä vierailu antoi taas ajattelemisen aihetta. Meillä on sananvapaus, meillä nuorilla on mahdollisuus tavoitella opiskelujen jälkeen tulevaisuutta maassa, jossa on hyvä infrastruktuuri ja tasa-arvoinen tie kohti työelämää.

Pristinassa ei voinut olla huomaamatta mieletöntä määrää juhlavaatekauppoja, joiden ikkunat olivat täynnä mitä näyttävimpiä morsius- ja juhlapukuja. Samoin joka korttelissa oli vieri vieressä kultasepänliikkeitä. Kosovo elää vielä tasa-arvon suhteen vanhojen perinteiden mukaan; tytöt kasvatetaan äideiksi ja vaimoiksi. Sen jälkeen he eivät juurikaan pääse käyttämään hankkimaansa koulutusta. Se lienee selitys nuorten kaikkoamisesta pois maasta.

Kosovossa on vielä haavoja vuosina 1998–1999 käydystä sodasta serbien ja albaanien välillä. Sodan muistomerkkien äärellä ei voinut olla ajattelematta sitä todellisuutta, jossa ukrainalaiset nyt elävät.

Kosovo on kaunis maa vuoristoineen ja ihmiset ovat ystävällisiä. Vierailimme Suomen suurlähetystössä, jossa suurlähettiläs Matti Nissinen kertoi, että suomalaisuutta arvostetaan. Ahtisaarella on Kosovossa suuri merkitys.

Irmeli Heliö

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua