Tampere Kuplii -ostoksia. Kuva: Ulla-Maija Svärd

1

Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalit (23.–27.3.2022) ilahduttivat. Viikonloppuna Tampere-talo oli täynnä sarjakuvantekijöiden ja kustantajien myynti- ja esittelypöytiä ja väkeä riitti tungokseen asti.

Käytävillä kuljeskelevat cosplay-harrastajat keräsivät ihailevia katseita, nuoret sarjakuva- ja animehahmoiksi pukeutuneet nuoret olivat nähneet paljon vaivaa toinen toistaan hienompien hahmojen eteen. Asuja ei ole todellakaan polkaistu Singerillä parissa tunnissa ja vähän sinne päin!

Joukon nuorimpien vaeltelu talon käytävillä oli myös liikuttavaa katseltavaa, niin juhlallisen arvokkaina ja ujon jännittyneitä he esittivät hahmojaan.

Olen tiennyt, että Suomessa tehdään ja julkaistaan hyviä sarjakuvia, mutta kuinka paljon, siitä minulla ei ole ollut käsitystä. Nyt valkeni, että niin paljon, ettei kunto kestä yhdellä kertaa kaikkiin tutustumiseen, kun vielä antikvariaattien myyntipöydätkin olivat täynnä vanhoja lehtiä ja kirjoja.

2

”Tuhat tulimmaista Britton, kone on tulessa!” ajattelin, kun näin pikkuveljen aikanaan lukemia Korkeajännityssarjoja, mutta yhtäkään omaa suosikkiani, argentiinalaisen Quinon Mafaldaa en löytänyt. Sain kuitenkin myyjältä vinkin antikvariaatista, jossa niitä on.

Tein mieluisia löytöjä. Tässä niistä kaksi, savonlinnalaisen Juho Sihvosen (s. 1989) teokset Maalattujen tähtien alla, joka on graafinen novelli kirjailija Joel Lehtosesta (Nastapimu Oy, Nurkka kustannus, 2021). Toinen Sihvosen albumi, Tutkimattomat tapaukset (Pokuto, Pohjoinen kustannustoiminta, 2020), kertoo Robert Mitchumin näköisestä miehestä Raymond Chandlerin tyyliin. Se tarttui heti haaviin, olenhan Chandlerin lukija ja pidän myös Robert Mitchumista, joka esitti Philip Marlowea yhdessä Hyvästi kaunokaiseni -kirjan filmatisoinnissa.

Mitchumista on sanottu, että hän vain käveli elokuvien läpi. Mutta millä tavalla hän sen teki!

Aukeama Juho Sihvosen sarjakuvateoksesta Tutkimattomat tapaukset.

3

Hyvät dekkaristit, kuten Chandler ja Dashiell Hammett, ovat kovia tekijöitä, kirjailijoita, joiden kirjat kestävät, vaikka ne lukisi useampaankin kertaan. Ja nyt, kun ääneen pääsin, en voi olla mainitsematta vielä Robert Altmanin Chandler-elokuvaa Pitkät jäähyväiset ja Elliot Gouldia, joka kävelee sen läpi…

Kotimaista dekkarinautintoa on luvassa, kun Harri Nykäsen Raid vuodelta 2000 alkaa uusintakierroksen telkkarissa. Sekin on klassikko, hyvä yhdistelmä uskottavaa herkkyyttä ja hervottomuutta.

Enkä kyllä valita Kai Lehtisenkään kävelytyylistä!

Raid Yle Areenassa sekä sunnuntaisin ja keskiviikkoisin Yle TV2:ssa.

4

”Huhtikuu on julmin kuukausi, se siittää
syreenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston haluun, herättää
hengettömät juuret
kevään sateeseen”

Näin alkaa T.S. Eliotin (1888–1965) runoteoksen The Waste Land (1922) ensimmäinen runo Kuolleiden hautaaminen. Markus Jääskeläisen tekemä uusi suomennos on saanut nimekseen Joutomaa (Parkko, 2022). Parasta runoutta nyt ja aina.

5

Kävin katsomassa Pedro Almodóvarin uusimman elokuvan Rinnakkaiset äidit. Se on hieno ja syvästi inhimillinen elokuva, kuten kaikki hänen elokuvansa, eikä liikutukselta voi nytkään välttyä. Rinnakkaisina äiteinä nähdään iki-ihana Penélope Cruz ja nuori Milena Smith. Heillä on hienot roolit.

Almodóvarilla on aina lihallisen todellisia naishahmoja elokuvissaan, nuoria ja vanhoja, pieniä ja isoja, hänellä on kyky nähdä meidät.

Elokuvan yhtenä teemana on kenraali Francon diktatuurin aikana tapahtuneiden ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten selvittäminen ja uhrien saattaminen joukkohaudoista omien läheistensä viereen. Se jatkuu Espanjassa yhä.

Elokuva päättyy uruguaylaisen kirjailijan Edoardo Caleanon lauseeseen:

”Historia ei ole mykkä, vaan se aukoo päätään, vaikka sitä yrittäisi miten vaientaa, väärentää ja värjätä mieleisekseen.”

Pidetään se mielessä.

Ulla-Maija Svärd

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua