Kaltaiset Tampereen taidemuseossa. Kuva: Hanna Haaslahti

1

Saksalainen elokuva on suomalaisissa elokuvateattereissa harvinaisuus ja häipyy yleensä myös hyvin nopeasti ohjelmistosta. Voin siis olla tyytyväinen, että ehdin nähdä Köln 75:n -elokuvan ja pääsin sen mukana Keith Jarrettin legendaariseen konserttiin, olkoonkin että mestarin itsensä musiikkia ei elokuvassa kuultu.

Elokuvan tähti on nuori, vielä teini-ikäinen Vera Brandes, joka isäänsä vastaan kapinoidessaan alkaa järjestää jazzkonsertteja, vaikka jazz oli monen mielestä 1970-luvulla jo aikansa elänyttä. Brandes saa kuin saakin järjestettyä Jarrettin keikan Kölnin oopperataloon ja säästyy hammaslääkäriopinnoilta.

Keikka olisi voinut olla vain yksi muiden joukossa, mutta se on jäänyt elämään äänitteenä, jota sanotaan Jarrettin parhaaksi, vaikka hän joutuu soittamaan rikkihakatulla harjoituspianolla.

Lue Marita Nyrhisen kirjoittama arvio elokuvasta täältä.

2

Elokuvan innoittamana kaivoin esille Pori Jazzin historian, kun muistelin, että Jarrett on esiintynyt Porissa jo ennen tuota vuoden 1975 keikkaa. Myös pari ystävääni kertoi, että he ovat olleet paikalla ja olivat kuulleet Jarrettin soittoa Karhulinnassa ja Kirjurinluodossa vuonna 1973. Toinen – pianisti itsekin – hyvin vaikuttuneena.

Ehdotonta hiljaisuutta vaati muusikko kuulemma myös Porissa, ja ihmeen hiljaa jaksoi Kirjurissakin yleisö soittoa kuunnella, kun kuuluttaja ensin oli muutamaan kertaan sanonut, ettei Jarrett tule lavalle, jollei yleisö hiljene. Ikimuistoinen konsertti siis niille, jotka sinne pääsivät.

3

Katsoin vastikään Yle Areenasta toisella tavalla hienon elokuvan Nomadland (2020). Se on jostakin syystä jäänyt elokuvateatterin isolla kankaalla näkemättä, mutta vaikuttava se oli pienellä ruudullakin.

Frances McDormand onnistuu pienin elein luomaan intensiivisen kokemuksen, kun seuraa, miten hän pakkaa elämänsä pieneen pakettiautoon ja kiertää nomadina Yhdysvaltain länsiosia tehden töitä, mistä niitä kulloinkin saa. Vaikka kiertolaiset ovat ystäviä ja auttavat toisiaan, päällimmäinen tunne on yksinäisyys. McDormand sai roolistaan ansaitusti Oscarin, kuten Chloé Zhao ohjauksestaan.

Lue Antti Selkokarin kirjoittama arvio elokuvasta täältä. Nomadland Yle Areenassa.

4

Joulukuussa tulee kuluneeksi 250 vuotta kirjailija Jane Austenin syntymästä. Uskomaton lukema, kun miettii, kuinka paljon Austenia yhä luetaan ja hänen kirjojaan versioidaan tv-sarjoiksi ja elokuviksi.

On toisaalta jo myös aika ravistella Austenin kirjallisia hahmoja. Tampereen Työväen Teatterin Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan) on Isobel McArthurin vauhdikas sovitus romaanista ja riemastuttavan erilainen versio tutusta tarinasta. Maija Rissanen Mr. Darcyna ja Eriikka Väliahde Elizabethina on onnistunut pääpari.

Viisi naisnäyttelijää vetää koko romaanin vauhdilla läpi vajaassa kolmessa tunnissa niin, että siivousvälineet saavat samalla kyytiä. Kahden kerroksen väestä näkyviin pääsee alakerta, joka luo romaanin hahmoista loistavat karikatyyrit. Näytelmää ryydittää musiikki, joksi on valikoitunut Aikakonetta, Nylon Beatia, Kaija Koota ja vähän Mambaakin.

Kun näyttelijöitä on viisi ja roolihahmoja verrattomasti enemmän, riittää asujen vaihdoissa kiirettä, etenkin, kun asut ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Kristallikruunukin on ihmeellisesti syntynyt kierrätyspulloista. Puvustajat ja lavastajat ansaitsevat erityiskiitokset.

Lue Matti Mörttisen kirjoittama arvio näytelmästä täältä.

5

Voisi veikata, että Tampereen taidemuseon alakerran vallanneesta Hanna Haaslahden installaatiosta Kaltaiset tulee yleisömenestys. Me ihmiset tykkäämme katsella omakuvia ja napsia selfieitä. Museossa pääsemme kasvoillamme mukaan taideteokseen, ja sehän on hauskaa. Haaslahden teoksessa on hauskuuden ohella kaiketi myös ajatus siitä, että olemme lopulta kaikki kaltaisiamme.

Ei pidä unohtaa taidemuseon yläkertaa ja Vuoden nuoren taiteilijan Man Yaun veistoksia ja installaatioita. Hän kertoo käyttävänsä erilaisia materiaaleja savea, silkkiä, metallia ja lasia kulttuurisina heijastumina. Viehätyin myös Man Yaun tavasta käyttää herkkiä luonnonmateriaaleja yhdessä näiden kovien materiaalien kanssa. Esteettiset, kauniit esineet toimivat myös vallan symboleina.

Lue Anni Kanniaisen kirjoittama arvio Kaltaiset-installaatiosta täältä.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua