London Philharmonic Skiffle Orchestra saapuu Hankasalmelle. Kuva: Kihveli soikoon

1

Englantilaisnuoriso, jolla ei sodan jälkeen ollut rahaa mutta oli intoa soittaa, ymmärsi skifflen mahdollisuudet. Köyhissä oloissa soittimet rakennettiin itse. Käytettiin pyykkilautoja ja narubassoja rytmisoittimina. Niillä on yhä vankka asema skifflemusiikissa.

Kihveli, peltinen roskalapio, aterimet, lusikat varsinkin, räystäskourut ja kattilat käyvät edelleen tämän lajin soittimista vallan mainiosti.

Hankasalmen aseman ympäristö täyttyy skiffle-virtuooseista heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Se on hyvä syy hypätä Keski-Suomen korpiasemalla junasta.

Skiffle sai vaikutteita jazzista, bluesista ja kantrista, ja oli mukana synnyttämässä uutta popmusiikkia.

Skiffle onkin ollut brittipopille yhtä tärkeä tekijä kuin blues rockmusiikille. The Beatles aloitti uransa skifflebändinä nimeltä The Quarrymen.

Tapahtuma kokoaa alan ulkomaisia ja kotimaisia taitureita London Philharmonic Skiffle Orchestrasta Petra Poutaseen, Laura Moisioon, Aija Puurtiseen, Akimowskaja Sistersiin, Vanniin, Martta Maahan ja Emilia Pakkalaan – naissolistien anti on ilahduttavasti ja ansiosta yliedustettuna.

Werner Bros virvelöi kaiken pohjana, myös yhdessä Petsamon sekakuoron kanssa.

Kihveli soikoon Hankasalmen asemalla 27.-30.7.2023.

Werner Bros ja Petsamon sekakuoro. Kuva: Kihveli soikoon

2

Saksa on muutakin kuin minuutilleen lähtevä juna, Münchenin Oktoberfest ja kevätparsa. Saksan läpi oli nuorena porhallettava interraililla päästäkseen niihin mielenkiintoisempiin maihin, vaihdettava junaa keskeisillä asemilla Hampurissa ja Berliinissä.

Mutta mitä muuta vaikkapa Hampurista löytyy aseman ja Irwinin runoileman Sankt Paulin ja Reeperbahnin lisäksi?

No, vaikka maailman suurin pienoisrautatiemaailma makasiineihin sijoitettuna. Siellä voi edetä yhden korttelin alueella maasta toiseen ja törmätä jopa pienoislentokenttään.

Viisi matkaa Saksan sieluun (Aviador, 2023) on runoilija ja kääntäjä Jukka Koskelaisen perinpohjainen junamatka Berliiniin, Jenaan, Lyypekkiin, Frankfurtiin ja Müncheniin – ja aika paljon myös ratojen varsille osuviin muihin kaupunkeihin.

Koskelaisen matkassa kulkevat saksalaisfilosofit ja -kirjailijat Goethesta Schilleriin ja Thomas Mannista Grimmin veljeksiin, joiden ansiota ei ollut vain satujen jalostaminen, vaan erityisesti saksan sanakirjan työstö.

Koskelaisen ote on niin perusteellinen, että lukijaa viedään todella syvälle yhdenkin kappaleen sisällä, ajatuksia vertaillen ja ajassa matkaten.

Saksa on aatteiden ja ideologioiden kehto. Se synnytti niin kommunismin kuin sosialisminkin, romantiikan ja Hollywoodin tuottoisat juonikuviot kehityskertomuksista kauhuleffojen hirviöihin.

Myös idea Suomen kansakunnan synnystä on Saksasta.

Saksa haluaa olla ehdottomasti jotakin muuta kuin Yhdysvallat, vaikka talousihme niitä molempia yhdistääkin. Mutta tarkemmin raaputtamalla Saksan Kallstadin pikkukaupungista ovat kotoisin Trump- ja Heinz-suvut.

Koskelaisen esseistä voi valita yhden tai puolikkaan, jos koko kokoelman sulattelu tuntuu raskaalta. Joka sivulta löytyy silti hyvä ajatus. Esseemuoto on muuta kuin matkaopas.

3

Teatterin ohjaajalegenda ja Teatterikorkeakoulun pitkäaikainen opettaja ja professori Raila Leppäkoski (s. 1950) ehti opettaa ohjaajan työtä ja sitä sivuavia opintoja neljännesvuosisadan (1989–2014).

Hänen kirjoittamansa näytelmät, erityisesti mummomusikaalit Tähti sumussa, Iltatähti ja Tähden lento, olivat Ryhmäteatterin kestosuosikkeja ja käyttivät hervottomaan tapaan Ryhmäteatterin silloista eturivin mieskaartia Kari Heiskasta, Vesa Vierikkoa ja Martti Suosaloa. Ulla Tapaniselle ohjattu Lava-ammuntaa on edennyt hulvattomana soolona jo viidenteen osaan.

Vakavista suurponnistuksista Leppäkoski muistetaan Karamazovin veljesten ja Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -romaanin näyttämöllistäjänä.

Sketsiviihde Tabussa voi nauttia Leppäkosken huumorin ydintä.

Ohjaajan käsikirjassa (Art House, 2023 ) Leppäkoski käy ihailtavalla selkeydellä, vankalla kokemuksellaan, avartavin esimerkein ja anekdootein läpi ohjaajan työn perusteet. Leppäkoski on itse kollektiivisen näyttelijäntaiteen ja itseohjautuvuuden vankka puolustaja ja simultaanitekniikan mestari.

Hän pohtii ohjaajan työn nuoruutta, selkeyttää ja konkretisoi. Mikä on näyttelijä, mikä on ohjaaja, mikä on aihe, mikä on esitys ja miten siihen kannattaa pyrkiä?

Entä mistä oletettu luovuus kumpuaa?

Aihe on kaikista jännittävin ja salaisin. Aihe ei ole käsiteltävä näytelmä juonineen, vaan ohjaajan oma sen hetkinen näkökulma maailmaan, jopa trauma tai kivistys, jonka kautta käsiteltävää tekstiä tutkii.

Leppäkosken tiivis käsikirja on kultakimpale. Tytär Anna af Hällströmin kissan pöydälle tai pikemminkin näyttämön valokiilaan nostava piirroskuvitus tukee hauskasti huomioita.

Ohjaajan käsikirjassa on Raila Leppäkosken tyttären Anna af Hällströmin piirtämä veikeä kuvitus. Kuva: Anne Välinoro

4

Kyllä, shamaaneja on. Ihan keskellämme, itseään, ympäristöään, muita tutkien ja auttaen.

Poikkeukselliseen herkkyyteen ja tajunnantilan muutoksiin kykeneviin ihmisiin on moni törmännyt varsinkin erilaisilla kesäkursseilla.

Kun luonto on avoinna ympärillä, sitä on helppo lähestyä moniaistisesti ja kokea vajavaisillakin kyvyillä sen henget ja voima.

Saara Metsärannan ja Pauliina Aarvan teos Shamaanimatkalla (Basam Books, 2023) antaa nykyshamaanien kuvailla ja kertoa omasta mielenmaisemastaan ja transsitiloihin vaipumisestaan. Aina siihen ei johdata rytminen rummutus tai tanssi.

Shamaanimatkalla auttaa rumpu. Kuva: Anne Välinoro

Säveltäjä-muusikko Tuomas Rounakarin shamaanimatka on yksi mielenkiintoisimmista. Miten viulistilahjakkuus koki jo pienenä soiton hurman transsinomaisena tilana, miten soitto oli pakko jättää nopean fyysisen kasvun vuoksi ja miten opinnot Yhdyvalloissa johdattivat Rounakarin omaan luovaan synteesiin ja shamanistisen muusikkouden juurille.

Kirjassa saa äänen 13 nykyshamaania omine tapoineen löytää alitajunnan voima. Toinen tarvitsee syvälle omaan itseen päästäkseen rummun, tanssin ja vahvistavan yhteisön, toinen vain kynän ja paperia. 

”Tuntuu kuin olisin kuorinut päältäni erilaisia kerroksia, tullut kerros kerrokselta lähemmäs todellista minääni (… ) Saatoin päästä kiinni alitajuntaani vain hengittämällä syvään”, kertoo Maria Rantsi kokemuksestaan.

Shamaanimatkalla avaa shamaanien käyttämää käsitteistöä rummuista aliseen ja tietoisuuden tasoista transsiin. Se toimii myös käsikirjana aiheesta kiinnostuneelle.

5

Avovesi on maaston silmä, kesän helmi ja ihmisen rentouttaja talven koettelemuksista. Lihasvoimalla tyynellä pinnalla kiitävät nyt korentojen ohella uimarit, suppaajat ja melojat.

Kokeile polkujuoksun ja matkauinnin yhdistävää swimrunia.

Laji rantautui Suomeen kymmenisen vuotta sitten ja tämä kesänä kisoja pidetään jo ainakin Kuopiossa, Mäntyharjulla, Puumalassa ja Brunskärissä saaristomerellä.

Kisat ovat leikkimielisiä, mutta nopeimmat pinkoivat kuutti-sarjan 12,3 kilometrin reitin Punkaharjulla 18.6. aikaan 1’51”.

Punkaharjun Naaranlahden Swimrunin maaliin saavutaan traktorien välistä. Kuva: Anne Välinoro

Sarjassa on polkujuoksua vajaa kymmenen kilometriä ja uintia avovedessä 2,9 kilometriä.

Pätkissä homma hoituu tuskitta, vesi elvyttää sen mitä juostessa jännittää. 

Tukevat paljasjalkakengät käyvät sekä uintiin että juoksuun. Välillä ei vaatteita vaihdeta, vaan saman uima- tai märkäpuvun pitää käydä koko reitille.

Kaislikon läpi ja ojissakin rymyten matkanteko ei ole aina ihan helppoa, mutta reitti on hyvin merkitty.

Kokeilin ja innostuin. Punkaharjun Naaranlahden matkailutilan Swimrunin kruunasi rantakalasoppa muikuista ja rantasauna.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua