Tältä näyttävät Perussastamalan ja Koma Saxon uudet albumit.

1

Hullaannuin sveitsiläislaulaja Lucia Cadotschin albumiin Speak Low II (We Jazz, 2020). Cadotschin laulun lisäksi levylle persoonallista soundia antoivat kontrabasisti Petter Eldh ja tenorisaksofonisti Otis Sandsjö.

Nämä muusikot ovat kantavia voimia superkvintetti Koma Saxossa, jonka jäsenet vaikuttavat eri puolilla Eurooppaa: Berliinissä, Tukholmassa ja Helsingissä. Berliiniläistynyt ruotsalainen kontrabasisti Petter Eldh on visionääri, joka luo musiikkia raa’alla bassonsoitollaan ja maagisilla tuottajakyvyillään. Komo Saxon muita jäseniä ovat Otis Sandsjö, Jonas Kullhammar ja Mikko Innanen saksofoneissa sekä Christian Lillinger rummuissa.

Viime vuonna ilmestynyt Koma Saxo Live (We Jazz, 2021) teki vaikutuksen. Maaliskuun 18. päivänä ilmestyy uusi albumi kokoonpanolta Koma Saxo with Sofia Jernberg. Kvintetti saa apua sellisti Lucy Railtonilta, viulisti Maria Reichilta, pianisti Kit Downesilta ja Petter Eldhin äidiltä, harmonikkaa soittavalta Kiki Eldhiltä.

Koma Saxon uutuusalbumin nimi, Koma West (We Jazz, 2022), viittaa Ruotsin länsirannikolle, Bohuslänin maakuntaan, jossa on Petter Eldhin kotiseutu. Siellä on vahvaa kansanlauluperinnettä, ja se kuuluu myös Koma Westin musiikissa. Vaikutteet ilmenevät muun muassa kappaleiden nimissä, esimerkiksi Koma Kaprifol viittaa Bohuslänin maakuntakukkaan, koreaköynnöskuusamaan. Kappale Närhet on kuin modernisoitu kansanlaulu, puhumattakaan Ostron Accordion -kappaleesta, jossa harmonikka luo tunnelman. Jousisoitinsovitukset tuovat kappaleisiin Koma Krig ja Lake Koma ison orkesterin tuntua.

Etiopialaistaustainen ruotsalaisartisti, jazzlaulaja ja äänitaiteilija Sofia Jernberg saa merkittävän roolin albumilla. Hänen itsevarma ja utelias lähestymistapansa takaa, että musiikki elää eikä pitäydy valmiissa malleissa.

Jernberg on laajentanut jazzin käsitettä muun muassa sellaisten yhtyeiden kuin Paavon, Sevalin ja The New Songsin laulutaiteilijana. Oopperakaan ei ole hänelle vieras. Jernbergin esiintyminen on jännittävää ja antaa Koma Saxolle kiintoisaa syvyyttä.

Koma West on kuin vastustamaton seikkailu kesäistä kotiseutua huokuvaan äänimaailmaan, joka rauhoittaa mieltä aikana, jolloin maailmankirjat ovat aivan sekaisin.

2

Muun muassa Superpositionin, Katu Kaikun ja OK:KO-yhtyeen basistina tunnettu Mikael Saastamoinen tekee rohkeasti kokeellista musiikkia. Käsissäni on viime vuoden puolella ilmestynyt Perussastamalan albumi LA (Suolavesi, 2021), jonka kaksitoista raitaa on nimetty yksinkertaisesti järjestysnumeroilla tyyliin LA 1, LA 2 ja niin edelleen.

LA on yhdeksänhenkisen muusikkojoukon esittämä järeä, hieman karukin teos, jossa ei pelata melodioilla vaan etsitään erilaisia ääniä ja yhdistetään niitä harmoniseksi, välillä harmonioita rikkovaksi paketiksi.

Saastamoisen kirjoittamaa musiikkia tulkitsevat teoksiin eläytyvät ja improvisaatioihin kykenevät muusikot, joiden joukossa ovat muun muassa saksofonisti Mikko Innanen, klarinetisti Milo Linnovaara ja rumpali Okko Saastamoinen. Teoskokonaisuus vie erikoiseen avaruudelliseen tilaan, jossa vain mielikuvitus on rajana.

3

Peter Jackson otti hoitaakseen uskomattoman tehtävän ohjatessaan valtavasta materiaalista koostetun kolmiosaisen elokuvan The Beatles: Get Back. Dokumentti on koostettu The Beatles -yhtyeen viikkoja kestäneen harjoitussession ääni- ja kuvamateriaalista.

Jo aikoinaan ilmestyi albumi Let It Be (1970) sekä samanniminen elokuva. Luultiin, että yhtyeen jäsenet olivat tuolloin vihoissaan, eikä mistään meinannut tulla mitään. Nyt Jacksonin käsittelemä Get Back antaa aivan uuden kuvan Beatlesin työskentelystä ja valmistautumisesta Applen katolla järjestettyyn konserttiin, joka jäi bändin viimeiseksi live-esiintymiseksi.

Get Back on valtavan suuri kunnianosoitus yhtyeelle ja sen musiikille, joka muutti populaarimusiikkia enemmän kuin mikään muu yhtye. Tuntuu, että useat nykybändit tekevät omaa musiikkiaan jokseenkin samalla tavalla.

Beatlet tekevät biisien kehittelytyötä tiiminä ja ovat valtavan innovatiivisia. He osoittautuvat myös hyviksi soittajiksi, vaikka eivät lue nuotteja. Elokuva paljastaa myös sen, että he tekevät musiikin kaikkien ollessa läsnä. Äänittäjät ovat valmiina, ja nauhoille tallentuvat musiikin lisäksi keskustelut. Välillä pidetään hauskaa ja hassutellaan.

Vaikka ensimmäisessä osassa George Harrison hikeentyy ja ilmoittaa lyövänsä hanskat naulaan, hän palaa muutaman päivän jälkeen takaisin ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

On mielenkiintoista katsoa, kuinka Twickenhemin studioilla alkaneet harjoitukset kalseissa tiloissa aiheuttavat epämukavuutta ja kuinka tunnelmat vaihtuvat, kun päästään kotoisan Apple levy-yhtiön tiloihin treenaamaan. Kaiken lisäksi konserttisuunnitelmat muuttuvat ja syntyy idea esiintyä katolla keskellä Lontoota.

Kolmannessa osassa on paljon mukavia hetkiä, eikä pelkästään sen takia, että Linda Eastmanin (myöh. McCartney) tytär Heather seikkailee studiolla ja antaa omat näytteensä soittamisessa, laulamisessa ja muunlaisessa kommunikaatiossa.

Oma lukunsa on legendaarinen kattokonsertti, jossa soitetuista kappaleista Let It Be -albumille päätyivät äänitykset One After 909, Dig a Pony ja I’ve Got a Feeling.

Muutkin lp:lle päätyneet versiot on merkitty, muun muassa lopputekstien ohessa kuultu Let It Be.

The Beatles: Get Back Disney+-palvelussa.

4

Muutama vuosi sitten päätin tyhjätä komeroa, joka oli täynnä vanhoja VHS-kasetteja. Ne sisälsivät aimo annoksen kiinnostavia elokuvia, jotka olin jo nähnyt. Ennen kaikkea niissä oli televisio-ohjelmia, kuten sketsiohjelmien kuten Tabun, Velipuolikuun ja Studio Studion jaksoja. Paljon löytyi myös Pori Jazzin ja Tampere Jazz Happeningin konserttitaltiointeja vuosien varrelta. Elokuvat heitin menemään, useimmat tv-ohjelmat päätin jättää vielä katsottavaksi.

Velipuolikuu oli vuosina 1983–1984 nähty sketsiviihdesarja. Sen kantavat voimat löytyivät Ryhmäteatterissa ja olivat Pirkka-Pekka Petelius, Kari Heiskanen, Esko Hukkanen ja Eeva Litmanen.

Tabu oli vuosina 1986–1987 toteutettu televisiosarja, jonka jäljet johtivat jälleen Ryhmäteatteriin. Näyttelijäkaartissa olivat yhä Pirkka-Pekka Petelius ja Kari Heiskanen sekä lisäksi Vesa Vierikko, Pertti Sveholm ja Maija Leino. Näyttelijä Aake Kalliala haluttiin mukaan, vaikka hän ei kuulunut Ryhmikseen.

Studio Studiota lähetettiin vuosina 1986–1988. Ohjaajana oli Heikki Harma. Liisa Akimof ja Liisa Rimpiläinen käsikirjoittivat ohjelmat.

Nämä ohjelmat haluan nähdä vieläkin uudelleen ja uudelleen. Ne naurattavat yhä.

VHS-kaseteilla on aarteita, joita ei huvita vielä hylätä. Kuva: Marita Nyrhinen

5

Kunnostutin vanhan Technics-kasettisoittimeni, joka vouvasi oudosti. Kaivoin kaapin perältä vanhoja C-kasetteja, joissa on aikoinaan tallennettuja radio-ohjelmia mukana pala suomalaista radiohistoriaa. Osa oli Ylen Pohjanmaan toimituksen ohjelmia, joita itsekin tein. Muutamien kasettien verran tallentui myös Tampereen paikallisradion Radio 957:n perjantai-iltojen Cotton Club -ohjelmia.

Puhetta sisältävät kasetit toimivat hyvin testereinä, erityisesti Jari-Pekka Vuorelan vuonna 1988 toimittamat Cotton Clubit, joissa Vuorela taustoitti soittamaansa musiikkia perusteellisesti. Hän piti Tampereen seudun jazzväen ajan tasalla raportoiden muun muassa tulevista jazzkonserteista, eikä laajemmilta teemoiltakaan säästytty.

Vuorelan puheosuudet paljastavat, millaisessa kunnossa soittimeni on. Myönnettäköön nyt, että soitin taitaa vedellä viimeisiään: hetkittäin Vuorelan puhe muuttuu hitaaksi ja matalaksi, jokseenkin tunnistamattomaksi. Korjaajani aikoo vielä katsoa, voiko soittimelle tehdä mitään.

Onneksi minulla on toinenkin kasettisoitin, joka toimii moitteettomasti. Voin siis jatkaa Cotton Clubien kuuntelua, nyt kun kasetit näkivät päivänvalon vuosikymmenten jälkeen.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua