Kuva: Yle

1

Kuka sammutti Euroopan valot ja miksi? ihmettelin, kun huomasin Pasi Hiihtolan ohjelman kadonneen radiosta Yle 1:n maanantain alkuilloista. Syytä en tiedä, mutta jäin kaipaamaan eurooppalaista musiikkia. Mistä muualta kuin Euroopan valoista kuulisi samassa ohjelmassa ranskalaista, italialasta, ruotsalaista ja itäeurooppalaista musiikkia asiantuntevien juontojen höystämänä? Onhan Muistojen bulevardi sentään, mutta ei se nostalgiselle riitä.

Onneksi valoja vielä riittää kuunneltavaa vajaaksi vuodeksi. Yle Areenassa Pasi Hiihtolan meille valitsemaa musiikkia voi kuunnella 2.1.2024 asti. Yhä on tarjolla vajaat 50 ohjelmaa, mutta joka viikko napsahtaa yksi vanhimmasta päästä pois. Tallessa olevia ohjelmia siis kuuntelemaan kaikki eurooppalaisen musiikin ystävät! Tätäkin kirjoittaessani taustalla mieltäni valaisevat Euroopan valot.

2

Yksi Pasi Hiihtolan ohjelmassa soineista lauluista on Barbara. Joseph Kosman säveltämä ja Jacques Prévert’n sanoittama laulu kertoo unohtumattomasta hetkestä Brestin rannalla sateessa, kun sota varjostaa rakastavaisten lyhyttä onnea. Sade ei ole vain vettä, taivas itkee luoteja ja verta, ja Barbara lähtee pois. Laulaja kysyy: Muistatko, Barbara?

Tuon lyhyen hetken ja muiston kuvaus tuli mieleen, kun luin Kjell ja Mårten Westön kirjeitä toisilleen ja heidän muistojaan kasvamisesta ja nuoruudesta (Vuodet – veljekset kertovat, Otava 2022; lue Jukka Ahtelan arvio Kulttuuritoimituksesta). Kjell Westö kuvasi vangitsevasti kahta hetkeä elämästään, toinen tapahtui junassa ja toinen puistonpenkillä. On ilo lukea, miten kirjoittaja osaa kuvata ohimenevän hetken jättämää jälkeä niin, että lukijakin kokee häivähdyksen tunnelmasta.

Westön veljesten kirjeet toisilleen osoittavat, kuinka tärkeitä muistot ovat ja kuinka tapahtumat meitä muovaavat ja toisaalta kuinka eri tavoilla me tapahtumia koemme. Sitä paitsi näin pirkanmaalaisin silmin katseltuna nauttii Tampere- ja Ruovesi-muistoista, jotka vilahtavat tämän tästä veljesten toisilleen kirjoittamissa kirjeissä.

3

Kirjailija Sally Salmisen nousu unohduksesta on ollut ilahduttavaa. Iso kiitos asiasta pitää antaa Juha Hurmeelle ja Katrinan uudelle suomennokselle, joka nosti kirjan ja kirjailijan taas otsikoihin ja nyt myös teatterin lavalle.

Jos Katrinaa ei ole vielä lukenut, sitä voi suositella. En tiedä, kumpi on oikea järjestys, käydä ensin katsomassa Tampereen Työväen Teatterin kiitetty näytelmäversio vai lukea kirja ensin. En ole näytelmää vielä nähnyt, joten minulle kirja on ollut johdatus pohjanmaalta Ahvenanmaalle miehelään tulleen Katrinan kohtaloon. Sitkeys, periksiantamattomuus ja rakkaus pitävät kirjan päähenkilön kiinni elämässä ja vievät häntä eteenpäin, vaikka vastuksia riittää.

Sally Salmisen muistelmat piikavuosista Amerikassa (Aikani Amerikassa, suom. Laura Jänisniemi; Teos 2022) vihjaavat, että Salmisessa itsessään taitaa olla paljon Katrinaa. Hän sopeutuu, joustaa ja tekee työnsä, mutta ihan mitä tahansa hän ei siedä. Salminen kuvaa oivallisesti Pohjolan asukkaan luonteenlaatua, näennästä nöyryyttä ja uhmakasta alistuvuutta. Salminen oli itsekin omanarvontuntoinen piika, joka opiskeli, seurasi politiikkaa, tutki vallitsevia aatteita ja löysi oman tiensä. Hän alkoi kirjoittaa, ja tuloksena oli romaani Katrina, Nobel-palkinnon saajaksikin ehdotettu menestysteos.

4

Talvi ei kenties ole parasta aikaa matkustaa Viroon ja Tallinnaan, mutta lumesta, loskasta ja mereltä puhaltavasta kylmästä tuulesta huolimatta naapurimaan pääkaupunki on nytkin antoisa matkakohde. Turisteja ei ole vanhassa kaupungissa ruuhkaksi asti, ja museoiden antia voi nauttia rauhassa. Suurta plussaa matkalle on, jos oppaana on kaupunkia hyvin tuntevia ystäviä, kuten tällä matkalla oli.

Jos ei aikoinaan ehtinyt käydä kokemassa taidekollektiivi teamLabin installaatiota Amos Rexin avajaisnäyttelyssä 2018, voi samoihin tunnelmiin päästä nyt Tallinnassa taidemuseo Kumussa. Taidemuseon isossa salissa loiskivat Amos Rexistä tutut aallot, ja kukoistukseen puhkeava kukkaketo on erityisen lumoava. Näyttely on esillä 7.5.2023 asti. Myös Kumun pysyvä näyttely on jokaisella käynnillä hieman erilainen, sillä ripustuksen muutokset tuovat esiin uusia puolia virolaisesta taiteesta.

Kumuun matkalla tai sieltä poistuessa kannattaa poiketa Kadriorgin taidemuseossa. Barokkipalatsin rakennutti Pietari Suuri vuonna 1719 ja nimensä se sai hallitsijan puolison Katariina I:n mukaan. Kauniisti kunnostettu palatsi on jo nähtävyys sinänsä, mutta perusnäyttelyn alankomaalaisen maalaustaiteen runsaus yllättää.

5

Klubin isännän rumpali Reigo Ahvenen bändi soittaa rentoa bluesia.

Jazzista kiinnostuneen turistin kannattaa tarkistaa, mitä Vapaudenaukion laidan jazzklubi Philly Joe’s Jazz Bar illalla tarjoaa. Philly Joe Jonesin nimeä kantavan klubin perusti rumpali Reigo Ahven ja nimesi sen ilmeisesti esikuvansa mukaan.

Reigo Ahvenen oma bändi T-40 sattui olemaan esiintymisvuorossa tällä Tallinnan-visiitillä. Reippaita bluesvaikutteisia soundeja oli kuuntelemassa tavallisena tammikuisena torstaina klubin täysi yleisö. Klubin ohjelman mukaan Tallinnassa vierailee usein myös suomalaisia jazzmuusikoita.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua