Sopimus repii maailman kahtia. Kuva: Kimmo Ylönen

1

Jos ulkoilee iltapäivän tunteina, kun maan yli hyökyy hurjin helleaalto 40 vuoteen, on syytä suojautua. Äärimmäisissä oloissa mikään sombrero ei ole riittävän suuri, mutta hattu kuin hattu on eduksi. Lierihattu on patalakkia parempi. Se voi olla sikakallis tai törkyhalpa. Se voi olla tyylikäs tai reuhka. Pääasia on kupu ja reunat sen ympärillä.

Minun päähineeni on kiinakaupan kahden euron heinähattu, oikean olkihatun köyhä maalaisserkku. Olen itse askarrellut hattuun leukalinjan alittavan narulenkin. Enää ei tuuli heittele kevytrakenteista hellekypärää pitkin pientareita.

2

Joskus pidempiä aikoja ulkoillessa sattuu, ettei kuule ollenkaan musiikkia. Minulla jakso kesti tällä kertaa reilut kolme viikkoa. Sitten kaarsin vaelluskengät pienen kylän ainoaan kuppilaan ja siellä sitä oli. Rummut, basso, rytmi. Melodia.

Näissä oloissa voi helposti erehtyä luulemaan, että maailman paras biisi on baarin ja tajunnan räjäyttävä Billie Jean. Mutta ei, paras kajahtaa kaiuttimista vasta toisena: Tina Cousinsin Pray.

Kolmatta musiikkiesitystä en jää kuuntelemaa. Se olisi joka tapauksessa liikaa tai pettymys. Karkaan hyräillen raitille.

3

Sen muoto on kerta kaikkiaan suurenmoinen, päistään suippo suikula. Kun sen leikkaa kahtia saa keskiaikaisen maalauksen rinnat. Jos siitä leikkaa kiekon saa pyhimykselle sädekehän. Sen pinta on kimmoisa iho. Sitä on sievä hieroa otsaansa, kun pisarat valuvat sen jääkaappikylmällä kyljellä.

Kaikki siinä on raikasta. Värikin on raikas, hengittävä, sitruunankeltainen. Jokainen pisara pitää sisällään rajun latauksen huikaisevan hapanta pirteyttä. Tipan voi tiputtaa salaattiin tai siian kylkeen. Sillä voi terästää kannullisen vettä tai maustaa viinan. Kuoretkin voi raastaa käyttöön.

Minä olen kesän kuumuuden vaikutuksia kumotessani nauttinut sitruunanani lohkoina lasissa ja hiilihapon kanssa purkkiin puristettuna jalosteena.

4

Lakkasin laittamasta maitoa kahviin, kun työpaikalle olisi pitänyt kantaa oma tölkki. Tästä mielenosoituksesta on hyvin kauan. Siitä pitäen, kahvi mustana kiitos.

Espanjalainen nauttii aamulla maitokahvin, café con leche. Maan tapaa myötäillen otan minäkin samanlaisen. Se ei ole vaahtoisa kuten cappucino, mutta ei se ole myöskään mummolan punaisella purkkimaidolla ohennettu pannukahvi. Siinä on kunnollisen mokan tiukka potku ja ikään kuin maidon mukanaan tuomia muistumia vielä hetki sitten poskea hellineen tyynyn pehmeydestä. Kyläbaarissa se tarjoillaan lasista, johon mahtuu juuri sopiva määrä kuumaa juomaa. Seuraavassa baarissa, kun päivä on päässyt käyntiin, voikin jo ottaa kahvin paikallisen perusmallin, café solo. 

5

Tordesillas on pieni kaupunki Kastilian ja Leónin osavaltiossa. Se sijaitsee tasangolla, jossa on juuri sen verran kumpuja, ettei katse tapaa kaukaista horisonttia. Kumpujen kylkiin piirtävät ympyröitä viljelmien yli kurottavien kastelulaitteiden kumipyörät. Kaupungin väkiluku on alle yhdeksäntuhannen ja kaikesta päätellen laskussa. Parin korttelin kokoisen, huolella vaalitun antiikkikeskustan ympärillä on kaatuvien talojen kehä. Sen ulkopuolella, uudempien talojen ikkunaluukuista puolet on kiinni muutenkin, kun siestan aikaan. 

Kaupunki oli yhtä lailla pieni myös vuonna 1494. Sinä kesänä saapuivat saman pöydän ääreen Kastilian/Espanjan kuningas Ferdinand II ja Portugalin kuningas Juhana III. Luulen, että miehet seisoivat. Istuminen ei olisi tullut kysymykseen, niin turvonneet olivat heppujen pallit, espanjaksi cojones.

Kruunupäät allekirjoittivat sopimuksen, jolla he jakoivat keskenään koko Euroopan ulkopuolisen maailman. Sulkakynällä pyyhkäistiin linja noin 1 800 kilometriä länteen Kap Verden saarista. Espanja sai omakseen kaikki alueet veteen piirretyn viivan länsipuolella. Portugali kaappasi itäpuolen. Puutteellisin tiedustelutiedoin ja muilta kysymättä tehty sopimus aiheutti sittemmin suukopua ja kanuunan pauketta. Kovinta hintaa kollien ylimielisestä tempusta maksoivat ihmiset siellä muualla.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua