Parasta juuri nyt (31.1.2022): Gabriels, Madrugada, Papisto, I Am Not Your Guru, futsalmaajoukkue

Papisto on katsottavissa Yle Areenassa.

1

Vuoden 2021 bänditulokaslistan kärkeen kiilasi kalkkiviivoilla Bloodline-minidebyytin julkaissut Gabriels. Laiskasta yökerhojazzista ja tummasta soulista on loihdittu pölyistä retrotaikaa, jollaista ei ole kuultu sitten Billie Holidayn ja Nina Simonen.

Gabrielsin sielu on muhkeaääninen ja -kokoinen Jacob Lusk. Hän esitteli taitojaan jo 11 vuotta sitten American Idols -kisailussa. Silloin 23-vuotias kalifornialaisnuorukainen oli tukehtua ylipursuavaan tulkintaansa. Amerikassa kikkailua arvostettiin niin, että hän eteni finaalikierroksille ja sijoittui viidenneksi.

Kisan jälkeen Lusk palasi johtamaan kotikirkkonsa kuoroa. Sieltä tuottajakaksikko Ari Balouzian ja Ryan Hope keksi hänet elokuva- ja mainosmusiikkiensa ääneksi.

Kolme vuotta sitten palaset loksahtivat kohdalleen. Prada-mainokseen tehty Loyalty riisui pois kaiken ylimääräisen. Jännite syntyi siitä, kun hitaan basson ja viulujen säestämä Lusk pidättelee taitojaan ja kapasiteettiaan.

Ennen joulun alla julkaistua neljän biisin ep:tä kolmikko sai kolmessa vuodessa julki vain viisi kappaletta. Niistä suurinta kiinnostusta herätti Love and Hate in a Different Time, joka on kierosti junnaava pastissi I Heard It Through The Grapevinesta.

Tyrmäävän tunnelmallinen kamaripoppi herättää epäilyksen: onko kyse studiokikkailusta vai uudesta tähdestä, jonka savuisen musta aave-soul saa listamusiikin tuntumaan muoviselta sarjatuotannolta. Gabrielsin studiolivet tarjoavat aitoustodistuksen. Keikat muun muassa Michael Kiwanukan lämppärinä tulevat laajentamaan kuulijakuntaa oikeassa kohdeyleisössä.

Oheisella videolla Gabriels esittää kappaleen Blame joulukuussa BBC:n Radio 1 Piano Session -ohjelmassa.

2

Soittolistat lipsuvat usein siihen, että suunnilleen samat biisit kootaan hieman eri järjestykseen. Ne ovat olevinaan omaperäisiä, kun mukana ei ole puhkisoitettuja klassikoita ja itsestäänselvyyksiä.

Listojeni kulmakivi on kohta 20 vuoden ajan ollut nimensä mukainen Majesty. Madrugadan kolmoslevyn klassikko sai luokittelemaan bändin yhden hitin ihmeeksi, mutta kuuntelun myötä tavoitin pohjoisen paatoksen ja melankolian.

Madrugada ei tehnyt suurenmoisia albumikokonaisuuksia, vaan hidasta sururockia, jonka keskeltä nousi satunnaisia helmiä. Syksyllä 2007 googlailin tunteissani lisätietoa, ja tajusin että bändi on norjalainen. Se ei ollut kuitenkaan koskaan keikkaillut Suomessa.

Kirjoitin elämäni ensimmäisen ja viimeisen fanipostini. Perustelin pätevästi, että bändin pitää ehdottomasti poiketa tässä vieressä. Sain vastauksen, jossa bändi kiitteli viestistä ja valitteli elävänsä vähän vaikeaa aikaa, kun keulahahmo ja biisintekijä Robert Burås oli juuri löydetty kuolleena.

Bändi oli niihin aikoihin viimeistelemässä nimeään kantavaa viidettä studioalbumia. Se päättyy riipaisevasti Buråsin laulamaan akustiseen Our Time Won’t Live That Long -kappaleeseen ja hiljaisuuteen.

Perjantaina ilmestynyt Chimes at Midnight -albumi on ensimmäinen Madrugada -levy 14 vuoteen. Kipinä sen tekemiseen syntyi, kun bändi palasi kolme vuotta sitten yhteen juhlistaakseen 20 vuotta aiemmin julkaistua debyyttilevyä. Juhlakeikoista kasvoi kiertue. Madrugada oli 2000-luvun alussa Norjan suurin bändi, mutta myöskään Keski-Euroopan fanit eivät olleet unohtaneet sitä.

Uutuuslevyllä on kaksi edesmenneen Buråsin kappaletta, The World Could Be Falling Down ensimmäisen Madrugada-albumin ajalta ja Slowly Turns The Wheel 2000-luvun alusta. Kyseessä ei kuitenkaan ole haamun varassa liihottava nostalgiakokoelma, vaan arvokkaasti vanhentuneen yhtyeen hieno paluu. Keski-ikäiset miehet eivät ole kadottaneet intohimoaan. Nuoruuden kohtalokkuuden tilalle on tullut kypsempää viisautta.

Madrugadan erottuvin elementti on edelleen Sivert Høyemin hypnoottinen ääni. Soolourallaan mies jäi vain Madrugadan laulajaksi, jonka sielukkuus uhkasi mennä imelyydeksi. Nyt kaikki on taas kohdallaan.

Nobody Loves You Like I Do avaa Madrugadan perjantaina julkaistun Chimes at Midnight -paluualbumin.

3

Tositelevisiosarjoissa on seurattu muun muassa poliisien, rajavartijoiden ja hoitajien arkea. Ylen kahdeksanosainen Papisto-sarja suuntaa kamerat pappiloihin, kirkkoihin ja hautausmaille.

Neljä erilaista pappia tekee työtään omalla persoonallaan. Värikkäin hahmo on Vesilahden meikkaava kirkkoherra Harri Henttinen, joka pitää itseään ihmisenä, eikä miehenä tai naisena.
Harrasta jumppaa Harrin kanssa kokoaa rouvat pappilan piha-aerobiciin, jonka ohessa joogataan, meditoidaan ja hiljennytään hartaushetkeen. Äijät kerääntyvät epäilijöiden Jäkäjäkä-piiriin, jossa saa puhua kaikesta muusta paitsi naisista, autoista ja rakentamisesta. Piispantarkastuksessa keppihevostellaan.

Tamperelainen rokkipappi Tarvo Laakso valmistautuu jäähyväissaarnaansa. Helsinkiläisen Paavalin seurakunnan pastori Elina Koivisto pohtii pappeutta uran toisessa päässä. Vasta liperit kaulaansa saanut Koivisto päätyi papiksi, kuten aviomies, isä ja appiukkokin.

Ulkonäöstään huolta pitävä Koivisto on aina halunnut olla nätti. Hän järjestää naisille Puhkea kukkaan -seminaareja, joissa etsitään sisäistä kauneutta. Kohtaaminen kaupungissa on vaikeaa. Kauppakeskuksen lasiseen kirkkokonttoriin ei päivän aikana poikkea ketään.

Kalliossa kirkon asema ja papin työpäivä on varsin erilainen kuin Lapissa. Saamelaisalueilla työskentelevän Mari Valjakan auton mittariin kertyy päivän aikana satoja kilometrejä. Väkeä on vähän ja harvassa. Hän vetää virsivarttia kahdelle laulajalle ja järjestää kouluunsiunaamistilaisuuden, johon ei saavu yhtään koululaista.

Papisto-sarjassa ei väännetä kirkon kiistakysymyksistä, vaan keskitytään ihmiseen alban alla. Tositelevisioiden vaivaannuttava kameroille avautuminen on korvattu vapaa-ajan videopäiväkirjoilla ja rauhoittavalla dronemaalailulla.

Papisto Yle Areenassa.

4

Netflixin kamerat pääsivät kahdeksan vuotta sitten dokumentoimaan Tony Robbinsin Date With Destiny -seminaaria Floridassa. Salissa on 2 500 elämänmuutoksesta haaveilevaa 71 eri maasta. Mukana on menestyjiä, joille seminaarista perittävä 5 000 dollarin hinta on pikkuraha. Osa sen sijaan on myynyt omaisuuttaan voidakseen osallistua kuusipäiväiseen tapahtumaan.

12,5 miljoonaa tuottava tapahtuma järjestetään joka vuosi. Sen tähtenä toimiva elämäntapavalmentaja Tony Robbins ei ole mikään perinteinen guru. Arnold Schwarzeneggeriä muistuttavan järkäleen kirosanojen sävyttämä puhe on roisia. Hän tylyttää 2 500 ihmisen edessä pystyyn noussutta itsemurhakandidaattia, pistää vaimon rinnalla myötäilevän hissukan karjumaan leijonana ja suhteestaan epävarman soittamaan eropuhelun siipalleen kaiken kansan edessä.

Robbins vaikuttaa melkein meediolta, kun hän sivuuttaa huomionhakuiset eturiviläiset ja tarttuu salin keskellä arkailevaan. Se ei välttämättä ole sattumaa, sillä valtava taustatiimi on tehnyt työnsä huolella ja löytänyt joukosta oikeita ihmisiä esimerkkitapauksiksi.

Robbins riisuu parilla kysymyksellä ja kommentilla ”uhrinsa” aseista. Perheenäiti haluaisi puhua myöhästelystä, mutta seremoniamestari saa hänet avautumaan oikeasta ongelmasta. Kohta rinnalla on myös tytär, joka ei ole koskaan riittänyt äidille, koska tämä suree kuollutta lastaan. Miksauspöydän takana ollaan koko ajan valmiina, ja juuri oikealla hetkellä salissa pärähtää soimaan tunnelmaan sopiva biisi.

Välillä täysi sali valuttaa kyyneleitä, välillä se tanssii kuin herätyskokouksessa. Erittäin amerikkalaista, mutta vakuuttavaa ja vaikuttavaa.

Rocktähden elkein seminaaria johtava Robbins lietsoo itsensä esiripun takana vimmaan ennen kuin astuu uudelleen lavalle. Sali on lämmitetty jo valmiiksi, jotta energiataso kohtaisi. Sisintä lähestytään äärimmäisen fyysisesti.

Välillä Robbins uskoutuu kameroille hulppeassa merenrantatalossaan ja avaa metodeitaan. Roisi kiroilu on tietoista, sillä sen avulla hän hätkähdyttää kuulijansa ja katkaisee heidän ajatuskulkunsa. Tuhansien kuulijoiden edessä jaetut karut kohtalot asettavat omat pikkumurheet oikeisiin mittasuhteisiin ja tekee autettavista auttajia.

Eksyksissä oleva nuori nainen kertoo uskonnollisesta yhteisöstä, jossa alle kouluikäiset lapset joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Seuraavana päivänä omaisuutensa seminaarin vuoksi myyneelle naiselle on kerätty toista sataa tuhatta euroa, jonka avulla hän pääsee aloittamaan auttamistyön. Kauheuksia kokenut ei jää vellomaan kohtalossaan, vaan laittaa hyvän kiertämään. Nyt ei keskitytä siihen, miten kokemukset ovat vaurioittaneet, vaan miten ne ovat tehneet vahvemmaksi.

Seminaarin osanottajat tekevät kuusi päivää tiiviisti töitä ja antavat toisilleen uskoa ja voimaa suuriin elämänmuutoksiin. Arempikin tempautuu mukaan. Kaikki tuntuu mahdolliselta, kun ympärillä on 2 500 samalla asialla kokoontunutta ihmistä, jotka tempautuvat täysillä keikkahurmosta muistuttavaan flow-tilaan.

Tony Robbins: I Am Not Your Guru -dokumentti Netflixissä.

5

Futsalmaajoukkueen seuraaminen on tarjonnut huuhakajamaisia elämyksiä ja pettymyksiä. Suomi on pelannut hienosti ja napsinut arvokkaita voittoja lajin mahtimaista. Viimeisissä MM-karsinnoissa joukkue eteni jatkokarsintaan Serbiaa vastaan, mutta unelma jäi maalin päähän.

EM-karsinnassa Suomi hävisi kahdesti Italialle, mutta hoiti Montenegron kahdesti ja raapi ratkaisevassa ottelussa maalin voiton Belgiasta. MM-karsinnan pettymys vaihtui ensimmäisen EM-kisapaikan juhliin.

Sekä jalkapallo- että futsalmaajoukkueet etenivät ensimmäisiin EM-kisoihin, kun turnauksia laajennettiin. Vuoden 2022 futsalkisoihin otettiin 12 joukkueen sijaan 16 maata. Laajennus on perusteltua, sillä myös Euroopan käsite on lajissa laaja. Mukana on brasilialaispelaajilla vahvistettuja Keski-Aasian joukkueita, kuten Kazakstan, Georgia ja Azerbaidžan.

Suomi päätyi kuolemanlohkoon Italian, Kazakstanin ja Slovenian kanssa. Avausottelu Italiaa vastaan oli parikymppisen Henri Alamikkotervon näytös. Varamiehenä joukkueeseen noussut Lapin poika yllätti kaukolaukauksillaan kahdesti Italian konkarimaalivahdin. Italia nousi loppuhetkillä tasoihin. Fanista se tuntui jalkapallon EM-kisojen Tanska-voiton kaltaiselta ihmeeltä, mutta joukkue oli pettynyt.

Suomi johti myös Kazakstania vastaan, mutta MM-kisojen mitalipeleissä mukana olleet taiturit käänsivät ottelun toisella jaksolla edukseen. Suomen esitystä ei silti tarvinnut nolostella. Kazakstanin tähtimaalivahti näytti, miten mukaan voidaan ottaa viides pelaaja, mutta Suomi pelasi futsalia kuin kiekkoa. Vastustajien peli perustuu tähtipelaajiin, jotka käyvät välillä lepäämässä hetken, mutta Suomen prässipeli pyörii kolmella kentällä, jotka pitävät vaihdot lyhyinä ja jalat tuoreina.

Lohkovaiheen päätösottelussa tehtiin suomalaista urheiluhistoriaa. Tarkka, fyysinen ja taktinen vääntö Sloveniaa vastaan ratkesi kahteen erikoiseen osumaan. Juhana Jyrkiäinen ohjasi kyljellään avausosuman ja maalivahdiksi vaihdettu Juha-Matti Savolainen upotti toisen tyhjiin, kun vastustaja myllytti ilman maalivahtia.

Amsterdamin ihme vaati vielä sopivaa tulosta lohkon toisesta ottelusta. Kun Kazakstan kukisti Italian, Suomi pääsi juhlimaan EM-avausvoiton lisäksi myös puolivälieräpaikkaa. Maanantaisessa ottelussa vastaan asettuu lajin hallitseva Euroopan- ja maailmanmestari Portugali.

Futsalliitossa käydään varmasti jo läpi eläinkirjoja. Leijonien, Huuhkajien ja Susilauman rinnalle on noussut uusi kansallinen ylpeys, joka saa myös fanijoukot liikkeelle, kun katsojat pääsevät taas lehtereille.

Joukkue edustaa suomalaisuutta parhaimmillaan. Pelaajat häviävät kikoillaan hurmaaville pallotaitureille fysiikassa ja taidossa, mutta fiksun ja yhtenäisen pelitavan ansiosta joukkue on yksilöitään vahvempi. Siitä saadaan kiittää sitoutunutta kroatialaisvalmentajaa Mićo Martićia, joka on toistanut Susijengin valmentajan Henrik Dettmanin tempun. Joukkueesta löytyy myös koripalloilija Teemu Rannikon kaltainen mentori, Panu Autio, joka on tuonut kovien ammattisarjojen opit seura- ja maajoukkueisiin.

Suomen maajoukkue ei ole ammattilaisporukka, vaan mukana on päivätyötä tekeviä luokanopettajia. Pelaajista harvat hankkivat elantonsa huippusarjoissa. Pääosa on kasattu kotimaisesta liigasta, jonka joukkueet tulevat Akaan, Alastaron, Joutsan, Someron, Ylivieskan Kemin ja Tornion kaltaisilta paikkakunnilta. Mukana on monta Lapin kasvattia, sillä tässä lajissa pohjoinen tarjoaa lähes tasavertaiset olosuhteet.

Suomi-Portugali Yle TV2:ssa 31.1.2022 klo 17.55

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua