Mikael Niemi ja Tiina Laitila Kälvemark. Kuva: Like Kustannus / Mathias Laitila Kälvemark

1

Tampere Filharmonian tämän kevään satsaus lapsiin oli musiikkisatu Pekka ja susi. Sergei Prokofjevin klassikko vuodelta 1936 perustuu venäläiseen kansansatuun, jossa satuhahmoilla on omat teemansa ja soittimensa. Lähtökohdiltaan siis jo oivallista musiikkikasvatusta.

Konserttiin yhdistyi lisäksi mahdollisuus kokeilla musiikkiopistojen opettajien johdolla paria kymmentä eri soitinta. Soittimiin joutui jonottamaan, mistä lapsukaiset näyttivät suoriutuvan kunnolla. Tosin tuuba oli yksinäinen susi, ehkä soitinta oli kokonsa vuoksi hankala hahmottaa. Viulua vingutettiin, harppua liruteltiin ja hyvin lapset saivat ääniä puhallinsoittimistakin, mikä todistaa siitä, ettei oboen tai klarinetin soittoa tarvitse aloittaa nokkahuilulla. Olisi muuten hauska tietää, onko eri soittimien opiskelun aloittamisella omat herkkyyskautensa.

Itse orkesteriteoksen johti nuori sulavaliikkeinen kapellimestari Kristian Sallinen. Orkesterimuusikot saapuivat estradille välittöminä ja rentoina ja hoitivat työnsä mallikkaasti. Ja vaikka suden käyrätorvet ja metsästäjien patarummut hetkeksi hiljensivät pienten joukon, niin jotain taianomaista yhteyttä yleisöön jäin kaipaamaan. Siinä olisi voinut auttaa suositusikärajan nostaminen neljään vuoteen.

2

Ruotsissa vietetään 24.2. ruotsinsuomalaisten päivää. Tuona päivänä julkistetaan vuoden ruotsinsuomalainen kunta, minkä arvon tänä vuonna sai Karlskoga. Valinnan tekee Ruotsinsuomalaisten valtuuskunta. Ruotsinsuomalaisten päivää juhlistetaan maan eri kunnissa juhlatilaisuuksin ja nostamalla esiin suomalaista kulttuuria Ruotsissa.

Ruotsin suomalaisista nykykirjailijoista merkittävimpiä ovat Asko Sahlberg (s. 1964) ja Tiina Laitila Kälvemark (s. 1970). Minut kietoi lopullisesti Sahlberg-faniksi vuonna 2013 ilmestynyt Herodes, suuri lukuromaani ajanlaskumme alusta. Herodes Antipas, Johannes Kastaja ja sovittamaton rikos – Sahlbergin aiheet rinnastuvat Mika Waltariin, mutta göteborgilainen luo oman modernin tyylinsä.

Sahlberg on ollut ehdolla useiden kirjallisuuspalkintojen saajaksi, mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi hänet nimettiin 2006 romaanilla Tammilehto ja Runeberg-ehdokkaaksi 2015 teoksella Irinan kuolemat. Finlandia-ehdokkaana hän on ollut vuosina 2001, 2004 ja 2013.

Tukholmassa asuva Tiina Laitila Kälvemark nousi suomalaisten tietoisuuteen viimeistään romaanillaan Karkulahti (2015). Kärsämäellä syntynyt kirjailija kuljettaa teksteissään ihmisiä ajasta ja paikasta toiseen. Hänellä on ihmeellinen kyky saada lukija päähenkilöidensä puolelle ja tuntemaan, että nyt ollaan maailman ajankohtaisimpien asioiden äärellä. Kirja kirjalta Laitila Kälvemarkin kieli on hioutunut; viime syksynä ilmestyneessä Valon ja pimeän sonaateissa kieli loistaa kuin timantit lumihangella, tarina koukuttaa ja mieleen jää pysäyttävä jälki.

Lue Leena Reikon Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio Valon ja pimeän sonaateista täältä.

3

Ruotsin toisen kansallisen vähemmistökulttuurin eli tornionlaaksolaisten keskeltä nousi kirjailijaksi Pajalan poliisin poika Mikael Niemi. Populärmusik från Vittula (2000) toi Niemelle August-palkinnon ja sellaiset käännössopimukset, ettei hänen oman ilmoituksensa mukaan tarvitsisi tehdä enää päivääkään palkkatöitä. Mikael Niemi kirjoittaa ruotsiksi, mutta on vähitellen ottanut arkeensa myös meänkieltä. Niemen laajasta tuotannosta minulle mieleen painuvin on Fallvatten eli Veden viemää (2013), jossa hiukan Arto Paasilinnan tyyliin kerrotaan tilanteesta, kun Luulajajoen yläjuoksulle rakennetut voimalaitospadot murtuvat. Ikävä kyllä padoissa havaitaan silloin tällöin oikeastikin pieniä murtumia.

Laestadiusta ei Pajalassa voi ohittaa, niinpä Pajalan rovasti Lars Levi on mukana Karhun keitossa (2018). Viimeisintä Niemen teosta Sten i siden (2023) ei ole vielä suomennettu. Sain Pirat-kustantamon tiiliskiven äskettäin tuliaisina ja olen siihen juuri tarttumassa. Luvassa on suuren kertojan tarinaa Tornionlaakson köyhistä torppareista ja modernisaatiota rakentavista työläisistä saamelaisten ja suomalaisten kansanuskomusten ristipaineissa.

Mistäkö muusta Mikael Niemi tunnetaan? No, muistatteko, että hän kakutti helmikuussa 2003 erään elokuvan ensi-illassa toisen tornionlaaksolaiskirjailijan eli Bengt Pohjasen! Välit eivät ole parantuneet, mutta molemmilla on syystä vankka asema ruotsalaisessa kirjallisuudessa.

4

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) julkaisi äskettäin Elias Lönnrotin Kantelettaren. Kyllä, kyllä, taas se tuli. Ensimmäisen kerranhan teos ilmestyi vuonna 1840. Hieman ihmetyttää, mihin kaikki Kanteletar-kirjat Suomessa joutuvat, sillä tämä painos on 2000-luvullakin jo kolmas. En hyvällä tahdollanikaan pysty kuvittelemaan, että kirjalla olisi valtava kysyntä. Oman kirjahyllyni Kanteletar on A. R. Niemen toimittama neljäs painos vuodelta 1901. Olen sen joskus hankkinut divarista, mutta enpä ole sitä usein avannut. Joku ennen minua oli perehtynyt siihen tarkemmin, tehnyt alleviivauksia ja muita merkintöjä. Kirja on selvästi luettu tarkoin ensimmäisen kirjan lyhykäisistä runoista kolmannen kirjan satasäkeisiin eeppisiin runoihin.

Kantelettaren ja oppaan sen lukemiseen (2024) on toimittanut Niina Hämäläinen. Hämäläinen korostaa, kuinka Kantelettaren runot ovat nimenomaan Lönnrotin muovailemia, yhdistelemiä, lisäilemiä ja stilisoimia runoja tämän ja muiden keräämistä kansanrunoista. Hämäläinen tekee kirjan lopussa myös vertailun, miten Lönnrot muutti muutamia Kantelettaren pitkiä runoja 1880-luvulla, kun toisintoja runoista oli kerätty aina vain lisää. Näitä muutoksia ei ole julkaistu aiemmin missään painoksessa.

Tämä viimeisin Kanteletar ja opas sen lukemiseen on ulkoasultaan kaunis ja selkeä, lukemaan houkuttava. Lyhyen käyttöohjeen jälkeen mennään suoraan asiaan. Runojen luettelosta on helppo valita omaa olotilaa vastaava runolaulu: Varattomana, Kuolla toivoessa, Vieraalla maalla, Vihattuna, Orjuuessa, Sulholle, Morsiamelle, Lasten lauluja, Naimatuumissa, Metsästäissä tai vaikka Sota-aikoina:

”Varjele vakainen luoja, kaitse kaunonen Jumala, suurilta sotakeoilta, uron tappotanterilta, jossa lyijy miestä lyöpi, tinapalli paiskoavi, jossa pää pahoin menevi sekä kaula katkiavi, hivus hieno lankiavi, tukka turhi’in tulevi!”

Marja Mustakallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua