Petteri Tikkasen eli Black Peiderin Facebook-sivulla julkaistava päiväkirjasarjakuva piirtyy wc-paperille.
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Ville Pirinen on nauttinut Jyrki Nissisen ja Petteri Tikkasen sarjakuvista sekä Tammelantorin lounaista.
1
Auttaja Hai on monitaiteilija Jyrki Nissisen luoma sarjakuvahahmo, joka saavutti vuosina 2008–2009 yllättävänkin laajaa näkyvyyttä ilmestyessään Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä. Hahmon ensiesiintymistä pohjustettiin Nyt-liitettä hieman marginaalisemmassa Borgtron-sarjakuvalehdessä vuonna 2006 vastaansanomattoman loogisella iskulauseella: ”Ensin oli tappajahai, sitten tuli tavallinen hai ja nyt on jo… AUTTAJA HAI!”
Auttaja Hai on monipuolisesti ärsyttävä hahmo, jonkinlainen menestyvä kaikkien alojen konsultti helvetistä. Esimerkkinä vaikka tämä keskustelu jutusta nimeltä Auttaja Hai työnantajana:
– Kirsi tässä hei! En voi tulla töihin tänään. Lapsi on kipeä!
– Jaa. No, toivottavasti se kuolee perjantaihin mennessä. On tulossa paljon asiakkaita viikonloppuna!
Eli vitsit ovat about aivan hauskaa matskua noin keskimäärin. Parhaimmillaan Auttaja Hai on kuitenkin jutuissa, jotka ovat jo lähtökohdiltaan ns. ”täysin järjettömiä”. Niinpä parasta juuri nyt ja aina on tämä AH-strippi, jossa käsitellään ”Tohtori Minikielen tragediaa”.
Mielipuolisen kummallinen lähtötilanne, ei juuri lainkaan juonellista kehityskaarta, ja totaalisesti tyhjän päällä lepäilevä loppukaneetti.
Ihana vapautus rationaalisuuden kahleista!
Juttu löytyy myös ”auttixet” näppärästi kokoavasta sarjakuvavihkosesta Auttaja Hai -kala hyvien puolella (Zum Teufel, 2009).
2
Joan Cornellà on englanninkielisen Wikipedian mukaan ainakin ”Spanish cartoonist and illustrator, famous for his unsettling, surreal humor and black humorcomic strips as well as artwork.” Hänen iloisen värikkäät, hymyileviä nappisilmähahmoja vilisevät teoksensa näyttävät hätäisesti vilkaistuna pirtsakoilta lastenkirjakuvitukselta. Lähemmässä tarkastelussa käy äkkiä selväksi että kuvasisällöt järkyttävät myös miltei kaikkia aikuisia.
Usein kuvissa tapahtuu jotain kauheaa ja veristä, mutta iloinen värimaailma ja nappisilmäiset hymynaamat pysyvät. Painajaismaista kontrastia kuvaa hyvin Wikipediassakin käytetty sana ”unsettling”. Raakalaismaisen huumorin seassa kosketellaan tasaisin väliajoin suuria syvällisyyksiä, ja muun muassa korona-aikana on ollut mukava seurata Cornellàn somejulkaisuja. Naurattaa ja puristaa sydäntä.
3
Karanteenituntojen peilaajana kunnostautuu myös tänä vuonna puupäähatulla palkittu Petteri Tikkanen a.k.a. Black Peider. Kolmen päivän välein Black Peiderin Facebook-sivulla julkaistava päiväkirjasarjakuva piirtyy wc-paperille. Jokaisesta päivästä yksi tiivis ajatus yhdelle paskapaperiarkille. Nerokasta muodon ja sisällön hallintaa ja elämänmakuista touhua poikkeusolosuhteissa.
Black Peiderin sivuilla Tikkanen julkaisee muutakin spontaaniudellaan valloittavaa sarjakuvaa, tutkimisen arvoista materiaalia kaikki tyynni.
4
Vuonna 2015 ensi-iltansa saanut Fargo-televisiosarjan kakkoskausi kannattaa katsoa nyt (HBO) mikäli se jäi aikoinaan katsomatta. Erityisen hyvää uusintatuijottamista se on myös kaikille, jotka ovat sen jo kerran tai pari katsoneet. Esimerkiksi lyhyistä sivuosasuorituksista ymmärtää nauttia lisäkierroksilla enemmän. Onnistuneita pikkurooleja piisaa.
Fargo-sarjan kaudet ovat itsenäisiä tarinoita, eikä tällä kakkoskaudella ole Joel ja Ethan Coenin vuonna 1996 ohjaaman elokuvan kanssa enää muuta yhteistä kuin otsikko, maisemat ja tyylilaji, jota voi kuvailla esimerkiksi sanoilla ”black comedy thriller crime drama”.
Noah Hawleyn kirjoittama, vuoteen 1979 sijoittuva vyyhti kerii yhteen noin parinkymmenen enemmän tai vähemmän keskeisen hahmon kohtalot. Tyypeistä jokainen on sulava yhdistelmä tyyliteltyä karikatyyrihahmoa ja pieniä inhimillisyyksiä.
Sama pätee tarinaan, vaikka historiallinen ajankuva Ronald Reaganin vaalikiertueineen on tärkeä maadoittaja ja tapahtumaketjua väitetään ”true storyksi”, koko paska tuntuu tapahtuvan jossain meitä ympäröivää maailmaa pari pykälää coolimmassa rikoselokuvien rinnakkaistodellisuudessa. Tästä huolimatta saaga tuntuu myös tarpeeksi todelliselta, ja kovaotteisten kovisten typerä julmuus cooliutta enemmän vain kovaotteisten kovisten typerältä julmuudelta.
Löytyy paljon just hyvää musaa, lesoja autoja, asiallisia nahkatakkeja, ihan vähän lentäviä lautasia ja sopivalla tavalla epäuskottavan täydellistä sanailua. Poikkeuksellisen hyvää ”telkkua” kaikille poikkeuksellisen hyvän ”telkun” ystäville.
5
Katukeittiö Leidi löytyy yleensä Tampereen Tammelantorin pohjoisesta, esiintymislavan puoleisesta päädystä. Tyylikkääseen pakettiautoon sijoitettu ruokakoju tarjoaa ystävällisen palvelun lisäksi älyttömän hyvää ruokaa.
Leidin versiot oikeastaan mistä tahansa ruoka-annoksesta ovat kekseliäitä mutta eivät sisällä ylimääräistä kikkailua.
Leidin internet-sivut kertovat ajankohtaisen ilouutisen: ”Torilounaat ma–pe klo 10–14 1.5–15.8.2020”. Sivistyneesti toimivat kansalaiset pystyvät varmasti asioimaan torikojulla tarvittavin turvavälein myös poikkeusolosuhteissa. Vähänkö lähtee esim. halloumispydäri.
Ville Pirinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (18.12.2024): Light Art Museum, Biedermaier, Heydrich Terror Memorial, Fram
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anne Välinoro on käynyt Budapestissa, Prahassa ja Oslossa.
Parasta juuri nyt (14.12.2024): Lehmä synnyttää yöllä, He selvisivät sodasta, Suliko, Tallinna
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on lukenut kirjoja ja kierrellyt jouluisessa Tallinnassa.
