Tuomo Prättälä pakeni koronatylsyyttä tekemällä ”karanteenimusiikkia”. Kuva: Ville Malja

1

Kiitos kysymästä, koronatunnelmissa olen ollut kesälläkin. Tämä tarkoittaa, että museoissa, yleisötilaisuuksissa ja sen sellaisissa olen käynyt olemattoman vähän.

Jokin aika sitten tein kuitenkin retken Visavuoreen, jossa kesäkausi jatkuu vielä elokuun loppuun. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin (1864–1942) kotimuseossa ja ateljeessa kelpaa aina käydä ja puutarhakin on kaunis. Kahvilakin on.

Tämän kesän uutuus on ehostettu Kari-paviljonki, jossa on esillä pilapiirtäjä Kari Suomalaisen 100-vuotisjuhlanäyttely. Tila tuoksuu vielä uudelta, ja mielestäni juhlanäyttely on koostettu hyvin.

Näinä poliittisesti kärjistyneinä aikoina Karin myöhäiskauden avoimen rasististen piirrosten esittely herättää kuitenkin ristiriitaisia tunteita. Suomalaisen työnantaja Helsingin Sanomat alkoi sensuroida niitä ja sydämistynyt piirtäjätähti irtisanoutui. Nykyiset äärioikeistolaiset nähnevät tässäkin todisteen siitä, ettei ”mediapoolin hallitsemassa EU-Suomessa saa sanoa mitään”.

No, tuo rasismikohu on osa Kari Suomalaisen tarinaa, eikä muuta sitä tosiasiaa, että pilapiirtäjänä hän oli huippukyky.

Jos haluaa yhdistää reissuun vähän toisenlaistakin nostalgiaa, kannattaa poiketa reissulla myös Sääksmäen sillan kupeessa hienoissa maisemissa sijaitsevassa Silta-kahvilassa. Rakennus on 1960-lukulainen helmi, kun taas kalusteet ovat kenties 1980- tai 1990-luvulta, joten vaikutelma on sympaattisella tavalla hämmentävä.

2

Monipuolinen muusikko ja laulaja Tuomo Prättälä julkaisi kesäkuun lopulla Tuomo-nimellä digi-ep:n Quarantine Music 1 (Polygamy Records), joka on sopivasti annostellussa haikeudessaan nautittavaa kuultavaa. Ep:n nimi lupaa, että jatkoakin on luvassa.

Prättälä koki maaliskuussa saman kuin muutkin muusikot: keikat katosivat kalenterista ja sosiaalinen elämä surkastui. Julkaisun kansikuva on onnistunut tiivistys pandemian ajan tunnelmista. Siinä Prättälä istuu kotioloissa paljain jaloin kahvikuppi kädessään.

Onnekseen Prättälä on muusikko, joka on sinut teknologian kanssa, joten hän pystyy tuottamaan musiikkia myös yksikseen. Quarantine Music 1 onkin syntetisaattorivetoista menoa, jossa on paikoin retrofiilis. Jazzia ei tällä kertaa kuulla.

Levyn tekstit kertovat enemmän tai vähemmän suoraan koronaviruksesta ja sen seurauksista kuten kappaleiden nimistäkin voi päätellä: Antibody, Invisible jne. Hienoin otsikko on Did You Forget To Be Afraid Today? eli ”Unohditko tänään olla peloissasi” – hyvä kuvaus ajan tunnelmista.

Biiseistä hilpein on hiphop/dancehall-tyyppinen Cute Baristas 2020, jolla vierailee räppäri Tommy Lindgren – sähköisen turvavälin takaa toki. Kipaleessa hyvän kahvin ystävät harmittelevat tuon nautinnon sosiaalisen puolen katoamista. Ankeasta teemasta huolimatta biisi saa hymyilemään, mistä kiitos erityisesti Prättälän mielikuvituksellisille sointijipoille.

Suosittelen lämpimästi niillekin, jotka haluaisivat jo unohtaa koko viruksen. Prättälän eristysmusiikki ei lisää sosiaalista etäisyyttä vaan vähentää sitä – se tulee ystävällisesti lähelle.

3

Brittiläisen BBC:n suomenkielinen toimitus perustettiin länsivaltojen propagandakoneiston osaksi toisen maailmansodan keskellä. Kun toimitus vuonna 1997 lopetettiin, maailmanpoliittinen tilanne ja mediaympäristö olivat ratkaisevasti muuttuneet.

Tämä tarina kerrotaan Risto Uimosen, Hanna Rajalahden ja Ilpo Salosen toimittamassa kirjassa Täällä Lontoo (WSOY, 2020).

Suomenkielisen toimituksen kiehtovista alkuvaiheista on varsin vähän ensikäden tietoja, joten niiden kuvauksissa on aika ulkokohtainen sävy. Sen sijaan, kun lukee toimituksen viimeisen päällikön Ismo Nykäsen kuvausta 1990-luvun vuosista, meinaa tulla hiki. Nykänen on tunnetusti lennokas kertoja, mutta oli menokin kovaa, kun toimitusta yritettiin pelastaa erityisesti myymällä BBC:n uutisia suomalaisille, silloin vielä varsin uusille paikallisradioille.

Kymmenet kanavat ostivatkin BBC:n tuotantoa, mutta vähitellen panokset kovenivat ja monenlaiset eturistiriidat nousivat esiin. Vääjäämätön loppu oli edessä 31.12.1997, jolloin BBC:n suomenkielinen toimitus vaikeni. Useimmat toimittajat palasivat Suomeen, mutta Nykänen itse jäi vielä joksikin aikaa Lontooseen kouluttamaan kansainvälisiä toimittajia modernin radiotoiminnan saloihin.

4

Kai se on tämäkin kerrottava, koska olen aiemminkin aiheesta kirjoittanut: luin taannoin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian loppuun. Kannatti lukea varsinkin näin Linnan juhlavuonna, vaikka teoksen kolmas osa olikin pieni pettymys.

Kansalaissodan jälkeistä aikaa kuvatessaan Linna sortuu tavallaan yrittämään liikaa. Hän pyrkii solmimaan yhteen liian monia ajan ideologisia lankoja, mistä syystä romaanihenkilöiden ihmiskuvat ohenevat ja hahmoista tahtoo tulla vain omien aatemaailmojensa paperinmakuisia edustajia.

Kirjasarjan herättämä poliittis-historiallinen debatti jatkuu osin edelleen. Aihe on kiehtova, mutta siihen soppaan en tällä kertaa omaa lusikkaani julkisesti pistä.

5

Muitakin aiemmin lukematta jääneitä klassikoita olen yrittänyt ottaa haltuun, Leevi Lehdon suomentamaa James Joycen Ulyssestakin (Gaudeamus, 2012). Noin sadan sivun jälkeen olen valmis nostamaan kädet pystyyn: ei lukemisesta enää näin kypsällä iällä tule mitään. Ulysses olisi pitänyt ottaa elämäntehtäväksi joskus parikymppisenä, joskin se olisi ollut häviöön tuomittu kamppailu silloinkin.

Ehkä kokeilen vielä joskus Pentti Saarikosken vanhempaa käännöstä, jossa ei ainakaan ole alaviitteitä.

Erik Ahonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua