Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anna Elina Isoaro on nauttinut Cats-musikaalin pohjana olevista runoista ja Roope Mäenpään ja Tampere Filharmonian musiikkisadusta.

1

En käynyt katsomassa Cats-elokuvaa, mutta siitä kirjoitettuja kritiikkejä lukemalla paikkasin naukuvan aukon sivistyksessäni: aiemmin en tiennyt, että menestysmusikaalin lähtökohtana ovat olleet T. S. Eliotin runot. Lisäksi sain selville, että kyseinen kissarunokokoelma Old Possum’s Book of Practical Cats on vieläpä hiljattain suomennettu nimellä Kissojen kielen kompasanakirja (Otava), ja käännöksestä vastaa oivallinen sanataituri Jaakko Yli-Juonikas. Kompasanakirjan humoristisista kattikaraktääreistä ja nautinnollisesti kohdalleen nasahtavista riimeistä ovat ääneenlukuni myötä päässeet perheen junioritkin iloitsemaan.

2

Junioriosaston kanssa fiilisteltäviä eläinhahmoja hyppelee myös Ville Hytösen lastenkirjassa Hipinäaasi apinahiisi (Tammi). Tampere Filharmonia kantaesitti kirjan pohjalta sävelletyn samannimisen musiikkisadun Tampere-talossa viime viikolla. Säveltäjä Roope Mäenpää oli luonteikkaasti muuntanut kirjan värikylläisen satumetsän musiikiksi, jossa perinteisen melodinen orkesterisointi ja modernimpi sävelilmaisu vuorottelivat. Kiusaamisen vastaisen tarinan aasin ja apinan ystävyydestä kertoi sävykkäästi näyttelijä Aimo Räsänen. Konsertin miellyttävän kompakti kesto oli pienille kuulijoille juuri sopiva.

3

Vielä jatkan kirjallisuusmaailmasta ammentavia suosituksia, koska kirjallisuus ylipäänsä on parasta nyt ja aina. Tällä viikolla vietetään Kalevalan päivää. Kansalliseepos on kautta aikain ollut ehtymätön inspiraation lähde eri alojen taiteilijoille. Esimerkiksi Sirpa Kyyrösen tuore runokokoelma Nimesi on Marjatta (Otava) kantaa jo nimessään viittausta Kalevalan lopussa esiintyvään puolukasta raskaaksi tulevaan neitoseen. Runokokoelmassa myyttinen ja luonnonvoimainen kuvasto yhdistyy vahvasti naiseuden ja lisääntymisen kysymyksiin tässä ajassa.

Tampereen taidemuseossa taas on parhaillaan esillä Joseph Alasen Kalevala-aiheista taidetta. Hiljattain paljastettu uutinen kertoo, että myös Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin ensimmäinen versio on pian nähtävillä Tampereen taidemuseossa. Ilmassa on suorastaan dekkarimaista taidemysteerin tuntua, kun Aamulehden mukaan Aino-triptyykki saapuu Tampereelle erikoiskuljetuksella salaista reittiä salamyhkäisen epämääräisesti ”maaliskuun alkupäivinä”.

4

Koska intohimoisinkaan bibliofiili ei pysty hankkimaan kaikkia kirjoja omaan hyllyynsä, ikiparhaiden juttujen listalle on nostettava yhteiskuntamme helmi, huippulaitos kirjasto. Rakastan kirjastojen rauhallista tunnelmaa, kahden viikon vippilainahyllyä sekä maksutonta varauspalvelua. Erikoismaininnan ansaitsee myös pääkirjasto Metson kekseliäs tapahtumatoiminta: kevättalven kulussa ohjelmassa on niin DJ-lounaita kuin Valokeilassa-niminen paikallisia kirjailijoita esille nostava tapahtumasarja. Lisäksi kirjastot ovat usein arkkitehtonisesti viihtyisiä ja valoisia tiloja. Mikä parasta, ylväitä uutuuskirjastoja ei tarvitse lähteä ihailemaan Helsingin Oodiin saakka; omaperäisempi valinta on maakuntamatkailu Pirkanmaalla. Vesilahden kirjasto Lähde vihittiin käyttöön pari vuotta sitten; Nokian uusi Kirjasto- ja kultturitalo Virta puolestaan avaa ovensa ensi kuussa.

5

Hiihtolomakausi on tunnetusti myös pöpökausi. Niinpä hankittu keikkalippu saattaa jäädä käyttämättä tai suunniteltu reissu peruuntua. Harmin tunteita voi lievittää kääntämällä pettymykset missaamisen iloksi ja paitsi jäämisen autuudeksi. Flunssapotilaana tai vatsatautitoipilaana kärvistellessä voi lohduttautua ajatuksella, että yltäkylläisessä vaihtoehtojen tulvassa toteutumaton haave ja täyttymätön tarina voi muutenkin olla jatkuvasti uusia elämyksiä metsästäville aivoille palkitsevinta. Siispä parasta juuri nyt on Joy of Missing Out.

Anna Elina Isoaro