BBC Music Magazine haastatteli elokuun Proms-numerossaan Dalia Stasevskaa. Hän nimesi mielimusiikikseen Richard Straussin Neljä viimeistä laulua, Sibeliuksen 4. sinfonian ja viulukonserton sekä puolisonsa Lauri Porran teoksen Dust.

1

Dalia Stasevska. Ukrainassa syntynyt, mutta Tampereella asunut ja opiskellut kapellimestari joutui tahtomattaan myrskyn silmään Lontoossa. Juuri hänen väitettiin olevan pääsyyllinen siihen, ettei Proms-festivaalin päätöskonsertissa kuulla enää yhtä paatoksellista brittihurmosta kuin aikaisempina vuosina. Thomas Arnen 1740 säveltämä Rule Britannia jäisi laulamatta! Muu maailma ei siis saisikaan 280 vuotta myöhemmin tietää, että Britannia hallitsee meriä eikä koskaan taivu orjuuteen. Ja juuri Brexit-vuonna.

Stasevska vastasi Nigel Faragelle ja kumppaneille juuri niin rauhallisesti ja maltillisesti kuin uhoajille pitääkin vastata: hän puhuu vain taiteensa ja työnsä kautta, eikä kapellimestarilla ole osaa eikä arpaa ohjelmamuutoksiin. Syy on koronaviruksen – johon osa öyhöttäjistä ei usko – ja karanteenirajoitusten, joiden takia kuoroa ei voida käyttää lavalla. Siksi Rule Britannia sekä toinen brittien ikihitti Land of Hope and Glory kuullaan vain soitettuina.

Sittemmin BBC ilmoitti, että lavalla nähdään sittenkin kuoro, mutta huomattavasti normaalia pienempänä. Yleisöä Royal Albert Halliin ei päästetä lainkaan, mutta BBC:n mukaan jokainen saa laulaa vapaasti kotona.

Syyskuun 12. päivän brittikaraokeiltaa voi harjoitella etukäteen täällä.

2

Svetlana Tsihanouskaja ja tuhannet muut Valko-Venäjän naiset uhmaavat yhden eläkeikäisen miehen diktatuuria, joka pitää oikeutenaan sanella ihmisille heidän ajatuksensa ja äänestyskäyttäytymisensä. Naisten protesti on suurinta siviilirohkeutta, mitä tällä hetkellä maailmasta löytyy. Uhkana ovat pidätykset, pahoinpitelyt ja raiskaukset eli se koko brutaali miesten ylläpitämä väkivaltakoneisto, jolla epätoivoiset hylkiövaltiot yritetään liimata kasaan. Ei sovi enää meille, julistavat valkovenäläiset valkoisissaan ja kukat käsissään. Protestit ovat korostetun maltillisia ja väkivallattomia, mutta kuinka kauan? Toistaiseksi näyttää siltä, että Nobelin rauhanpalkinnolla on uusi osoite.

Valko-Venäjän kehityksen avaimet ovat Venäjän käsissä. Näissä kahdessa äijäkulttuurit kohtaavat, ja Venäjän väliintuloa valmistellaan jo. Eihän se nyt käy, että pikkuveli saisi omalla hiekkalaatikollaan päättää asioistaan itsenäisesti. Kokonaiskuvaan sopii myös Navalnyin myrkytys. Ai niin, ei siitä ole todisteita, pääpropagandisti eli ulkoministeri Sergei Lavrov varmasti julistaa tv-kameroiden edessä jo näillä minuuteilla.

3

Sanna Marin. Tuntuuko teistä koskaan siltä, että kotimainen (metsä)teollisuus pitää ikään kuin rangaistuksenaan sitä, että yhtiöt vielä joutuvat toimimaan myös Suomessa eivätkä vain kevyemmän kustannusrakenteen maissa, kaukana merten takana? Pääministeri Sanna Marin sohaisi muurahaispesään kommenteillaan Kaipolan paperitehtaan sulkemisesta. Hyvä että uskalsi, vaikka rapaa lensi odotetusti niskaan.

Kysymyksiä ihmisten työstä ja toimeentulosta ei pitäisi ollenkaan politisoida. Kyse on inhimillisyydestä, säällisyydestä ja yhteiskuntarauhasta – ainakin niin kauan kuin maassa on muitakin kestäviä arvoja kuin yksityisen yhtiön osakkeenomistajien etu.

Sinänsä Kaipolan sulkeminen on kovan luokan symboli perinteisen lehdistön alasajosta. Kuinka moni lukee 20 vuoden päästä sanomalehtiä, ja mistä niiden painopaperi Suomeen silloin tuodaan?

4

Eeva Ruotsalainen. Korona-aikana rivikansalainen on saanut tutustua eri alojen asiantuntijoihin, joista hän ei aikaisemmin tiennyt mitään. Yleiskuva on hyvin myönteinen, sillä epidemian keskelläkin kotimaan koronagurut ovat esiintyneet maltillisesti, rauhoittavasti ja tutkittuun tietoon perustuen. Mitä nyt Krista Kiuru sooloilee väliin omiaan.

Yksi parhaista tiedottajista on HUS:n apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen, joka jaksaa koko ajan muistuttaa yksinkertaisimmista perusasioista: turvaväleistä, käsienpesusta, kasvomaskista ja ylipäänsä vastuullisesta käyttäytymisestä. Lisäksi hän tekee sen vakuuttavalla tavalla, vetoamalla kuulijan omaan järkeen. Tällaisen lääkärin käsiin uskaltaisin jättää henkeni.

5

Elävän yleisön edessä ei nyt liiemmin esitetä musiikkia, mutta sen purkitus jatkuu vilkkaana. Klassisen musiikin puolella Reijo Kiilusen johtama Ondine-yhtiö on kesän aikana kerännyt paljon ylistystä. BBC Music Magazine noteerasi kolme Ondinen tuottamaa levyä täyden viiden tähden arvoisiksi sekä esitystensä että äänitystensä puolesta. Levyt olivat Witold Lutoslawskin sinfoniat 2 ja 3 (Radion sinfoniaorkesteri johtajanaan Hannu Lintu), Johannes Brahmsin pianokonsertto numero 2 ja Händel-muunnelmat (Lars Vogt, piano, ja Royal Northern Sinfonia) sekä levyllinen Pjotr Tšaikovskin kuoroteoksia (Latvian radion kuoro johtajana Sigvards Klava). Varsinkin Latvian radiokuoron kaappausta Ondinen talliin voi pitää arvokkaana, onhan kuoro monen mielestä yksi maailman parhaista ellei paras.

Hankin lomalla levyhyllyyni kaksi muutakin tuoretta äänitystä, joita voin suositella varauksetta. Santtu-Matias Rouvali saa Göteborgin sinfoniaorkesterin (Alpha) kanssa irti sellaiset sävyt Sibeliuksen 2. sinfoniasta, että sen rinnalla moni kuuluisampi bändi jää sivustaseuraajaksi. Hannu Lintu, RSO ja pianisti Stephen Hough (Hyperion) taas juhlistavat Beethoven-vuotta kolmen levyn paketilla, johon on koottu säveltäjän viisi pianokonserttoa. Hough soittaa mestarin lailla, ja kaukaa Suomesta tuleva soittajisto kuulostaa parhaimmillaan klassisen elegantilta wieniläiseltä kamariorkesterilta.

Kari Pitkänen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua