Joonas Nordman ja Olipa kerran televisio. Kuva: Intervisio

1

Olen katsellut Ylen dokumenttisarjaa Olipa kerran televisio ja muistellut menneitä katseluhetkiä. Kuulun sukupolveen, jolle television tulo kotiin oli iso mullistus. Ihmettä katsellen avautui maailma myös syrjäkylässä kasvaneelle: kamarin nurkkaan ilmestyivät elokuvat, teatteri ja jopa ooppera. Englantia opettelin Virginialaisen kanssa, eikä unohtaa sovi Peyton Placea, jota katsomaan meille tuli joka keskiviikko (muistaakseni se oli keskiviikko) myös naapurin rouva.

Nyt katson Olipa kerran televisiota Yle Areenasta. Olemme menettäneet kollektiiviset hetket, mutta television tarjonta puhuttaa yhä. Oletko jo katsonut sen tai sen sarjan, kysyvät tutut vietettyään sarjamaratoneja vaikkapa jotakin brittidekkaria katsellen.

Ehkä se on yhteisöllisyyttä, vaikka televisio ei enää määritä aikatauluja. Me varttuneet yhä katsomme yleensä puoli yhdeksän uutiset illalla, ja luultavasti pian alkavat talviolympialaiset kokoavat nuorempiakin television ääreen.

Olipa kerran televisio Yle Areenassa.

2

Nostalgisia ajatuksia on tuottanut myös Juha Hurmeen kirjoittama Suomen nuijituin nainen (Teos, 2025). Anni Polvan tuotanto on jäänyt minulle pääosin vieraaksi, mutta Hurme on kirjoittanut Polvan elämästä ja kirjoista niin, että ymmärtää, millaiseen maailmaan kirjailija on romanttiset tarinansa kirjoittanut.

Juha Hurme väitti syksyllä kirjaa Tampereen Akateemisessa esitellessään, että Polva-teos on hänen kirjoittamistaan paras. Kyllä siinä voi olla vähän perää, sillä hyvin ja kiinnostavasti on Hurme kirjoittanut. Uskomattoman uran tehnyt Polva on tämän kirjan ehdottomasti ansainnut.

Polvan kirjoista Tiinan seikkailut ovat tuttuja, vaikka en kovin monta niitäkään lukenut. Olisikohan ollut niin, että meidän kylän pieneen kirjastoon ei Tiina-kirjoja juuri hankittu? Harmi, jos syynä oli jonkinlainen ylenkatse.

Lue Mikko Saaren Suomen nuijituin nainen -teoksesta kirjoittama arvio täältä.

3

Porin kulttuurielämä sai tammikuussa uuden talon, Kulturhus Fiinin. Kuva: Marjatta Honkasalo

Kirjastoista puheenollen, sopii onnitella Poria ja porilaisia. Kaupunki sai vastikään aivan uuden yksityisen, mutta kaikille avoimen kirjaston, kun Svenska Kulturfonden i Björneborg avasi tammikuussa Porin keskustaan Eteläpuiston varrelle Kulturhuset Fiinin.

Kirjastossa tuoksuu vielä uutena sisutuksen materiaalina käytetty vaalea puu, joka tekee huoneesta valoisan. Valoa tuovat myös puistoon avautuvat isot ikkunat. Hyllyillä on lainattavissa suomen- ja ruotsinkielistä pohjoismaista kirjallisuutta, ja jos haluaa lukea tai työskennellä kirjastossa, sopivia lukunurkkauksia on tarjolla.

Fiinissä avautui myös kaikille avoin uusi kirjasto, Skibban, josta voi lainata suomen- ja ruotsinkielistä pohjoismaista kirjallisuutta. Kuva: Marjatta Honkasalo

Kulturhuset Fiini rikastuttaa Porin kulttuurielämää muutenkin, sillä luvassa on erilaisia tapahtumia, konsertteja ja taidenäyttelyitä, ja kahvila Blåbär houkuttelee mustikkaleivokselle. Fiinin avoimet ovat järjestetään 31.1.2026.

4

Porin taidemuseon isossa näyttelytilassa on neljän suomalaisen nykytaiteilijan yhteisnäyttely Sokeriovet. Etualalla Maija Luutosen Niska ja Olli Keräsen Ombrage. Kuva: Marjatta Honkasalo

Porissa käydessä pitää aina poiketa Porin taidemuseossa. Nyt ison salin on vallannut neljän suomalaisen nykytaiteilijan luoma kokonaisuus Sokeriovet. Essi Kausalaisen, Olli Keräsen, Mikko Kuoringin ja Maija Luutosen yhteisnäyttely on koostettu käymään vuoropuhelua erilaisten kodinomaisiin tai kaupunkiympäristöstä tuttuihin elementteihin välillä. Tällaiselle kokonaisuudelle taidemuseon rauhallinen, valoisa iso tila on juuri omiaan.

Siiven näyttelytilassa pääsee erilaisiin tunnelmiin, sillä harmoniaa tuovat ensin museon kokoelman klassikot ja seuraavaksi kävijää haastaa hollantilaisen Melanie Bonajon Night Soil -trilogia. Kokeelliset dokumentit ja installaatiot vaativat katsojalta aikaa pohtia, mitä taiteilija haluaa sanoa esimerkiksi talouskasvusta, teknologiasta ja länsimaisen ihmisen irrallisesta luontosuhteesta.

Melanie Bonajon dokumentti-installaatiossa Natural Garden alkuperäiskansaan kuuluvat naiset pohtivat muun muassa luontosuhdettaan. Kuva: Marjatta Honkasalo

Natural Gardening käsittelee maanviljelyä ja ruoantuotantoa. Minä jäin pohtimaan alkuperäiskansaan kuuluvan naisen sanoja. Kun hän oli lapsi, perhe ei omistanut mitään. Oli vain maa ja ympäröivä luonto. ”Mutta me olimme rikkaita.”

Sokeriovet ja Night Soil Porin taidemuseossa 1.3.2026 asti.

5

Löysin kanadalaisen poliisisarjan Pikkukaupungin poliisi Yle Areenasta nimenomaan sen takia, että tapahtumapaikkana on Brittiläinen Kolumbia. Maisemat kiinnostavat, koska siellä on siirtolaisena asunut hyvin, hyvin kauan sitten myös omia sukulaisia. Sarjassa suurkaupungin taakseen jättänyt rikosetsivä Karl Alberg (Rossif Sutherland) ratkoo rikoksia rantakaupungissa. Meno on kuitenkin aika verkkaista, sillä myös ihmissuhteita pitää samalla setviä. Luvassa ei siis ole amerikkalaisten sarjojen veroista räiskintää. Se on positiivista se.

Pikkukaupungin poliisi Yle Areenassa.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua