Rachel Cusk. Kuva: Siemon Scammell-Katz

1

Suomen runotapahtumista sykähdyttävin, Annikin runofestivaali, jouduttiin tänä kesänä perumaan ja toteuttamaan sen sijaan tiivistetyllä ohjelmalla verkkolähetyksenä. Koronaperuutusten kevään ja kesän jälkeen tapahtumia on taas voitu järjestää, mutta tuottajilta on vaadittu kekseliäisyyttä ja venymistä, kun on pitänyt tehdä B- ja C-suunnitelmia mahdollisten uusien rajoitusten varalle sekä erityisjärjestelyjä yleisön ja esiintyjien turvallisuuden takaamiseksi. Runouden ystäville on parhaillaan tarjolla livenautittavaa pääkaupungissa, jossa viime viikolla käyntiin pyörähtänyt Runokuu-festivaali jatkuu vielä tämän viikon ajan. Osa ohjelmista striimataan, joten runoklubeista ja kirjailijahaastatteluista pääsee osalliseksi myös muista kaupungeista ja kotisohvalta käsin. Heti Runokuun perään runoriennot jatkuvat syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna perinteikkäällä Lahden Runomaratonilla.

2

Ranskalainen vakoojasarja Le Bureau on saanut tällä palstalla useita mainintoja jo viime keväänä. Trendi-ilmiöiden kyytiin usein hieman jälkijunassa hyppäävä kirjoittaja vahvistaa, että tämä Yle Areenan valikoimista löytyvä sarja on parasta vielä elokuussakin.

Sarjan nerokkuus piilee hitaasti hiipivässä, henkilöihin keskittyvässä kerronnassa. Raakaa actionia tulee enemmän mukaan tuotantokausien edetessä, mutta ainakaan vielä – neljännen kauden alkupuolella, jossa nyt olen menossa – toiminnan, taistelun ja takaa-ajojen määrä ei ole kasvanut häiritseväksi, vaan fokus on säilynyt henkilöissä. Agenttien kaksoiselämän vaikutuksia psyykelle kuvataan taitavasti, ja erityisen kiehtovia kerroksia tarinalinjoihin tuovat moraalikysymykset, joiden kanssa keskushenkilöt painiskelevat.

Ranskaa on ihanaa kuunnella, ja sen lisäksi sarjan maailmassa puhutaan persiaa, arabiaa ja venäjää. Miljööt ovat niin ikään vaihtelevia ja kiinnostavia: Pariisin lisäksi liikutaan mm. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä. Tuotantokausia on viisi, joten herkuteltavaa riittää pitkäksi aikaa.

3

Rachel Cuskin romaanitrilogia Ääriviivat, Siirtymä ja Kunnia (Kustantamo S&S) on kerännyt suitsutusta kriitikoiden ja kirjabloggaajien keskuudessa. Kirjailija tuntuu olevan myös monien kollegojensa ja muunkin taideväen suosikki. Odotukset ensimmäiseen osaan tarttuessa olivat siis pilvissä, mutta pettyä ei tarvinnut.

Cuskin omintakeinen ratkaisu on häivyttää kertojan subjektiviteetti. Minäkertoja tekee lähinnä havaintoja muista ja kuuntelee ystäviensä ja satunnaisesti kohtaamiensa henkilöiden monologeja. Näiden lukuisien sivuhenkilöiden elämäntarinanpätkien väliin nousevat päähenkilön, hiljattain eronneen keski-ikäisen kirjailija Fayen, aistivoimaiset kokemukset ja tihentyneet toteamukset elämästä. Erityisesti tuntoaistimukset kuvataan voimakkaasti: aurinko polttaa selkää veneretkellä Ateenassa, kun lentokoneessa tavattua veneilyseuralaista ei tohdi pyytämään niin intiimiin toimeen kuin selän rasvaaminen, ja esiintymisteltan katosta tippuu vettä panelistien päälle kirjallisuustapahtumassa niin, että lopulta sukat litisevät märkinä kengissä.

Kirjailijapiireissä liikkuvan Fayen havainnot kirjallisen maailman lainalaisuuksista ovat armottoman viiltäviä. Kirjojen taidokkaasta suomennoksesta vastaa Kaisa Kattelus.

4

Keväällä instafeediini alkoi pompsahdella rosoisia ja räävittömiä piirroskuvia ja maalauksia kummallisiin asentoihin vääntyneistä nyrpeäkasvoisista naisista. Kuvien saateteksteissä käsiteltiin tyttöyden ja naiseuden paineita, seksuaalista häirintää, ruumiillisuuden aiheuttamaa häpeää ja siitä vapautumista. Kuvat ja tekstit puhkuivat emansipatorista voimaa ja moniin niiden välittämiin kokemuksiin ja ajatuksiin oli helppo samastua.

Laitoin Tympeät tytöt -nimisen tilin seurantaan. En tiennyt tai ottanut selvää, kuka sometaideprojektia pyörittää, ennen kuin silmiin osui kesällä Hesarin haastattelu, josta selvisi, että taiteilija Tympeiden tyttöjen takana on 22-vuotias kirjallisuuden opiskelija ja Vita Nuova -verkkomedian päätoimittaja Riina Tanskanen.

Tympeät tytöt osoittaa, että feminismi ei todellakaan ole mennyt liian pitkälle, niin kuin joskus kuulee väitettävän; työtä on tasa-arvon tiellä vielä paljon tehtävänä ja nämä kuvat sitä taistoa osaltaan jatkavat.

5

Vaikka viralliset etätyösuositukset eivät enää ole niin ehdottomia kuin keväällä, moni tietotyöläinen on kesälomien jälkeenkin jatkanut työskentelyä kotikonttorilta käsin. Kotona työergonomia ei ole ihanteellisimmillaan, ja kevään tiukan etäpalaveriputken jälkeen paluu Teams-kokousmaratonien äärelle on myös henkisesti vaativaa. Päivää rytmittävät ja jaksamista tuovat taukojumppatuokiot. Työkoneelle asennettu taukojumppasovellus on osoittautunut toimivaksi, mutta ehdoton jumppahetkisuosikkini on painovanteen pyöritys.

Kun virtuaalikokousten välissä hulailee menevän biisin tahtiin, tarttuu työpäivään ripaus lapsuuden riemua. Vanteen vatkaaminen vetreyttää koneella istumisesta jumiutunutta alaselkää ja vahvistaa kuin huomaamatta keskivartalon lihaksia – se on tehotreeniä, joka ei tunnu treeniltä ollenkaan!

Vanteenpyöritysrutiinin voi ujuttaa työpäivien lisäksi myös iltaan ja yhdistää vaikkapa Le Bureaun katseluun.

Anna Elina Isoaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua