​Yksi taidenäyttelyn avajaisvieraista Galleria Rongassa. Kuvat: Sari Harsu

1

Pispalan kirkon Kuolemaklubilla vietettiin (22.3.2025) musiikillista iltaa elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Klubi-illan keskusteluja alustivat sairaalateologi Eija Mäkinen ja taiteilija Teemu Mäki.

Sairaalapappina pitkän uran tehnyt Eija Mäkinen aloitti puheensa tunnetulla John Donne -sitaatilla, joka alkaa sanoilla ”yksikään ihminen ei ole saari” ja päätti sen Viljo Kajavan säkeisiin, joissa ”sormenpää koskettaa sormenpäätä”. Näiden kuolemaa ja ihmisten välistä yhteyttä käsittelevien lainausten välillä hän puhui kysymyksistä, jotka usein nousevat pintaan elämän viime hetkillä. Tavallisimmat pohdinnat ovat: ”Olenko elänyt ennen kuin kuolen?” ”Miten minä kuolen?” ”Minne minä menen, kun kuolen?”

Niitä ihmisiä, jotka eivät halua kuoleman lähestyessä mainita puheissaan kuolemaa ollenkaan, Mäkinen nimittää ihmisiksi, jotka haluavat kuolla itseltään salaa.

Pianisti Jussi Immonen ja sellisti Vertti Viitasaari Pispalan kirkossa.

Teemu Mäen puheenvuoron aiheena oli ”Šostakovitš – kuolemanpelko, kuoleman kohtaaminen, elämänilo”.

Mäki pohti syitä, miksi säveltäjä Dmitri Šostakovitšin (1906–1975) synkkä musiikki kiehtoo ihmistä. Tummasävyisen musiikin voi esimerkiksi kokea vastaavan omaa kokemusta maailmasta, minkä myötä oma olemassaolon kokemus vahvistuu. Synkkä musiikki tai muu taide voi auttaa myös oman kuolevaisuuden hyväksymisessä.

Mäki ajattelee, että elämän rajallisuus mahdollistaa intohimon ja myötätunnon kokemisen sekä nostaa tärkeiden asioiden arvoa.

Pianisti Jussi Immonen ja sellisti Vertti Viitasaari esittivät illan aikana paitsi Šostakovitšin sellosonaatin, myös Mendelssohnia, Gershwiniä ja Sibeliusta.

Illan tilaisuudesta on taltiointi Harjun seurakunnan Youtube-kanavalla.

2

Kolmella huutomerkillä koristeltu isokirjaiminen HABAMA CHAA!!! -esitys vihjaa jo kirjoitusasullaan olevansa jotakin isoa ja äänekästä. Se on rönsyilevä ja ryöpsähtelevä performanssi, jossa musiikki ja moninainen äänimaailma ovat olennainen osa esitystä.

Vuoden 2024 Tampereen Teatterikesässä ensi-iltansa saanut Habama Chaa on ”uniikki taiteen rajapintoja rikkova esitys”, kuten se esittelytekstissäänkin lupaa.

Habama Chaan meno oli hetkittäin hurjaa.

Dan Harmsin ja KorentoArtin yhteistyönä syntynyt Habama Chaa -näyttämätaideteos tarjosi Tampereen Laternassa koettavaa lähes kaikille aisteille (22.3.2025). Ennen kaikkea teos tietysti oli nähtävä ja kuultava kokemus, mutta esityksen aikana myös haistoi niin palavat kynttilät kuin moottorisahan bensankin ja tunsi päälleen satelevat muoviset pallot. Makuaistimukset olivat kiinni siitä, mitä oli tiskiltä tilannut.

Esityksen työryhmän muodostavat muusikko Dan Harms, visualisti Suvi Teerenhovi sekä
näyttämötaiteilijat Kaisa Kortesoja ja Antti-Jussi Kortesoja, joka on myös teoksen äänitaiteilija.

Habama Chaa on koettavissa vielä 29.3.2025 Sirkus & Teatteriyhdistys Aura Companyn teatterissa Turussa.

3

Tamperelaisissa gallerioissa on jatkuvasti tarjolla monipuolinen kattaus taidetta.

Kulttuuritalo Laikun Galleriassa on maaliskuun loppuun asti erityisen kiinnostava Lainasto-näyttely, joka esittelee kuntalaisille merkityksellisiä taideteoksia. Taidenäyttelyn teokset ovat lainassa tavallisten tamperelaisten kodeista. Kuka tahansa sai ehdottaa omaa suosikkitaideteostaan näyttelyyn, ja näistä ehdotuksista rakennettiin kokoelma, joka kertoo taiteen ja kulttuurin merkityksestä ihmisille.

Saara Savolainen on lainannut näyttelyyn Mario Curasin teoksen.

Laikun Studioon on ripustettu Tiia Viiltolan vanerisia lyijykynätöitä. Näyttelyn nimi on Haluan jäädä tänne.

Galleria Rongassa on 27.3.2025 asti lohikäärmeteemainen Pelätyt & Palvotut -ryhmänäyttely, joka kiinnostanee myös lapsia. Näyttelyyn voi poiketa vaikka samalla reissulla kun käy läheisessä Pikku kakkosen puistossa.

Lohikäärmet ovat vallanneet Galleria Rongan.

Galleria Kehystarinan maaliskuun näyttely on nimeltään Visioita, ja sen taiteilijat ovat Lars Holmström, Satu Syrjänen ja Taru Syrjänen.

Holmströmin teokset ovat digitaaligrafioita, jotka käsittelevät havaintoja erilaisista visuaalisista ilmiöistä. Satu Syrjäsen työt liikkuvat kuvataiteen ja muotoilun kentässä, välillä raja-alueella. Näyttelyn lasiset teokset ovat Taru Syrjäsen.

Satu Syrjäsen Sulotar I ja II Galleria Kehystarinassa.

Kati Lehtosen Haavan muotokuva ja muita tarinoita on nähtävissä Galleria Saskiassa huhtikuun toiseen päivää saakka. Näyttelyn teokset käsittelevät maiseman katsomista, muistamista ja ajan kulumista. ”Maisemassa horisontti muistuttaa meitä rajallisuudestamme. Emme voi nähdä kovin kauas, emmekä asioiden taakse tai läpi.”

Antti-Jussi Kaikurun teoksia Valokuvakeskus Nykyajassa.

Valokuvakeskus Nykyajassa avautui Antti-Jussi Kaikurun Näkki maalle, minä veteen. Kaikuru on ottanut valokuvat kanoottiretkillään Kokemäenjoella. Gallerian seinillä kiertävät mustat viivat kuvaavat jokea ja punaiset viivat osoittavat kuvienottopaikat.

Valokuvaaja kehottaa pohtimaan kysymyksiä: ”Voisiko valokuvan todistusvoiman moniulotteisuus auttaa meitä paljastamaan mytologisen näkin todellisen olemassaolon tason? Mikä on näkin, valokuvan ja todellisuuden välinen yhteys? Miten kuva on erilainen kun minä olen ottanut sen, näkki mielessä? Mitä kuva kertoo sinulle toisella tavalla, kun tiedät kaiken tämän?”

Galleria Saskiasta löytyy Kati Lehtosen lyijykynäpiirustusten lisäksi kirjailija Olli Jalosen tekstiä.

Valokuvakeskuksen alakerrassa pyörii Pasi Aution Hälytystila-teos, jossa keskeistä ovat valo, pimeys, varjomainen hahmo ja rytmikkäät äänet.

Nykyajan näyttelyt ovat avoinna 19.4.2025 asti.

Sari Harsu, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua