Titus Welliver on Harry Bosch. Kuva: Viaplay
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Antti Selkokari on intoillut muun muassa peruspoliisisarjasta, Jörn Donnerin Ruotsista, viimeisimmästä Tolkienista ja Punanahka-sarjakuvasta.
1
Yhdysvaltalaisen jännityskirjailija Michael Connellyn romaaneista päähenkilönsä nimen sekä joitain luonteen- ja työhistorian piirteitä ottanut tv-sarja Bosch kuuluu poliisisarjoista nautinnollisimpiin, koska se on kuin vanhat kengät tai verkkarit, joihin solahtaa kuin kotiinsa tulisi.
Los Angelesin poliisilaitoksen murharyhmän johtaviin rikostutkijoihin kuuluva Bosch pääsee näkemään kotikaupunkinsa elämää niin rikkaiden kuin sosiaalitapaustenkin kannalta. Los Angelesista sarja näyttää ikävämmän, vähemmän loistokkaan puolen, jossa huumekauppa, kiinteistökeinottelu, paikallispolitiikka ja median laskelmointi pilaavat ihmisten elämää. Sen kaiken sarja tekee katsojansa älyyn luottaen.
Sarjan viehätys perustuu sen tiettyyn askeettisuuteen. Bosch on niin peruspoliiisisarja kuin olla voi. Päähenkilö Harry Bosch (Titus Welliver), paljasjalkainen L.A:n asukki, on enemmän elämäntapapoliisi kuin kärriäärinrakentaja
Sarjassa viehättää myös sen aikuinen asenne. Se tarkoittaa, että päähenkilöt sietävät myös keskinäisiä ristiriitaisuuksia. Se tuntuu eritoten Boschin suhteessa ylimpään esihenkilöönsä, Lance Reddickin esittämään poliisipäällikköön Irv Irvingiiin sekä aikuistuvaan Madeline-tyttäreensä (Madison Lintz).
Bosch, kaudet 1–7 Viaplay-suoratoistopalvelussa.
2
Kerran haikaillessani luettavakseni tekstiä, jossa kuuluisi kirjoittajan ääni, käteni osui hyllyssä Jörn Donnerin esseekokoelmaan Ruotsi – matkoja vieraassa maassa (WSOY, 2015). Donner muistelee eri puolille Ruotsia tekemiään käyntejä ja kirjoittaa kauas kurottavia siivuja maasta ja yhteiskunnasta, jotka ovat jo kadonneet ajan ja kulttuurisen etäisyyden päähän. Hän antaa itselleen luvan niin sanotusti eksyä aiheesta ja vaellella muistinsa ja tajuntansa sopukoissa, joista erittyy esille tarinoita, joissa on aina jotain kiinnostavaa.
Jörn Donner oli läsnä Moskovassa kun Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salaisten osien alkuperäiskappaleet tuotiin ensimmäistä kertaa julkisesti esille eräässä näyttelyssä. Sen koommin niitä ei ole nähty.
Eräällä visiitillä Visbyssä hän näkee paljon lyypekkiläislähtöisen Donner-sukunsa edustajia, koska Donnereiden yksi sukuhaara asettui Gotlantiin, harjoitti kauppaa ja merenkulkua, ”joidenkin lähteiden mukaan varsin brutaalein keinoin”.
Donnerin maleksinta Visbyssä on kuin kuvitteellisesta elokuvasta: ”Donners platsin vierellä Visbyssä sijaitsevan entisen postitalon sanotaan kuuluneen ’suvulle’, ja sitä kutsutaan nimellä Donnerska huset. Varaan huoneen hotelli Donnerista tämän torin yläpäästä ja syön päivällistä Donners Brunnissa saman torin äärellä.”
Se, että Jörn Donner kirjoittaa kirjan Ruotsista, ei tarkoita putkinäköä, koska hänellä on aina mukana globaali perspektiivi. Hän näkee kaikessa Ruotsin osana muuta maailmaa. Hänen laaja kokemuksensa maailmasta tuotti jatkuvasti ajankohtaisia näkemyksiä asioista niin että niistä avautui näkökulma myös historiaan.
Suomi, Ruotsi ja maailma ovat köyhempiä ilman häntä.
3
Fairuzia tunnetumpaa naislaulajaa ei arabimaailmassa olekaan. Vuonna 1935 syntynyt libanonilaislaulaja on kiertänyt Lähi-Idän kaikissa suurkaupungeissa esiintymässä. Miltei minkä tahansa arabipääkaupungin radiossa aamu alkaa jollain Fairuzin 1 500 levytetystä laulusta.
Hänen asemaansa kunnioitettuna ja kaikinpuolisesti rakastettuna artistina kuvastaa se, että Libanonin brutaalin sisällissodan (1975–1990) aikana hänen suosionsa vain kasvoi, koska hän ei asettunut kummankaan osapuolen kannalle. Hänestä tuli libanonilaisille järjen ja yhtenäisyyden ääni. Ehkä hänen asemansa kestävyydelle ja komean uran hämmentävän pitkälle kestolle voisi Suomessa vetää vertoja vain Katri Helenan vankkumaton suosio.
Fairuzin melodramaattista tyyliä parhaasta päästä edustaa kappale Shady, jonka sanat kertovat lapsuuden leikkien ystävästä, joka on kadonnut paitsi muistoihin, niin myös luontoon.
4
J. R. R. Tolkienin kirjallisen jäämistön sirpaleista uusin suomeksi julkaistu teos on ihmisten hallitsemasta Númenorin kadonneesta valtakunnasta kertova Númenorin tuho (WSOY, 2023).
Tolkienin kertomusten keskeisestä tapahtumapaikasta, Keski-Maasta länteen sijainneen saaren Númenorin saivat ensi ajalla asuinpaikakseen ja palkkiokseen haltioiden kanssa pahuutta vastaan taistelleet ihmiset. Paratiisilliseksi kuvatun Númenorin tuhon kerrotaan johtuneen numenorilaisten itsensä ylimielisyydestä. Ylpeys sai heidät uhmaamaan oman maailmansa jumalten käskyjä ja pitämään itseään jumalina.
Númenorin tuhoa lukiessa huomaa miten paljon antiikin ja muun Euroopan mytologioilla näyttäisi olleen vaikutusta Tolkienin tapaan muotoilla luomansa maailman mytologisia tarinoita.
Teoksesta suuri osa on eri lähteiden risteyttämistä ja keskinäistä tarkastelua ja rinnastamista. Tuotteliaisuudessaan Tolkien tuotti määrättömästi versioita tarinoistaan kaiken aikaa, mikä johti ristiriitaisuuksiin ja nippelitietojen listauksiin.
Kertomus Númenorista tuhoineen antaa sellaista kaikupohjaa Tarulle Sormusten herrasta, että se antaa kokonaisuudelle myytin ja legendan ulottuvuuksia. Tolkien halusi luoda uuden version Atlantis-legendasta, sen hän tunnustaakin eräässä monista käsikirjoituksistaan.
Kertomusta voi lukea kuvauksena Tolkienin suhteesta modernisaatioon. Ikiaikainen pahuus eli Sauron toi kadotettuun paratiisiin, siis Númenoriin, modernia tiedettä: metallisia laivoja, jotka kulkevat ilman tuulta, ja tornien korkuisia taloja, siis pilvenpiirtäjiä.
5
Hollantilaisen sarjakuvakäsikirjoittajan ja -piirtäjän Hans Kressen luomaa Punanahka-sarjaa ei julkaistu suomeksi kuin kuusi albumillista vuosina 1975–1977. Sarja pääjuoni oli kertoa nykyisen New Mexicon osavaltion alueella eläneen kuvitteellisen apassiheimon ensi kohtaamisista kiväärejä käyttäneiden espanjalaisvalloittajien ja heidän hevostensa kanssa.
Sarjassa viehätti sen kansatieteellinen tarkkuus. Kresse saavutti kotimaassaan mainetta ahkeruudellaan historiallisten arkistojen penkojana.
Preeriaintiaanien kohtaloista kertonutta sarjaa ilmestyi alkukielellä tiettävästi ainakin yhdeksän osan verran. Suomessa sarja jäi harvojen herkuksi, sillä suurta menestystä se ei koskaan saavuttanut, koska siinä pidättäydyttiin näyttävien elkeiden taistelukohtauksista. Sarjaa luettavaksi tahtovien on joko pengottava antikvariaatteja tai opeteltava flaamia tai ranskaa, sillä näillä kielillä sarjasta on albumeita julkaistu. Joitain englanninkielisiä painoksia saattaa Brittein saarilta löytyä.
Antti Selkokari
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.
Parasta juuri nyt (6.11.2024): Ihan tavallinen hirviöperhe, Han Kang, Plevna, tikkipelit, Paletilta-näyttely
Petri Hänninen on lueskellut pukinkonttiin passeleita kirjoja, pelannut korttipelejä, ja vieraillut taidenäyttelyssä Galleria Koppelossa.