Parasta juuri nyt (3.5.2022): Häpeärauha, Better Call Saul, Le Mystère des Voix Bulgares, 4 vuodenaikaa, Piiloutujan maa

03.05.2022
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Bob Odenkirk on Saul Goodman. Kuva: Netflix

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Juho Hakkarainen on lukenut Ossi Nymania ja Petri Tammista, kuunnellut bulgarialaista kuorolaulua sekä katsonut suosikkisarjaansa.

1

Viime aikojen innostavimpia lukukokemuksia on ollut Ossi Nymanin Häpeärauha (Teos, 2022). Nyman kirjoittaa selkeitä lauseita lakonisen toteavasti, mutta naivistisen ulkokuoren alla on taitavasti tehty painava rakennelma.

Häpeärauhaa voi Nymanin aiempien romaanien Röyhkeyden (2017) ja Patriarkaatin (2019) tapaan pitää autofiktiona, joka myös pohtii omaa autofiktiivisyyttään. Metatasoja ja ovelasti viriteltyjä ja vääristäviäkin peilejä löytyy runsaasti, mutta teoksesta voi nautiskella myös kommervenkeista välittämättä, ihan vain tarinana, jonka keskeisiä teemoja ja aiheita ovat muun muassa vanhemmuus, sukupuoli, luokkaerot ja erilaiset normit, joihin on vaikea sopeutua. Uusperheen isän kiintymys omaan lapseensa kaiken problemaattisuuden keskellä kuvataan häkellyttävän lämpimästi ja kauniisti.

2

Lempisarjani Better Call Saulin uusia jaksoja on vihdoinkin tulla tupsahtanut Netflixiin. Sarjan päättävä kuudes kausi käynnistyy vauhdikkaasti ja tukalia tilanteita riittää. Näyttelijäsuoritukset ja kuvakerronta ovat ensiluokkaista tavaraa. Juonen monimutkaisia kartellikuviota on hiukan vaivalloista seurata, varsinkin pitkän katselutauon jälkeen, mutta onneksi netistä löytyy kaavioita, joista voi luntata sarjan henkilö- ja valtasuhteita. Varsinkin Jimmy McGillin alias Saul Goodmanin ja Kim Wexlerin edesottamuksia huomaa kaivanneensa pitkän tauon aikana. Mielenkiintoista nähdä, millaiseen huipennukseen sarja päättyy – ja mitä tapahtuu Kim Wexlerille.

Better Call Saul Netflixissä.

3

Musiikkipuolella on tullut kuunneltua enimmäkseen bulgarialaista kuoromusiikkia. Sitä on moni muukin aikoinaan kuunnellut, sillä Le Mystère des Voix Bulgares -kuoron levyjä myytiin 1980-luvulla miljoonia kappaleita ja ne innoittivat sellaisiakin tärkeitä tekijöitä kuin David Bowieta, Kate Bushia ja Frank Zappaa.

Laulajien äänenkäyttö kuorolevyillä on huomattavan monipuolista: usein lauletaan kovaa ja korkealta, mutta mukana on myös erikoisia korinoita, kurkkuvibratoa ja nasaalilaulantaa. Eksoottiset sävelkulut soittavat sielun kelloja omituisella tavalla ja riipaisevat niin syvältä että palleasta ottaa. 

Ei olekaan ihme, että bulgarialaisen laulun kuvataan olevan laulajille kehollisesti vapauttava ja voimauttava kokemus. Tutkija Emmi Kujanpää on tutkinut bulgarialaiseen lauluun liittyviä kehollisuuden, tunteiden ja sukupuolisuuden kokemuksia (linkki tutkimukseen). Voimauttavaa bulgarialainen kuoromusiikki on myös kuulijalle. Erinomaista etenkin bulgarialaisen jogurtin kanssa nautittuna.

Lisätietoja Le Mystère des Voix Bulgares -albumista täältä.

4

On juhlallinen elämys ja arjen suurta luksusta lounastaa Tampereen kauppahallissa 4 vuodenaikaa -ravintolassa. Kauppahallin kiireen ja vilinän keskellä rauhoittuu jotenkin aivan ainutlaatuisella tavalla, eikä erinomainen ruoka lainkaan pilaa kokemusta.

Suositussa ranskalais-suomalaisessa bistromaisessa ravintolassa tarjotaan päivittäin vaihtuva lounasmenu, mutta etenkin ravintolan pysyvän valikoiman bouillabaisse eli ranskalainen kalakeitto on erinomaisen suositeltava makuelämys.

Näin valmistuu 4 vuodenaikaa -ravintolan Bouillabaisse.

5

Nymanin Häpeärauhan innoittamana tartuin toiseen teokseen, nimittäin Petri Tammisen Piiloutujan maahan (Otava, 2002), jota Häpeärauhan kertoja pitää Tammisen parhaana kirjana.

Piiloutujan maa sisältää hieman Jouko Turkan Aiheiden (Otava, 1982) tapaan painokkaita raapaisuja, lyhyitä ehdotelmia tarinoiksi, ja teksti on sukkeluudessaan sukua myös Veijo Merelle ja Veikko Huoviselle.

Tammisen lyhyitä juttuja voi mainiosti lukea sieltä täältä selaillen milloin missäkin piilossa, vaikka bussissa tai vessassa. Tamminen kuvaa oivaltavasti nolostelua, ujoutta ja häpeää. Kirja osoittaa, että piilopaikkoja on kaikkialla, kun vain osaa niitä etsiä: vinteillä, metsissä, hotellihuoneissa, teollisuusalueilla, lentokentillä ja antikvariaattien takahuoneissa. Piilo saattaa löytyä äidin sylistä tai kirjan sivuilta. Joka tapauksessa piiloja me tarvitsemme, ja omanlaisensa turvallinen piilo on myös Tammisen Piiloutujan maa.

Häpeärauhaan sisältyy muuten erinomainen kohtaus, jossa romaanin kertoja yrittää mennä kirjastoon kuuntelemaan Petri Tammisen kirjailijaesiintymistä, mutta lasiovi heidän välillään suljetaan, ja Tamminen ikään kuin piiloutuu kertojalta lasikuution sisään. Tai kuka nyt keneltäkin piiloutuu.

Juho Hakkarainen

EDIT: Juttua päivitetty 18.5.2022 lisäämällä tieto Emmi Kujanpään tutkimuksesta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua