Exit-sarjan Tobias Santelmann. Kuva: FremantleMedia / NRK

1

Norjalaisten sijoittajamiesten sikailusta kertovaa Exit-sarjaa mainostettiin pari vuotta sitten väitteellä, jonka mukaan sarja perustuu tositapahtumiin. Kolmannella kaudella juonenkäänteet ovat menneet niin hapokkaiksi, että on selvää, ettei sarjalla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tuskin on koskaan ollutkaan.

Sillä ei kuitenkaan ole väliä. Exit on hyvin kirjoitettua viihdettä, jonka lumo perustuu siihen, että ihmiset ovat kammottavia. Katsoja ahmii jaksoja nähdäkseen, kuinka hirveitä tekoja päähenkilöt voivat tehdä.

Puolen tunnin mittaiset jaksot ovat juuri sopivan pituisia. Jännite säilyy, ja yhtään enempää tätä koukuttavaa misogyniaa ei jaksaisi kerralla katsoa.

Exit on katsottavissa Yle Areenassa.

2

Billy Wilderin komedia Poikamiesboksi on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Tarina kertoo pienipalkkaisesta vakuutusvirkailijasta (Jack Lemmon), joka antaa pomojensa muhinoida asunnossaan ylennyksen toivossa. Poikamies saa paremman pestin asuntobisneksensä ansiosta, mutta omatunto alkaa kolkuttaa, kun hän ihastuu työpaikkansa hissityttöön (Shirley McLaine).

Elokuva on osittain vahvasti aikansa kuva. Naisten asema on kehno, eikä työpaikoilla ole kuultu minkäänlaisesta tasa-arvosta. Juoni on kuitenkin vain Poikamiesboksin pintarakenne. Syvemmällä tasolla se kuvaa ihmisten epätoivoista halua menestyä, kuulua johonkin ja saada rakkautta. Muutamilla muutoksilla elokuva voisi kuvata nykyajan somesuosion tavoittelua, sen raadollisuutta ja absurdiutta.

Elokuvassa kierretään nokkelasti 1950-luvun lopun elokuvasensuuria. Myös sen bongailu huvittaa nykykatsojaa.

Poikamiesboksi on katsottavissa Yle Areenassa 8.6. asti.

3

Yle hemmottelee taas dokumenttien ystäviä. Areenassa alkoi maaliskuun lopussa Dokkarifestivaali, ja palvelusta löytyy runsaasti uusia kiinnostavia dokumentteja.

John Websterin Happy Worker kuvaa oravanpyörässä uupuneita, turhautuneita uratykkejä. Nothing Compares: Sinéad O´Connor kertoo irlantilaisartistin kivuliaan ja monessa mielessä epäreilun elämäntarinan. Antti Lempiäisen Toinen raide näyttää, mitä tapahtuu, kun eri sosiaaliluokkiin ajautuneet lapsuudenystävät yrittävät löytää toisensa uudelleen aikuisina.

Edellä mainitut elokuvat ovat vain pintaraapaisu festarin tarjonnasta. Auringonpaiste lisääntyy, mutta minä vedän sälekaihtimet kiinni ja pysyttelen lähiviikot tiiviisti television ääressä.

Dokkarifestivaalin dokumentit ovat katsottavissa Yle Areenassa.

4

Tampereen tavara-asema on iskenyt kultasuoneen K40-discoillaan. Doriksen kuoppaamisen jälkeen kaupungissa on ollut huutava pula tanssittavan, vanhan indiemusiikin ystäville. K40-discot on myyty ennakkoon loppuun, mikä osoittaa, että kysyntää on.

Eilispäivän nuoret kaipaavat nykyään muutakin kuin humppaa ja hupidancea. Nähdäänkö tässä esimakua siitä, mitä palvelutaloissa kuunnellaan 2060-luvulla?

Seuraavat K-40-discot Tavara-asemalla perjantaina 7.4. ja 20.5.

5

Köh köh, niisk niisk, atshiii! Kolmen vuoden tauon jälkeen nämä äänet eivät aiheuta enää kuolemanpelkoa. Miten ihanaa onkaan kärsiä ihan tavallisesta siite- ja katupölyallergiasta ja muistaa, että asiat voisivat olla paljon pahemminkin.

Siitepölyallergia on koettavissa kaikkialla Suomessa syksyyn asti. Nautitaan!

Janica Brander

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua