Pia Piltz näytelmässä Saatana saapuu Moskovaan. Kuva: Maria Atosuo / Tampereen Teatteri

1

Kaikenlaista on ikävä. Erittäin kova kaipuu on Kalevan Huurupiilon stand up -treeniklubeille, joille taivallettiin Annen kanssa läpi tuulen ja tuiskun sekä polttavan auringon. Siellä oli väkeä tiiviissä tungoksessa ja samanmielisten seurassa naurettiin hyvinkin taajaan. Lyömätön konsepti ja ilmainen. Iso Aalta saimme Annen kanssa kaikella rakkaudella lempinimen “Takarivin vanhat hutsut” ja kannan tätä arvonimeä ylpeydellä.

Hauskuutta on siis ikävä. Lievensin ikävän poltetta katsomalla Areenasta Aikuiset-sarjan. Tästä draamakomediasta on tällä samaisella palstalla kirjoitettu ennenkin, mutta häpeäkseni oivalsin sen vasta nyt. Niin hauska, terävä, nopea ja oivaltava. Loistavia nuoria näyttelijöitä, etenkin Anna Airola, kesää ja hulvattomuutta.

2

Teatteria on ikävä. Odotan etenkin Tampereen Teatterin Saatana saapuu Moskovaan -esitystä. Sen uusintaensi-ilta on 29.3.2022. Ensi-ilta 18.2.2021 järjestettiin kymmenelle teatterikriitikolle.

Olen nähnyt KOM-teatterin version kauan aikaa sitten. Se oli niin kiehtova, että kävin katsomassa sen useamman kerran. Mitään en ymmärtänyt, mutta täysillä siitä pidin. Mestari ja Margarita täältä tullaan, enkä nytkään oleta, että ymmärtäisin, mutta se ei minua haittaa lainkaan.

Mihail Bulgakovin teos pitäisi löytyä kirjahyllystä, jos lukisi sen teatteri-ikävissään, mutta se ei ole aivan päällimmäisessä kerrostumassa.

3

Lukuromaaneja on ikävä. Odotan paljon Meri Valkaman esikoiskirjalta Sinun, Margot (WSOY, 2021), joka on romaani muistin hauraudesta ja vaikenemisen voimasta. Konkarikirjailija Pirkko Saision Passio-romaaniin (Siltala, 2021) olen myös ladannut paljon odotuksia.

Toivottavasti joku malttaa luopua omasta kirjastaan, jotta minä voin hankkia nämä teokset Lukulaarista. Kirjaston käyttäminen on ollut niin hajamielistä, että se on käynyt turhan kalliiksi.

4

Kesää on ikävä. Kuten muutkin sukupolveni entiset nuoret, olen hankkinut lipun Ismo Alangon konserttiin. Juuri nyt ei löisi isoa vetoa sen järjestymisen puolesta, mutta toivoahan aina voi ja onhan tässä kesään aikaa.

Lipun olinpaikka on varmistettu, tallessa on.

5

Huolettomuutta on ikävä. Tämä on silkkaa nostalgisointia, sillä oli sitä ennen tätä koronaakin kaikenlaista huolta, mutta arki ei päätä vaivannut samoin kuin nyt, kun pelkkä ruokakaupassa käyminen tuntuu venäläiseltä ruletilta.

Päivi Vasara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua