Agentit. Kuva: Yle

1

Mikä kirjallinen karamelli ja tarinankerronnan ilotulitus onkaan Systrarna (Bonnier, 2024), Jonas Hassen Khemirin uusin romaani!

Toisen polven siirtolaisuus on vain yksi teema yli 700-sivuisessa romaanissa, jonka ei soisi loppuvan. Kirjailijan äiti on ruotsalainen ja isä tunisialainen, niin myös romaanin päähenkilön, muuan Jonas Khemirin. Sitten ovat Mikkolan salaperäiset sisarukset Ina, Anastasia ja Evelyn, joiden äiti on tunisialainen ja isä ruotsalainen, vaikka tällä suomalainen nimi onkin.

Romaani kattaa useita vuosikymmeniä päähenkilöidensä ja heidän läheistensä elämästä. Khemirillä on taito tehdä henkilöhahmoistaan eläviä ja tapahtumista tosia muutamalla tarkkaan valitulla sanalla, vaikka kaiken yllä leijuukin ohuenohut mystisen realismin harso.

Khemiri on yksi Ruotsin suosituimmista nykykirjailijoista ja tuli tunnetuksi maahanmuuttajien puolestapuhujana. Nykyään hän asuu New Yorkissa ja opettaa luovaa kirjoittamista ja on kirjoittanut tämän romaanin englanniksi.

Systrarna koostuu seitsemästä kirjasta, joista jokainen kuvaa vähän edellistä lyhempää ajanjaksoa; viimeinen on vain minuutin mittainen. Niinhän se on, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä nopeammin aika mene.

Valitettavan nopeasti loppui tämä romaanikin, vaikka tiivistettävääkin olisi välillä ollut.

2

Brittidokumentilla on hyvin arkinen, tylsäkin nimi Afganistanin lasten elämä, mutta se todellakin antaa, mitä lupaa. Kauniisti kuvatussa, alle tunnin mittaisessa ja jäntevässä dokumentissa kerrotaan kikkailematta juuri lasten asemasta talibanin hallitsemassa Afganistanissa.

9-vuotias Shukria-tyttö kertoo vailla itsesääliä tai muutakaan näkyvää tunnetta olevansa perheen elättäjä, koska isää ei enää ole. Taliban on kieltänyt naisilta työnteon, mutta lapsityövoima on OK, niinpä Shukria ja hänen ystävänsä Azero kiillottavat kadulla miesten kenkiä. Jos asiakkaita ei ole, muut perheenjäsenet menevät illalla nälkäisinä nukkumaan.

8-vuotias talibanjohtajan poika Abdullah puolestaan opiskelee uskonnollisessa koulussa, madrasassa, silloin kun ei ole isänsä henkivartijajoukon jatkeena. Pieni poika pohtii suuria asioita: miten talibanit pystyivätkin voittamaan amerikkalaiset ja miten Koraanin ulkoa oppiminen on tie paratiisiin ja taivaan riemuihin.

Loppua kohti nokkelien tyttöjen elämässä tapahtuu suuri ja iloinen muutos, joka saa katsojankin hymyilemään.

Suosittelen.

Afganistanin lasten elämä Yle Areenassa.

3

Ranskalainen Agentit-sarja sopii hyvin sellaisten rankkojen päivien iltoihin, jolloin haluaa vain rentoutua. Nämä agentit eivät ole vakoilijoita, vaan filmitähtien sopimuksista ja menestymisestä huolehtivia ammattilaisia.

Satiiri kuvaa julkkisten ympärillä elantonsa ansaitsevien agenttien elämää nokkelasti ja huumorilla. Joka jaksossa on myös oikea ranskalaisnäyttelijä, kuten Juliette Binoche. Kaiken kaikkiaan Agentit täyttää hyvän viihteen kriteerit kevyesti – ilmankos sitä tehtiin neljä kautta.

Agentit Yle Areenassa.

4

Mieluusti ja mielenkiinnolla kuuntelin Satu Rämön uusinta dekkaria Jakob (WSOY, 2023), eritoten koska siinä oppii paljon pieniä, mutta mielenkiintoisia asioita Islannista. Kuten sen, että laki edellyttää kaikkien islantilaisten osaavan uida ja että sikäläinen herkkuruoka on karamellisoidut perunat.

Islannissa asuvana suomalaisena Rämö osaa tarttua meitä siinä kulttuurissa ja maassa kiinnostaviin asioihin; kerronnasta paistaa, että hän tietää, mistä puhuu. Iloissani lukisin rikostutkija Hildurin elämästä ihan ilman murhia ja rötöksiäkin, mutta niissäkin juonenkäänteissä Rämö on toki kekseliäs ja välillä jopa arvaamaton.

Rämöä lukiessa mieleeni tulevat Heikki Valkaman Japaniin sijoittuvat jännitysromaanit. Hänenkin kuvauksensa japanilaisten arjesta ja elämästä tuntuvat rikoksia tärkeämmiltä.

Lue Ritva Alpolan Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio romaanista täältä.

5

Nyt on hyvä aika tutustua Hassan Blasimin tuotantoon, jos tämä suomalaistunut irakilaiskirjailija on edelleen vieras. Täyslaidallisia (WSOY, 2023) on osuva nimi teokselle, joka kokoaa yhteen aiemmin ilmestyneet novellikokoelmat Vapaudenaukion mielipuoli (WSOY, 2012) ja Irakin purkkajeesus (WSOY, 2013). Lisäksi siinä on kolme ennen julkaisematonta novellia.

Blasimin teksti on rehellisesti kuvattu matka Irakin raakaan ja surulliseen lähihistoriaan. Lukukokemus ei ole helppo, mutta sitä ei ole Irakin lähihistoriakaan. Blasimin luoma mosaiikki on kuitenkin niin monimuotoinen ja värikäs, että kertomus kertomukselta kirjasta pitää enemmän.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua