Kuva: Netflix
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Heli Mustonen on nauttinut kulttuurikeskustelusta, kuvataiteesta ja roskasarjoista.
1
Netflixin tuore kuusiosainen rikosdraama Täydellinen pari (The Perfect Couple, 2024) oli todella huono. Ja juuri siksi se oli todella hyvä. Olin nimittäin valumassa siihen samaan kuin usein muulloinkin kesän jälkeen. Sohva, villasukat, roskasarjoja.
Etukäteen luulin löytäneeni oikean makupalan. Sarjan on ohjannut tanskalaisohjaaja Susanne Bier ja pääosassa näyttelee Nicole Kidman. Hahmot ovat yksiulotteisia, liioiteltuja ja ennalta-arvattavia niin kuin kunnon roskasarjassa ainakin. Ja kaikki oli ihastuttavan kaunista ja vähän paheellista.
Kahlasin kaksi ensimmäistä jaksoa kuuliaisesti alusta loppuun, kunnes aloin harppoa loppuja pikakelauksella. Kiitän nyt minisarjaa tärkeästä vieroitushoidosta. Pari palaa tahmaista toffeesuklaata on vielä ok, mutta levyllinen näyttää olevan jo liikaa. Parasta juuri nyt on siis päästä ylös Netflix-suosta ennen kuin on liian myöhäistä.
2
Tietokirja Kulttuuritelevision aika (SKS, 2024) paneutuu siihen, millaisia tv-ohjelmia Suomessa katsottiin vuosien 1975–1985 välillä. Kirja tuo hyvin esiin, kuinka television tarjonta oli tuolloin paljon monipuolisempi ja laadukkaampi kuin jälkikäteen on arvosteltu. Monipuolisuus koski niin Yleisradiota kuin MTV:tä.
Anu Koivunen, Mari Pajala, Laura Saarenmaa ja Janne Zareff tuovat kirjassa esiin niin tuon ajan ohjelmien huimat katsojaluvut kuin ohjelmien synnyttämän keskustelun.
50 vuotta sitten telkkarissahan oli vain kaksi kanavaa. Osa ohjelmista oli Ylen ja osa kaupallisen MTV:n tuottamia. Ne suunnittelivat ohjelmakartaston yhdessä ja yrittivät saada sinne suhteellisen tasapainoisesti niin viihdettä kuin sivistystä. Ei se ollut välttämättä mikään pöllö tavoite.
Itse olin tuohon aikaan lapsi ja nuori. Aika kultaa muistot, mutta kyllä minulla on ihan älyttömän ikävä tuon ajan televisioteattereiden aikaansaannoksia. Ikävöin samalla iltoja, jolloin yksinhuoltaäidin neljä jälkeläistä tapitti porukalla ruutua ja kaiken kruunasivat pannukahvit ja lauantaimakkaravoileivät.
3
Hämeenlinnan taidemuseossa oli koko kesän Taidevaltakunta-biennaali, joka pyysi taiteilijat kuvittelemaan tulevaa. Valituissa teoksissa näkyi huoli luonnosta ja ympäristöstä.
Taidevaltakunta on Hämeenlinnan taidemuseon, Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvan ja Tampereen taidemuseon yhteistyömuoto. Se tulee huipentumaan joka toinen vuosi järjestettävään biennaalinäyttelyyn, joista ensimmäinen oli nyt siis Hämeenlinnassa. Teoksia oli paitsi taidemuseossa, niin myös muun muassa torilla ja puistossa.
Kesäkuun puolivälissä alkanut biennaali oheistapahtumineen päättyi syyskuun alkupuolella. Kokonaisuudelle olisi toivonut enemmänkin valtakunnallista julkisuutta. Se osoitti kouriintuntuvasti, kuinka paljon taidetta tarvitaan juuri nytkin tulkitsemaan nykyhetkeä ja ravistelemaan meitä. Jään odottamaan vuoden 2026 biennaalia ja sen teemaa. Tapahtuma levittäytyy tuolloin Tampereelle ja Pirkanmaalle.
4
Pitkään olin sitä mieltä, että minähän en tällaisia studiokeskusteluja kulttuurista katsele. Sittemmin olen tajunnut, että TV1:n puolen tunnin Kulttuuricocktail Live on täysin näpsäkkä ohjelma.
Juontajina toimivat Iida Rauhalammi ja Tuukka Pasanen. He ovat saaneet keskustelijat mukavasti vauhtiin muun muassa siitä, pitääkö taiteilijoiden ottaa kantaa vai, mitkä talot pitäisi purkaa ja mitkä säästää ja miksi vanhat suosikkibändit tekevät comebackeja kuin sieniä sateella.
Välillä on juteltu siitä, miten Tiktok muuttaa yhteiskuntaa tai mitä äänikirjat tekevät kirjamarkkinoille. Myös sitä, millaisen elokuvakäsikirjoituksen tekoäly kirjoittaisi, on pohdittu.
Kulttuuricocktail on hyvä johdatus ajankohtaisiin aiheisiin, eikä puoli tuntia viikossa tee kipeää kellekään.
5
Myös Ylen Kerttu & Markku – Toivoa etsimässä tuntui minusta etukäteen viritykseltä, jota en missään nimessä ryhdy katsomaan. Sehän on keski-ikäiselle kyynikolle ihan myrkkyä, kun ohjelma esitellään sanoilla:
”Hyvää tapahtuu! Sarjassa keskitytään positiivisiin kehityskulkuihin ja ihmisiin, jotka tekevät parhaansa maailman parantamiseksi, vaikka maailma tuntuu olevan tulessa. Toimittajat Kerttu Kotakorpi ja Markku Sipi etsivät ratkaisuja aikamme suuriin ongelmiin väestönkasvusta energiantuotantoon ja metsistä meriin. Sarja tarjoaa vertaistukea ilmastoahdistukseen ja lisää uskoa ihmiskuntaan.”
No, olin jälleen kerran väärässä. Sarjahan on tosi hyvä ja sen kaikki jaksot löytyvät Yle Areenasta. Itselleni vavahduttavin oli merien tilanteesta kertova jakso, jossa innostunut meritutkija tempaisi todella mukaansa.
Ja eivät nämäkään jaksot kestä kuin puolisen tuntia. Aika vähällä sitä ihminen viisastuu edes hetkeksi.
Heli Mustonen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.