Patria. Kuva: HBO

1

Fernando Aramburun suosituista romaaneista tehty sarja Patria valottaa Espanjan Baskimaan jännitteitä ja baskijärjestö Etan terrorismia. Tarinan keskiössä on kaksi baskiperhettä, toinen varakkaampi yrittäjäperhe, toinen köyhempi duunariperhe. Yrittäjäperheen isä Txato (José Ramón Soroiz) joutuu Etan epäsuosioon, koska hän ei suostu maksamaan miljoonien kiristysrahoja. Txatosta tulee oman yhteisönsä musta lammas, jolle ystävätkin kääntävät selkänsä. Kun Txato murhataan, epäilyt kohdistuvat tutun duunariperheen poikaan, Joxe Mariin (Jon Olivares), joka on liittynyt Etaan.

Kahdenkymmenen vuoden kuluttua tapahtuneesta Txaton vaimo Bittori (Elena Irureta) palaa kotikyläänsä selvittämään, kuinka hänen puolisonsa todella kuoli. Yhteisö ei toivota Bittoria tervetulleeksi, ja vanhat haavat nousevat takaumina pintaan.

Patria toimii erinomaisesti itsenäisenä televisiosarjana, vaikka se pohjautuu romaaniin. Vaikka sarja sisältää väkivaltaa ja dramatiikkaa, sen pohjavire on melankolinen ja hienovarainen. Näyttelijät on kerrankin maskeerattu pääosin hyvin sekä ikäistään vanhemmiksi että nuoremmiksi, ja roolisuoritukset ovat upeita. Patria avaa suomalaisen silmät sille, miten vähän Baskimaan konflikteja on meillä käsitelty. Ajatus siitä, että Eurooppa olisi elänyt rauhan aikaa lähes kahdeksankymmentä vuotta, on harhaa.

Patria on katsottavissa HBO Europella.

2

Omituisesti englanniksi nimetty saksalaissarja We Children From Bahnhof Zoo ei ole yhtä napakymppi kuin Patria, mutta kiinnostavaa katseltavaa sekin. Sarja pohjautuu 1970-luvun lopun kirjaan Huumeasema Zoo, joka perustuu todellisen henkilön, Christiane F:n eli Vera Felscherinowin elämään.

Stern-lehden toimittajien kirjoittama kirja kuvasi Länsi-Berliinin nuorten huumeongelmaa Christianen näkökulmasta. Nuoret myivät itseään ja etsivät heroiinia metroasemilta, ja nuorin heroiiniaallon uhri oli vain 14-vuotias. Kirjan pohjalta tehtiin 1980-luvun alussa elokuva, joka teki Christiane F:stä nuorisoidolin ja valitettavasti mahdollisti hänen päihdekierteensä jatkumisen.

Oliver Berbenin luoma HBO-sarja kertoo Christianen ja hänen ystäviensä tarinan uudelleen, mutta ottaa huomattavia vapauksia. Ihmisten nimiä ja tapahtumia on muuteltu, ja Christianen kavereille sepitetään laajemmat taustatarinat kuin alkuperäisessä romaanissa. Ajankuva on melko uskollinen 1970-luvun lopulle, mutta modernisoidut baarikohtaukset ovat vaivaannuttavaa katsottavaa. Miksi diskoajan berliiniläisnuoret heiluvat Aviciin tahtiin, kun aikakauden upeaa musiikkia olisi tarjolla yllin kyllin? Oikea Christiane F. rakasti David Bowieta, ja Bowie esiintyi jopa alkuperäisessä elokuvassa.

Joka tapauksessa sarja on kiinnostavaa laatuviihdettä alakulttuureista, musiikista, Berliinistä ja huumehistoriasta kiinnostuneelle.

We Children From Bahnhof Zoo on katsottavissa HBO Europella.

3

Jälkiherännäisenä löysin vasta nyt Hilary Mantelin Booker-palkitun tiiliskiviromaanin Susipalatsi (2009). Romaani kertoo juristi Thomas Cromwellin elämästä ja valtaannoususta 1500-luvulla Henrik VIII:n hovissa.

Cromwell on kuvattu historiankirjoituksissa kylmäksi macchiavellistiksi, ja Susipalatsi oli ilmestyessään tapaus. Mantelin Cromwell on nimittäin köyhistä oloista valtaan ponnistava älykäs, herkkä, perhettään ja eläimiä rakastava ihminen. Yksityiskohtainen ajankuva on rakennettu upeasti, ja Mantelin hieman koukeroinen, mutta elävä kieli imee mukanaan, jahka rytmiin pääsee.

4

P.D. Jamesin romaaneihin pohjautuva Dalgliesh on takuuvarmaa brittijännitystä. Runoileva komisario Dalgliesh (Bertie Carvel) ratkoo rikoksia 1970-luvun puolivälin Britanniassa.

Sarjassa ei ole erikoistehosteita, väkivallalla mässäilyä eikä luojan kiitos traumojensa kanssa painiskelevia kivikasvoisia poliiseja. Sen sijaan Dalgliesh tarjoilee klassisia kuka sen teki -mysteerejä, joita selvitellään haastattelemalla ja päättelemällä. Erinomaista välipäivien aivoleopoa Agatha Christien ystäville.

Dalgliesh on katsottavissa MTV-palvelussa.

5

Lääkärit väittävät, että sinkkitablettien imeskely voi helpottaa ja lyhentää flunssaa. Kun kurkkua alkoi kutittaa, mutta koronatesti näytti negatiivista, päätin kokeilla, pitääkö väite paikkansa. Imeskelin raivokkaasti sinkkiasetaattitabletteja ja suihkin suuhuni sinkkisuihketta viiden päivän ajan. Ja kas kummaa: flunssa loppui viidessä päivässä ja oireet olivat puolet tavallisesta.

Tämä oli iloinen yllätys kaltaiselleni flunssaimurille, joka käy vuosittain läpi kaikki tarjolla olevat hengitystiesairaudet. Koronaan sinkkitabletit eivät tehoa, mutta tavalliselta lenssulta ne voivat näköjään viedä terän, kunhan tabletteja imeskelee joka toinen tunti.

Janica Brander

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua