1

Saksalaiskirjailija Jenny Erpenbeckin romaani Mennä, meni, mennyt (Tammi, 2019) kertoo lähimmäisenrakkaudesta ja inhimillisyydestä Euroopassa juuri tälläkin hetkellä tapahtuvan pakolaisuuden keskellä. Lopun kiitoksista päätellen kirja saattaa perustua todellisiin kokemuksiin, mutta suoraan sitä ei sanota.

Itäsaksalainen professori kohtaa eläkkeelle jäätyään afrikkalaisten pakolaisten protestileirin Berliinin Oranienplatzilla. Leirin asukkaat ovat joutuneet eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan limboon. Syvä tietämättömyys on molemminpuolista: nigeriläinen pakolainen ei ole koskaan kuullutkaan Hitleristä, eikä saksalainen emeritusprofessori tiedä missä Burkina Faso sijaitsee tai mikä on Sierra Leonen pääkaupunki. Kohtaamiset syvenevät ja romaani saa pyörryttäviä ulottuvuuksia. Professori tajuaa kulttuurihistoriasta asioita, joita hän ei ole koko akateemisen uransa aikana käsittänyt.

Järkyttävyydessään aihe ja sen yksityiskohdat eivät lainkaan häviä Svetlana Aleksijevitšin dokumenttiromaanille Tšernobylistä nousee rukous (2015). Erpenbeck jättää armeliaasti vain kaikkein tuskallisimman kohtauksensa aavistuksen raolleen. Teksti on vähäeleistä ja elokuvallista, ja siitä tuleekin mielleyhtymiä elokuviin, joissa on kirjalle läheinen aihe: Fatih Akinin Taivaan reunalla (2007), Tom McCarthyn The Visitor (2007) ja Aki Kaurismäen Le Havre (2011) olisivat kirjalle kukin mitä mainioin pari. Kertomuksessa olevat tuoksut melkein haistaa itsekin.

Romaani päättyy kevääseen 2020 ja varsinaiseen solidaarisuuden kutsuhuutoon. Toivottavasti kirja pystyy herättämään myötätuntoa kaikkia heitä kohtaan, joille Italian maahanmuuttoviranomaiset ovat arponeet papereihin syntymäpäiväksi paremman tiedon puutteessa 1. tammikuuta.

2

Abstraktio: Muotoilun taito (Abstract – the Art of Design) on dokumenttisarja, jonka toinen tuotantokausi julkaistiin syksyllä 2019. Sarja esittelee eri alojen muotoilijoita ja suunnittelijoita bioarkkitehtuurista autosuunnitteluun ja ympäristötaiteeseen, lavastuksesta lelujen ja kirjasintyyppien suunnitteluun. Katsoja pääsee näkemään niin Nike Air Jordaneiden, Instagramin, New Yorkerin kansitaiteen kuin Cathay Pacificin lentokenttäloungejenkin suunnitteluprosessia.

Visuaalisesti sarja on tietenkin karkkia silmille. Muotoilustudioiden työtilat ja muotoilijoiden kodit tyydyttävät tirkistelynhalua ja toistuvien kliseiden rinnalla on lähes aina jotain virkistävää. Useat muotoilijat myös vaikuttavat todella mukavilta ihmisiltä, joiden olemusta ja työskentelyä katselee ilokseen. Muotoilijoiden haastattelut ovat täynnä syvällisiä huomioita, joille kannattaa antaa mahdollisuus, tai ne menevät ohi silkkoina Coelho-latteuksina.

Abstraktio: Muotoilun taito voi olla myös ammatillisesti antoisa muillekin kuin varsinaista muotoilua työkseen tekeville tai harrastaville. Nykyään alan kuin alan ammattilaisia kehotetaan ajattelemaan kuin muotoilija. Muotoilijoiden työskentelytavoista, preussilaisesta työetiikasta ja loppuun saakka pelkistämisestä haetaan esikuvia. Sarja perustelee myös erinomaisen hyvin miksi muotoilu on inhimillisesti tärkeää. Onnistunut muotoilu saa katsojansa ajattelemaan ja tuntemaan, muuttamaan käyttäytymistään ja kyseenalaistamaan mielipiteitään.

Sarjassa on eittämättä heikkoutensakin. Muotoilijoihin tai heidän asiakkaisiinsa ei kohdistu juuri minkäänlaista kriittisyyttä; kaupallisen yhteistyönkin raja-aidat heiluvat. Sarja myös korostaa ajoittain ilmeisen tahallisesti sankarimuotoilijan myyttiä 100-tuntisine työviikkoineen ja mullistavien yksilösuoritusten vyörytyksineen. Toisaalta useissa jaksoissa tuodaan tämän vastapainoksi esille muotoilun ja suunnittelun monialainen ja tiimityöhön perustuva luonne.

Abstraktio: Muotoilun taito on katseltavissa Netflixissä.

3

Vieläkö muistat laittomat tehdashallibileet, Radiomafian Futura-ohjelman, Bassment- ja Beatformers-klubit? Ajan jolloin ei ollut Oodia, vaan VR:n makasiinit ja Stealth Unit? Jos hyvin käy, kohta on helppo virkistää muistiaan ja sukeltaa takaisin 1990-luvun puoliväliin.

Joukkorahoituspalvelu Mesenaatissa on nimittäin käynnissä rikotun biitin ystäviä sykähdyttävä rahoitushaku: Northside – The First Wave Of Jungle & Drum’n’Bass In Finland.

Rahoituksella tuotetaan kokoelma-albumi, jonka luvataan olevan ”kuvilla, flyereillä ja muistoilla kuorrutettu aikamatka junglen ja drum’n’bassin syntyhetkiin Suomessa”. Vinyylijulkaisulle tulee ennen julkaisematonta tavaraa näiden genrejen ensimmäisen aallon tuottajilta, kuten Muffler, Resound, Champagne, Breakwater Crew ja Samuel & Nasley. Selustatukea antavat todelliset elävät legendat: levyn masteroi Fanu ja se tulee ulos Straight Up Breakbeat -levymerkillä, jonka ODJ Dizzy elvytti vuonna 2019.

Hanketta voi mesenoida erihintaisilla paketeilla 16.2.2020 saakka.

4

Tottumiskysymys oli totisesti viime vuoden elokuvatapauksia. Kyseessä oli tekotavaltaan aivan poikkeuksellinen seitsemän ohjaajan pitkä yhteiselokuva, joka pohjautuu kuuteen lyhytelokuvaan sarjasta Yksittäistapaus. Useiden ohjaajien episodielokuvia on toki nähty aiemminkin, mutta tokkopa itsenäisiin lyhytelokuviin perustuen. Nyt kaikki yksitoista Yksittäistapaus-lyhytelokuvaa julkaistaan Yle Areenassa 26.1.2020.

Täyspitkän elokuvan perusteella luvassa on draamakomediaa, joka kuvaa naisten arkisia kokemuksia vallankäytöstä. Hetket romanttisella etelänlomalla, kotibileiden jatkoilla, koulumatkalla, ammattiteatterin harjoituksissa ja firman pikkujouluissa eskaloituvat nopeasti. Menneessä maailmassa ehkä ajateltiin, että nyt ollaan tekemässä kärpäsestä härkänen ja on parempi lakaista tunteet ja tunnelmat maton alle. 2020-lukua lähestyttäessä näin ei enää ole, ja tämä on niin draaman kuin komedian polttoainetta taitavien tekijöiden käsissä.

Naisten reaktioissa on elämänmakua ja tekijöiden kesken jaettua totuuspohjaa. Joku nielee ja vetäytyy, joku ei nyt oikein kykene ja jaksa enää, jonkun työtoveri nostaa kissan pöydälle ja onnistuu samalla suolaamaan uhrin, joku nousee epäuskoisena puolustamaan koskemattomuuttaan vaikka pelottaa, joku antaa samalla mitalla takaisin omassa mielikuvituksessaan.

Samalla kuin lyhytelokuvasarja julkaistaan, aukeaa verkkosivusto yksittaistapaus.fi. Vaikuttavuuskampanjan tavoitteena on tuoda esille sukupuolittunutta vallankäyttöä ja valtarakenteita sekä tarjota välineitä väkivallan ja häirinnän käsittelyyn ja sanallistamiseen. Elokuvat ja keskusteluohjeet sopivat erityisen hyvin kouluihin, mutta vähintään lyhärit kannattaa katsoa jokaisen.

Elokuvien käsikirjoittajina ja/tai ohjaajina toimivat Reetta Aalto, Maryan Abdulkarim, Tine Alavi, Alli Haapasalo, Ulla Heikkilä, Sonya Lindfors, Inari Niemi, Raisa Omaheimo, Anna Paavilainen, Kirsikka Saari, Aino Suni, Saara Särmä, Miia Tervo, Elli Toivoniemi ja Jenni Toivoniemi. Rooleissa nähdään muun muassa Pinja Sanaksenaho eli tubettaja Pikku Pinsku, Turkastakin kirjoittanut näyttelijä Julia Lappalainen, Krista Kosonen, Eero Ritala, Joonas Snellman, Pirjo Lonka, Johannes Holopainen ja Lotta Kaihua.

5

Tutkivan journalistin David Epsteinin tietokirja Range: How Generalists Triumph in a Specialized World (Macmillan, 2019) on kuin synninpäästö kaikille alanvaihtajille, kulttuurin silppu- ja sekatyöläisille ja lupaavasti alkaneen uransa sössineille. Koko läjän myyttejä matkalla murtaen Epstein todistelee, että ihmisen kannattaakin ennemmin kokeilla eri aloja ja hankkia toisiaan täydentäviä tietoja ja kykyjä kuin aloittaa jo nuorena yhden ja ainoan vitsan vääntäminen.

Usein toistellun käsityksen mukaan minkä tahansa alan huippuosaajat ovat päämäärätietoisesti ja kurinalaisesti harjoitelleet 10 000 tuntia asiaansa, olipa se shakki, viulunsoitto tai kirurgia. Täytyisi siis aloittaa nuorena ja omistautua leipälajilleen. Väärin! Sen sijaan alallaan poikkeuksellisen hyvät ovat kokeilleet eri lajeja, soittimia, tieteenaloja ja lähestymistapoja ja imeneet niistä itseensä oppimisen ja ajattelun taitoja.

Työelämässä on kirjoittajan mukaan liian kauan tähdennetty varhaisen erikoistumisen ja johdonmukaisen kehityksen tärkeyttä. Tästä seuraa paitsi tulppia ihmiskunnan kyvylle löytää uusia ratkaisuja ns. pirullisiin ongelmiin, myös suoranaisia vaaroja, jos kukaan ei näe yhteyksiä asioiden välillä. Ja onhan myös hieman traagista, jos ihmisyksilöt eivät pääse tekemään sitä mihin he parhaiten soveltuisivat. Ihmisen vahvuus – ainakin toistaiseksi – on täydentää koneälyn suorituskykyä strategisella ja eettisellä näkemyksellä ja siirtää kokemusta luovasti yhdeltä soveltamisalalta toiselle.

Parhaimmillaan kirja on käsitellessään kysymystä ajattelun ja oppimisen taidoista ylipäätään. Epstein ei pääse aivan Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow -bestsellerin vauhtiin, mutta lähelle. Pitkään mutta kapeaan kokemukseen liittyvät ajatusharhat ja lateraalisen ajattelun hyödyt tuodaan esille historiallisten esimerkkien avulla: lääketieteestä tennikseen ja barokkimusiikkiin, materiaaliteknologiasta talousennustamiseen, Johannes Kepleristä Vincent van Goghiin ja Django Reinhardtiin. Jos tästä elämänohjetta 2020-luvulleen etsii, se voisi olla vaikkapa ”kokeile jotain sellaista, mitä et ole koskaan ennen tehnyt”.

Siispä tuloksetonta ja kokeellista 2020-lukua kaikille!

Lepe Parviainen