Kuva: JT Lindroos

1

Ilmaiset kulttuuritapahtumat ovat parasta. Kesä on festarien aikaa, mutta yleensä niistä lipuista pulitetaan isoja summia, jotta nähtäisiin yksi suosikki jossain isolla lavalla massiivisen väenpaljouden seasta. Tänäkin suvena voisin mennä katsomaan vaikkapa Katri Helenaa tai Käärijää maksamalla toista taikka kolmatta sataa lipusta, mutta olen paitsi laiska, myöskin pihi, ja keski-ikäisenä muistan mitä keikkaliput joskus maksoivat.

Mutta… oletko kuullut Ämyrockista? Hämeenlinnan Ämyrock kestää vain yhden päivän, ja DIY-meningillä tehtyä festivaalia on järjestetty 50 (!) vuotta ilmaiseksi. Tänä vuonna on siis edessämme juhlakonsertti. Missasitko Hanoi Rocksin vuonna 1980 ennen kuin kukaan oli bändistä kuullutkaan?

Ämyrockissa ovat vuosien varrella vierailleet niin Lapinlahden Linnut kuin Sielun Veljetkin, Palefacea, Micragirlsiä ja Absoluuttista Nollapistettä unohtamatta. Aina yllättäviä, usein toki rokkivoittoisia taiteilijoita rennolla meiningillä.

En ole itse aiemmin paikalle kyennyt. Mutta korkataan tämäkin tilaisuus 8.6.2024 ”Hämptönin” kaupunginpuistossa. Mukana vauhdissa tänä vuonna tuttuja ja tuntemattomia bändejä, mukaan lukien Jytäorkesteri, The Dedes, Roctum ja 20 000 Hz. Ilmaiseksi!

Ämyrock Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa 8.6.2024.

2

Olen viimeiset kymmenkunta vuotta pitänyt unipäiväkirjaa. Olen siinä huono, vaikka se onkin parasta. Se vaatii joka-aamuista keskittymistä kenties turhanpäiväiseen asiaan, ja olen onneton keskittymään juuri mihinkään, edes tärkeisiin asioihin. Mutta kenties juuri siksi tällä on merkitystä.

Mitä unipäiväkirja sitten käytännössä antaa pienen jokapäiväisen rutiinin lisäksi? Kertovatko unet jotain itsestäni, ympäröivästä maailmasta, näenkö niissä menneisyyteni tai, kukaties, tulevaisuuteni? Vastaus näihin kysymyksiin on iso ja avoin ehkä, mutta kun kirjoitan käsin muistikuvani unesta paperille, se paukuttaa paikalleen tuon öisen, katoavan ihmeellisyyden jonka useimmat meistä unohtavat heti heräämisen jälkeen.

Amerikkalainen ystäväni puhuu tästä hiukan esoteerisesti nimellä ”cross-state amnesia,” eli tilojen välinen muistinmenetys. Mutta kun katson unisella kädelläni pari vuotta sitten päiväkirjaan kirjoittamiani sivuja, ne ovat kuin aikakone tuohon kaukaiseen uneen, jossa näin edesmenneen isoisäni iloisena rakentamassaan kodissa jossa minäkin kasvoin, tai jossa kuolin avaruusraketissa matkalla pimeyteen ja tyhjyyteen – puhumattakaan monista unista, joissa epämääräisen pelottava tulvavesi nousee ja valtaa alaa kotikaupunkini kaduilla. Kaikki loput unet, jotka aamulla muistan mutta joita en kirjoita ylös, ovat illalla jo kadonneita kertomuksia.

Mutta entä sitten, so what, onko tällä jotain käytännön merkitystä? Kenties. Olen nähnyt enneunia, jotka ovat yllätyksellisesti toteutuneet. Eihän sellaisia kykene erottamaan kovin helposti niista sadoista unista, joilla ei ole mitään merkitystä, joten voin luottaa unien toitottamiin varoituksiin ja lupauksiin ainoastaan intuition avulla ja silloinkin olen usein väärässä. Pari päivää sitten mietin, että pahimmat painajaiseni ovat aina koulu-ajan unia. Olen luokassa, en tiedä mitä on tapahtumassa, koe tai kysymys on tulossa, enkä ole varautunut. Oloni on tuskaisen ahdistunut. Kirjoitin tuon ajatuksen ylös, ja sitten seuraavana yönä näin taas koulu-unen, jossa vierailin uudistetulla ala-asteellani ja voitin arpajaisissa! Unimaailmani näytti siis heti, kuka täällä on pomo, mutta positiivisesti.

Unet ja unipäiväkirjat ovat veikeitä, ja jos niitä lähestyy mielenkiinnolla, voi saada yllättävän paljon takaisin. Kenties se on vain hyvää fiilistä, itselle nauramista, mutta joskus myös edesmenneiden läheistesi tapaamista ja – kenties – näkyjä tulevasta. Kaikki mikä tekee maailmastasi mielenkiintoisemman on parasta.

3

Huonointa ovat asiat ja ihmiset, jotka tekevät maailmasta tyhmemmän ja pahemman. Mutta tyhmyyttä ja pahuutta vastaan taisteleminen on parasta. Trump tuomittiin. Tänään se on, ehkä vain hetkellisesti, parasta.

4

Ewan McGregorin tähdittämä, Amor Towlesin kirjaan perustuva Sky Showtime -sarja A Gentleman in Moscow tuli juuri päätökseensä. Kyseessä on omalaatuinen tarina vallankumouksen jälkeisestä Moskovasta ja venäläisestä aristokraatista, joka on tuomittu loppuelämäkseen kotiarestiin luksushotelliin

Sarja kattaa noin 30 vuotta venäjän historiaa, ja vaikkei noita vuosikymmeniä McGregorin kasvoilta kovin helposti huomaa (kreivi Rostov näyttää muuten aivan liian paljon Jimmy Fallonilta), ainakin itselleni tuli fiilis, että se on sisäistänyt Stalinin ajan kauheudet inhimillisellä tavalla. Lyhyt vedos juonesta kuulostaa rankalta, mutta tunnelmaltaan sarja on jotain täysin toisenlaista ja käsittämättömällä tavalla tarina toimii. Se on kepeäliikkeinen ja hauska, vaikka sen nyansseissa on loputonta surua, tragedioita ja melankoliaa.

Vaikka sarjassa on paljon turhaa, eikä se esimerkiksi vedä vertoja Shogunin hienolle uudelleenlämmittelylle, kokonaisuus pysyy kasassa tässäkin romaaniin perustuvassa minisarjassa loppuviivalle asti. Lämmin suositus.

5

Näin kuivan toukokuun jälkeen vesi on parasta. Kävimme pari päivää sitten heittämässä talviturkkimme lähellä sijaitsevalla järvellä, ja olo oli autuas. Lämmin ilma, tyyni sää, ja ihanan raikas vesi.

Se, että uikkarit repesivät kesken uinnin, ei juuri menoa haitannut, vaikka toki kyykötin veden alla kunnes ranta oli muista uimareista (melkein) tyhjä. Vesi siinäkin toki suojasi kivasti.

Vesi on elämän a ja o, sekä toki h kakkonen kans. Mukavia kesäpäiviä kaikille, täällä meillä kotomaassa vielä riittoisan veden äärellä.

JT Lindroos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua