Kouta-laivan kyydissä kuulee Eino Leinoa. Kuva: Simo Kemppainen / Visit Kajaani

1

Kulunut kesä oli kotimaanmatkailun osalta ennätyksellinen. Hellekelien myötävaikutuksella luonto, vesistöt ja erilaiset aktiviteetit houkuttivat ihmisiä samalla kun pandemia rajoitti edelleen ulkomaille lähtemistä. Itse ihastuin erityisesti Oulujärven Ärjänsaareen, jonka poikkeuksellisen hieno luonto ja erikoinen historia hakevat vertaistaan. Saari on aikojen saatossa ollut muun muassa saamelaisten riittipaikka, järvirosvojen tukikohta, tiilitehtaan ”hiekkakuoppa” ja Kajaani-yhtiön työntekijöiden lomakylä.

Vuonna 2017 saari siirtyi Metsähallituksen Luontopalveluiden hallinnoitavaksi. Saarella kunnostetaan paraikaa Kajaani-yhtiön suojeltuja lomamökkejä, joita voinee tulevaisuudessa vuokrata omaan käyttöön. Saarelle pääsee vain vesiteitse: kesäisin esimerkiksi Kouta-höyrylaivalla, ja tarjolla on myös moottoriveneyhteys, jonka kausi jatkuu pitkälle syksyyn.

Ärjänsaari. Kuva: Mikko Manka

2

”Kainuun merellä” on tarjolla ohjelmaa vielä näin syksylläkin. Paltamon omaan poikaan, Eino Leinoon, pääsee tutustumaan syyskuussa vielä kolme kertaa hyppäämällä Kajaanista Kouta-laivan kyytiin Eino Leino Oulujärvellä -näytelmäristeilylle. Näyttelijä Sami Sainio eläytyy nuoruusmaisemiinsa palaavan Eino Leinon rooliin Veikko Leinosen käsikirjoittamassa Elämäni virvatuli -näytelmässä. Risteilyllä mukana olevat matkustajat saattavat vaikkapa päätyä samaan aikaan laivan baaritiskille juttelemaan Leinon kanssa.

Tällaisia käsikirjoitukselle ja improvisaatiolle perustuvan teatterin sekä sisävesiristeilyn yhdistelmiä näkisin mieluusti muuallakin. Mutta onneksi edes Kainuussa!

3

Riihisaari – Savonlinnan museo (aiemmin Savonlinnan maakuntamuseo) kävi läpi mittavan remontin syksystä 2019 kevääseen 2021. Vanhassa jyvämakasiinissa sijaitseva museotila uudistettiin perinpohjaisesti tiloja ja näyttelyitä myöten, ja siksi olikin hienoa päästä tutustumaan uuteen museoon.

Uudistettu perusnäyttely Saimaan sylissä tarjosi mittavan tietopaketin ihmisen toiminnasta Saimaalla ja Savonlinnan seudulla norppaa unohtumatta. Vesiliikennehistoria, etenkin höyrylaivat, nousivat näyttelyssäkin hienosti esiin: näyttelytiloihin oli muun muassa rakennettu laivan konehuone pienoiskoossa – erikoisefektejä unohtamatta. Pysyvä näyttely yhdistyi hyvin myös Riihisaaren laituriin kiinnitettyihin museolaivoihin Mikkoon ja Salamaan, joissa voi myös vierailla kesäkaudella (Salamalla ensi kesästä alkaen). Pysyvien näyttelyiden lisäksi museossa on ollut aina vaihtuvia näyttelyitä: tänä kesänä pääsi ihailemaan mm. Jukka Rintalan pukujen loistoa ja myös nykytaide on ollut isossa roolissa. Siksikin museossa on mukava käydä vuodesta toiseen Savonlinnassa poiketessa.

4

Talibanin valtaannousu Afganistanissa sai lukemaan lisää alueen (sota)historiasta. BBC:llä pitkään kirjeenvaihtajana työskennelleen David Loynin Butcher and Bolt – Two Hundred Years of Foreign Engagement in Afghanistan -kirja (2008) on hyvä yleisesitys brittien, Neuvostoliiton ja viimeisimpänä länsivaltojen sotilaallisista operaatioista Afganistaniin. Tarpeeksi pitkä tarkasteluväli parin vuosisadan ajalta tuo esiin yhtäläisyyksiä kaikissa operaatioissa ja taustoittaa myös näiden epäonnistumisia.

Vuonna 2008 julkaistussa kirjassa Loyn tuo esiin useita tekijöitä, joiden vaikutuksesta Afganistanin hallituksen ja sen armeijan kaatumiseen olemme saaneet nyt mediasta lukea. Muun muassa korruption yleisyys ja toimivan oikeusjärjestelmän puuttuminen käyvät selviksi jo 2000-luvun alkupuolelta. Loyn myös kuvaa hyvin, miten Taliban on hyödyntänyt historiallisia konflikteja ja hahmoja perusteluina taistelussa ihmisten mielistä: oletko historiallisen maanpetturi- vai ulkomaiset joukot lyöneen sankarihallitsijan joukoissa?

Kirjan jäsennys ulkovaltojen sotilaallisten operaatioiden kronologian mukaan tekee lukemisesta ”puuttuvien” vuosikymmenten takia paikoin hieman haastavaa, mutta ei kuitenkaan liian häiritsevästi.

Teoksen lukemisen jälkeen pistin kuunteluun Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, joka antoi viimeiseen reiluun puoleen vuosisataan fiktiivisen, mutta hyvin todentuntuisen yksilönäkökulman. Surulliseksihan siitä tuli.

5

Vuodenkierto on parasta juuri nyt. Vaikka en voi todellakaan sanoa olevani syysihminen – pimeys, läpitunkeva kylmä kosteus ja flunssakauden alku eivät varsinaisesti ole suosikkejani – niin jokaisessa vuodenajassa lienee jotain hyvää. Syksy on pitkään tuntunut oikealta vuoden alulta johtuen todennäköisesti pitkään koulu- ja opiskelumaailmassa vietetystä ajasta. Kesän lomakauden jälkeen kaikki käynnistyy uudelleen ja tarmoakin voisi ehkä olla enemmän kuin keväällä.

Luonnon värit ja kuulaat syysaamut ovat kauniita etenkin syys-lokakuussa. Mutta jos jotain voisi pyytää, niin toivoisi, että tänä vuonna ei nähtäisi edes täällä eteläisessä Suomessa niin sanottua kuuden kuukauden marraskuuta lonkeronvärisine taivaineen ja mustine maisemineen.

Mikko Manka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua