Rockfordin paperit. Kuva: JT Lindroos

1

Jenkkilästä tullut käsite ”comfort food” kääntyisi suomeksi helposti lohturuoaksi, mutta se kuulostaa korvaani väärältä. Comfort viittaa ruoasta tuleviin nostalgiafiiliksiin, vähän niinkuin mutsin tekemä hernerokka lapsuudesta, tai isoisän lihapyörykät. Käsitteenä se on samanlainen kuin hygge, mutta mukana on enemmän muistokytköksiä, jotka tekevät siitä maukkaampaa kuin se oikeasti kenties onkaan.

Aina kun katselen Prime Videolta poliisisarja Boschia, tulee mieleen, että tämä on comfort foodiani television puolella. Sarja on hidastempoinen ja ehkä vähän turhan vakavamielinen etsiväsarja jossa tapahtuu pahoja asioita aika tutulla tavalla. Rikolliset jäävät yleensä kiinni; tragedioita sattuu, mutta niistä selvitään.

Tarinan annetaan pyöriä omalla verkkaisella tahdillaan, hitaasti mutta varmasti. Sarjan kaikki kaudet perustuvat Michael Connellyn kirjoittamiin romaaneihin, joiden lopussa harvoin mitään kovin yllättävää tapahtuu.

Ei kenties kuulosta siltä kuin pitäisin sarjaa mitenkään erityisen ”parhaana” juttuna, mutta kyllä hernekeittokin on välillä hirmuisen nautinnollista ruokaa, varsinkin kylmänä päivänä, kun ei ole tullut nukuttua. Tiedän miltä hernekeitto maistuu, muistan syöneeni samanlaista koko ikäni, ja aina siitä nousee lämpimiä fiiliksiä ja maha on syömisen jälkeen täysi. Mikäs sen parempaa?

2

Mistäs nuo nostalgiat sitten nousevat, ja voiko vanhasta, mutta itselle uudesta löytää nostalgiaa? Kyllä.

James Garnerin tähdittämä Rockfordin paperit -sarjaa ei katseltu koskaan meidän taloudessamme, ainakaan 1970-luvulla, jolloin sitä tehtiin pitkälti toistasataa jaksoa, ja päälle vielä reilut puoli tusinaa tv-elokuvaa sekä pari epäonnista spinoff.sarjaa.

Ensimmäinen kausi tätä maailman parasta yksityisetsiväsarjaa tupsahti nyt sitten SkyShowtimen ohjelmistoon, ja vaikka ostinkin reilu vuosikymmen sitten sarjan kaikki kaudet dvd:llä, nousi heti hinku aloittaa tämäkin uudelleen alusta.

Sarjan epäonninen, aina rahavaikeuksissa oleva päähenkilö on entinen vanki ja nykyinen yksityisetsivä, joka asuu Los Angelesissa meren rannalla vanhassa, rapistuneessa asuntovaunussa. Hän auttaa empaattisesti lain molemmilla puolella olevia ihmisiä heidän erinäisten vaikeuksiensa kanssa, mutta menee aina mieluummin kalaan isänsä kanssa kuin taas kerran seikkailemaan korruptoituneiden poliitikkojen ja Hollywood-tähtösten joukkoon. Mutta laskut täytyy jotenkin maksaa.

Sarjan jaksot kertovat koko tarinan yhdessä (ja joskus kahdessa) jaksossa. Se helpottaa useimpien vanhempien sarjojen katsottavuutta. Ei tarvitse muistella mitä kaksi vuotta sitten nähdyssä seikkailussa oli tapahtunut.

Hyvät tässäkin ohjelmassa yleensä voittavat, mutta harvemmin Rockford saa kuitenkaan palveluistaan palkkiota. Joskus toki kiitosta. Rockfordin paperit on täynnä elämänläheistä huumoria, jännitystä ja älykästä juonikuviota napakassa hyvän olon paketissa. Vaikka en nähnyt sarjaa nuorena poikana, eikä siihen siten liity nostalgiaa, nautin siitä aikuisena täysin siemauksin.

3

Kun aurinko sukeltaa maapallon taakse oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, voit nähdä vihreän välähdyksen. Ilmiölle toki löytyy optinen ja tieteellinen selitys, mutta menneinä aikoina sen näkeminen toi näkijälle onnea. Tuokoon tämäkin teille onnea.

4

Ovatkos myös kirjat nostalgiaa? Menneen maailman tuulia? Jotain eliitin juttuja?

Nyt kun kirja-ala(kin) on oman hallituksemme saappaan alla, suosittelen ostamaan kirjoja itsellesi, perheellesi, kavereillesi tai vaikkapa ventovieraille.

Käy Helsingin Kirjamessuilla (26.–29.10.2023) kuuntelemassa, kun idearikkaat kirjoittelijat kertovat omista kirjoistaan ja kokemuksistaan ja välillä tuttujensa kirjoista ja kokemuksista, välillä sepittäen kalajuttuja moderneissa kuoseissa, välillä puhuen asiaa ja välillä nasevasti siitä asian vierestä.

Tätähän kirjat ovat. Ne avaavat uusia polkuja omiin aivoituksiin, ne voivat herättää sinut (ja jopa minut) uusiin kiinnostuksen kohteisiin, jottemme juutu sohvaperunoiksi vanhoja poliisisarjoja katsellen, kuumaa hernekeittoa kupista hörppien.

Kirjat ovat parasta, ja niin ovat kirjailijatkin. Käy morjestamassa molempia Helsingin kirjamessuilla Messuksessa.

5

Minkä takia Twitterin tämänhetkinen manttelinperijä Bluesky on niin kovassa vedossa?

Sisältäpäin katsottuna sekin tuntuu nostalgialta. Se on kuin kaikki nuo ”klassiset” sosiaaliset mediat ennen kuin koronadenialistit, kryptohuijarit, tissi- ja ryssäbotit, törpöt natsit ja ihan tavalliset perusidiootit saapuivat niihin dogmaattisesti vaahtoamaan, vaikertelemaan ja ahdistelemaan. Se on vähän niinkuin kuherruskuukausi menneeseen aikaan, hyviä hyggefiiliksiä hetkellisesti ilman öyhöttäjiä.

Ehkä syynä on, että palveluun päästäksesi tarvitset koodin joltain kaveriltasi, mikä on pitänyt Blueskyn vielä vähän sisäänpäinlämpiävänä juttuna.

Bluesky on vielä tänään huumorilla, tieteellä ja taiteella pönkitetty alusta, joka on toki omassa kuplassaan. Tuo kupla on ohut kuin ilmakehä rakkaan maapallomme ympärillä, mutta toivomme senkin antavan meille happea, voimaa ja hyvän olon fiilistä lopunaikoihin asti. Hernekeitto toki toimii tähän myös.

JT Lindroos

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua