Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Marita Nyrhisen listalta löytyy elokuvaa, jazzia ja erikoista kaupunkikulttuuria.

1

Timo Polari on seinäjokelainen monilla seuduilla vaellellut seikkailija ja kansainvälisestikin kysytty, erittäin valovoimainen luennoitsija. Hän on kirjoittanut useita kirjoja vaellusmatkoistaan, jotka ovat vertaansa vailla.

Polari esitteli Seinäjoen Apila-kirjastossa uutuuskirjansa Murhenäytelmä Grönlannissa. Tuo kirja palauttaa mieleen traagiset kokemukset Polarin hiihtomatkasta halki Grönlannin jäisten maisemien. Vaikeiden olosuhteiden johdosta hänen kaksi matkakumppaniaan menehtyi matkalla. Polari esitteli audiovisuaalisin keinoin teostaan, jossa hän palaa matkaansa.

Polari on vaeltanut rinkka selässään noin 1 800 kilometriä koko Skandinavian halki ja kiivennyt monille vuorenhuipuille sekä toteuttanut monia muita jännittäviä retkiä eri puolilla maailmaa. On selvää, että monenlaisia tarinoita on tallentunut muistiin. Ne hän on kirjoittanut kovien kansien väliin.

Polarin kokemuksista on kiinnostunut myös elokuvaohjaaja Aku Louhimies, joka oli Seinäjoella Murhenäytelmä Grönlannissa -kirjan julkistamistilaisuudessa tuottajatoverinsa Jouni Mutasen kanssa. Kävi ilmi, että miehet ovat tehneet elokuvaa silmällä pitäen jo sen verran ennakkotyötä, että yhteisiä vaellusmatkoja on takana, eikä aina kovin herkullisissa olosuhteissakaan.

Polarin tarinat on helppo mieltää draamaseikkailun elokuvakuvastoksi. Niinpä ei ihme, että Louhimiestä kiehtoo ajatus saada Polarin tarinoita elokuvan muotoon. Vielä ei ole tietoa, koska elokuva on valkokankailla, mutta vakaa aikomus on toteuttaa se lähivuosina. Elokuvan tekeminen on pitkällinen, jopa vuosien prosessi, joten monta mutkaa on vielä matkassa.

Elokuvatuottaja Jouni Mutanen, elokuvaohjaaja Aku Louhimies ja seikkailija-kirjailija Timo Polari sekä hänen perheensä.

Murhenäytelmä Grönlannissa -kirjan julkistamistilaisuudessa olivat paikalla elokuvatuottaja Jouni Mutanen (vas.), elokuvaohjaaja Aku Louhimies ja seikkailija-kirjailija Timo Polari sekä hänen perheensä.

2

Helsinki International Film Festival tunnetaan nimellä tutusti Rakkautta & Anarkiaa. R&A on sellainen brändi, että yleisö on oppinut luottamaan sen tarjontaan. Ohjelmisto ei ole keskittynyt mitenkään erityisiin teemoihin (rakkauden ja anarkian teemoja lukuun ottamatta), vaan mukana on paljon elokuvia, joiden niiden aiheet ja lajityypit liikkuvat laidasta laitaan. Sellainen tekee festivaalista kiinnostavan.

Niinpä on hienoa, että R&A jatkaa varsinaisen festivaaliviikon lisäksi omaa elämäänsä valtakunnallisen kiertueen merkeissä. Aina ensi kevääseen saakka paikkakunnat Helsingin ulkopuolella voivat tilata festivaalilla nähtyjä laatuelokuvia kymmenen elokuvan kattauksesta: dokkareista, lastenelokuvista, jännityksestä ja draamoista.

3

Tampere Jazz Happening vietetään loka-marraskuun vaihteessa. Tämä festivaali kuuluu jokavuotisiin merkkitapahtumiin, josta jazzdiggari ei voi olla poissa.

Happening on siitä mielenkiintoinen jazzfestivaali, että esiintyjäkaartissa on tuttujen artistien lisäksi aina paljon täysin tuntemattomia kokoonpanoja, joiden joukossa on mukavia yllätyksiä.

Torstait ovat niitä päiviä, jolloin festivaali tarjoaa maateeman ja sisäänpääsymaksua ei ole. Tänä vuonna teema on Ranska. Konserttituottaja ja manageri Charles Gil muutti jo 1990-luvulla Suomeen ja alkoi tuoda maahamme ranskalaisia improvisointiin erikoistuneita jazzbändejä. Näin hänen työnsä on rikastuttanut jazzelämäämme melkoisesti. Happening-torstaina on siis odotettavissa vapaata ja vapauttavaa tunnelmaa.

Oman lisänsä antaa Suomen Jazzliiton operoima Valtakunnalliset Jazzpäivät, joka on järjestetty Happeningin yhteydessä jo useita kertoja. Aikaisemmin Jazzpäivät vietettiin pian Happeningin jälkeen ja aina eri kaupungissa. Siitä muodostui profiiliton kokonaisuus.

Nyt kun Jazzpäivät vietetään Tampereella Happeningin yhteydessä, saadaan kaivattua synergiaa ja Jazzliiton suunnittelema ohjelma istumaan hyvin festivaalin tarjontaan. Perjantai on Jazzliiton päivä, sillä silloin jaetaan liiton myöntämä Yrjö-palkinto. Tilaisuus huipentuu palkitun muusikon konserttiin.

Kotimainen jazz elää menestyksen kautta. Telakka on Happeningin aikana kotimaisen jazzin pyhättö. Vai mitä tuumataan esimerkiksi Jussi Lehtosen, Manuel Dunkelin ja Lauri Porran luotsaamista kokoonpanoista, joissa soittaa kuuma kattaus kotimaisia muusikoita? Puhumattakaan Juhani Aaltosen, Reiska Laineen, Uffe Krokforsin ja Joe McPheen muodostamasta kvartetista?

4

Piipahdin tässä äskettäin Uumajassa. Se on vanha koti- ja opiskelukaupunkini, joten on aina kiva käydä katsomassa, miten lahden toisella puolella elellään. Sitä paitsi sinne on Tampereelta lähes sama matka kuin Tallinnaan.

Kun Uumajasta tuli vuoden 2014 kulttuuripääkaupunki, kaupungissa vihittiin käyttöön kitaramuseo, Guitars – the Museum. Tästä soittotaitoisten kaksosveljesten, Samuel ja Michael Åhdenin perustamasta erikoismuseosta tuli nopeasti vetonaula. Museo sijaitsee nykyisin Folkets Husissa, joka on aivan kaupungin sydämessä.

Omatoimisen silmäilyn jälkeen herää uteliaisuus saada kuulla museon ja kitaroiden koko tarina ja se, miten kokoelma on syntynyt. Paras on siis linnoittautua opastuksen alkupisteeseen ja muiden vieraiden joukkoon.

Täytyy oikein hieraista silmiä, kun opas tulee ja ottaa ryhmän haltuunsa. Hän on nimittäin toinen kitaroiden omistajaveljeksistä, meidän tapauksessamme Michael Åhden. Popmusiikin historia tulee tutuksi ja uskomattomat tarinat alkavat elää, kun Michael kertoo kokoelmasta, jonka tiedetään olevan maailman laajin yleisölle avoin yksityinen kitarakokoelma.

Kärpänen puri 1960-luvulla, kun veljekset lapsena kuuntelivat levyiltä aikansa uudenlaista nuorisomusiikkia ja lukivat poplehtiä, joissa esiteltiin nuorison uusia artisti-idoleita. Ihanteita olivat muun muassa Eric Clapton, Brian Jones ja Jimi Hendrix. Näiden käsissä kitaroiden kuninkaalliset merkit, kuten Fender ja Gibson, olivat kuumaa kamaa.

Museon monet kitarat ovat poikkeuksellisen arvokkaita. Usein jotain tiettyä mallia on valmistettu rajallinen määrä. Joidenkin arvoa nostaa se, että samanlainen soitin on ollut kuuluisan kitaristin käytössä tai hän on jopa omistanut sen.

Ensimmäisen kitaransa Samuel ja Michael ostivat vihdoin 1970-luvun puolivälin tienoolla. Siitä se lähti. Nyt museon kokoelmissa on noin 450 kitaraa. He omistavat jokaisen soittimen.

5

Joskus kuvataide pysäyttää, hätkähdyttää, ihmetyttää ja hauskuuttaa. Näin kävi juuri Uumajassa. Taidetta ostoskeskuksessa! Kyllä vain. Piti pysähtyä, taivastella ja nauraa melkein ääneen. Katosta roikkuva teos näytti Kuplavolkkarilta, ja kuinka ollakaan – se osoittautui olevankin aito Volkswagen-kupla. Mutta: se oli muotoiltu täydellisen pyöreäksi palloksi.

Ichwan Noorin pallonmuotoinen kuplavolkkariveistos roikkuu uumajalaisen ostoskeskuksen katosta.

3. Kupla mikä kupla! Taiteilija Ichwan Noorin näkemys legendaarisesta kuplavolkkarista roikkuu uumajalaisen kauppakeskuksen katossa.

Volkkari koristaa Utopia-galleriaa Uumajan keskustassa. Teoksen halkaisija on 1,8 metriä, ja sen on toteuttanut indonesialainen taiteilija Ichwan Noor. Tuloksena on sananmukaisesti Kupla, Bubbla, Beetle.

Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat