Yksityiskohta Diego Velázquezin teoksesta Las Meninas (1656–1657). Kuva: Wiki Commons

1

Kovaksikeitetyn dekkarikirjallisuuden varsinainen kantaisä on amerikkalainen Dashiell Hammett, jonka kuuluisin teos, Maltan haukka, ilmestyi almun perin vuonna 1930 ja Jouko Linturin suomennoksena vuonna 1955.

Maltan haukassa on alan kaikki ainekset: urbaani sankari, seksiä ja väkivaltaa. Teoksessa näkyy sen ilmestyminen alkuaan jatkokertomuksena, sillä romaanin luvut päättyvät selkeisiin cliffhangereihin.

John Hustonin esikoiselokuvanaan ohjaama filmatisointi Maltan haukka (1941) noudattelee alkuperäisteosta melko tarkasti. Hustonin elokuva oli jo kolmas versio aiheesta. Niin mainio kuin Hustonin elokuva onkin, siinä on yksi heikko lenkki. Naispääosaa esittävä Mary Astor tekee Brigid O’Shaughnessystä kaikkea muuta kuin kovapintaisen femme fatalen. Astor esittää hahmon käsiään vääntelevänä pillittäjänä. Yksityisetsivä Sam Spaden esittäjä Humphrey Bogart sai roolista hyvää nostetta uralleen.

Hammettin alkuperäisteosta lukee melkein kuin elokuvakäsikirjoituksen valmista synopsista, sillä se on tarpeeksi niukka ja viitteellinen.

2

Länsimaisen kuvataiteen suurteoksiin kuuluva Diego Velázquezin hovinaisia kuvaava maalaus Las Meninas puhuttaa ihmisiä vieläkin. Maalauksessa on haluttu nähdä jos jonkinlaisia poliittisia tai taiteellisia viestejä.

Ranskalaiskriitikko Théophile Gautier on kuvannut maalausta yhdellä teoksella ilmaistuksi maalaustaiteen teoriaksi. Kirjailija Marcel Proust puolestaan kirjoitti Velázquezin maalauksesta pitkät pätkät romaanissaan Kadonnutta aikaa etsimässä.

Ranskalaisintellektuelleista Michel Foucault kirjoitti hänkin Las Meninasista teoksessaan Sanat ja asiat. Häntä kiinnosti, miten espanjalaistaiteilija ”yhdisti kaksi tilaa ja sekoitti katsojan todellisen tilan ja kankaan etualan toisiinsa luoden illuusion jatkuvuudesta toisen ja toisen välillä. Hän saavutti tämän etualan voimakkaalla valaistuksella ja neutraalilla, yhtenäisellä pohjalla.”

Kaikenlaisten tulkintojen ja teorioiden lisäksi maalausta on versioitu mainonnassa, julisteissa, lehtien kansissa ja populaarikulttuurissa ylipäätään. Itse maalaus on esillä Madridin Prado-museossa, jonka suurimpia vetonauloja se on ja sellaisena verrattavissa Louvren Mona Lisaan.

Maalauksessa kiehtovinta on, miten se kutsuu katsomaan itseään. Heti kun älyää sijoittaa itsensä siihen katsojana, alkaa pohdiskella kuvan ihmisten keskinäisiä suhteita ja sitä, missä on todellisuudessa kuvan tärkein henkilö.

3

Johann Sebastian Bach, säveltaiteen nerona ja jopa länsimaisen kulttuurin huippuna pidetyn säveltäjän teoksista kiistanalaisimpiin kuuluu h-mollimessu. Tiettävästi Bach näki tilaisuuden kirkkomusiikkiteoksen säveltämiseen Saksin vaaliruhtinaan August II Väkevän kuoltua vuonna 1733. Kerrotaan, että Bach halusi säveltää kaiken osaamisensa esittelevän messun, joka varmistaisi hänelle myös uuden vaalikuninkaan suosion.

Kävi kuitenkin niin, että Bach päätyi raapimaan teokseensa osasia vanhoista käyttämättä jääneistä sävellyksistään. On sanottu, että omien sävellystensä mukaelmissa Bachin parodioi itseään.

Yksille h-mollimessu on Bachin uran loppukauden suurteos, toisista se taas jää auttamatta jälkeen tekijänsä Matteus-passiosta.

H-mollimessua ei koskaan tarkoitettu esitettäväksi jumalanpalveluksissa. Outoa messussa on, miten se mukailee katolisen kirkon messua, vaikka Bach itse oli luterilainen protestantti. Aaria, jossa parhaiden laulajien esittämänä kuulee Bachin taidokkuuden ja myös sen, miten hän saattoi pilaillakin omalla sävellystyylillään, on h-mollimessun osuus Agnus Dei – ohessa Andreas Schollin ja belgialaiskuoro Collegium Vocale Gentin esittämänä.

4

Tv-sarja Fargon yhteydessä on puhuttu antologiasarjasta, mikä näkyy siinä, miten sarjan eri tuotantokaudet eivät välttämättä muodosta yhtä jatkuvajuonista kokonaisuutta. Eri kaudet ovat ennemminkin omia kokonaisuuksiaan. Tarinat ja henkilöt vaihtuvat, vaikka maailma ja sarjan nimi pysyvät samana.

Vaikka sarjan sanotaan perustuvan Coen-veljesten samannimiseen elokuvaan vuodelta 1996, sillä ei ole elokuvan kanssa yhteistä kuin nimi, sarjan ensimmäisen kauden tapahtumapaikat ja mentaliteetti. Elokuvassa juonen sysää liikkeelle itsensä poljetuksi tuntevan autokauppias Jerry Lundegaardin (William H. Macy) kauna, mikä on sarjassa vaihtunut vakuutusmyyjä Lester Nygaardin (Martin Freeman) pidäteltyyn kiukkuun.

Minnesotan osavaltion talvisten olojen synnyttämä hitaus tuo sekä sarjaan että elokuvaan riemastuttavaa farssia. Sarja muuttuu edetessään eeppisten mittasuhteiden muotokuvaksi Amerikasta, jossa roistot päätyvät vikkelästi ruumishuoneelle ja tomppeleilla käy ansaitsematon tuuri.

5

Valokuvataiteilija Pentti Sammallahden suursuosion saanut näyttely Me kaksi on viimeistä päivää esillä sunnuntaina 25.2.2024 Suomen valokuvataiteen museon Kämp-galleriassa Helsingin Mikonkadulla.

Mustavalkoisia valokuvia katsellessa huomaa, miten moniin kuviin Sammallahti on halunnut saada näkyviin joko palasen taivasta tai ainakin selvää luonnonvaloa. Kuvia katsellessa ei voi olla huomaamatta tiettyä yhdennäköisyyttä ihmisten kesken, olivat he sitten neuvostoliittolaisia Vienan Karjalasta, maalaisia Unkarista tai suomalaisia 1960-luvun Helsingistä.

Pentti Sammallahti: Ranska, Pariisi, 2000. Kuva: Valokuvataiteen museo

Sammallahden kuvista näkee, että hänen tärkein työvälineensä on aina katse, joka jo ennalta näkee mihin päin kamera kannattaisi suunnata ja miten rajata kuvaan oleellinen. Kuvista näkee myös sen, että kuvaaja osaa odottaa oikeaa hetkeä. Tässä suhteessa suursuosikkeihini kuuluu kuva varpusta ällistelevistä ranskalaishevosista.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua