Tuntematon nainen talvivaatteissaan. Pekka Salakka, 1930–1939. Kuva: Lappeenrannan museot
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Petra Lukkarin listalla on Ville Hytösen esseitä ja lappeenrantalainen baari.
1
Lehtivihreä menee piiloon ja sarja naapurin kesärenkaita tervehtii rapussa. Koko kesän naulakossa vartonut villakangastakki pääsee pitkästä aikaa ulos. Viikonloppuisin varataan pesutupavuoro ja poltetaan tuikkuja hillopurkeissa. Herätään töihin hämärässä ja talutetaan pyörä aamun mäkeä ylös. Iltaisin muistetaan itseä. Muistathan itkeä? Väsymys alkaa hellittää.
2
Eivätkö esseet kerrokin ihmisen tavasta olla ja kerätä tiedon palasia? Esseet ikään kuin kysyvät: miten elät tämän kaiken läpi? Auttaisiko vapaus? Ville Hytösen toinen esseekokoelma Grand Hotel – Kuinka elää ja kasvaa anarkistisessa vapaudessa? (Tuuma, 2023) on kirja niille, jotka tahtovat olla sekä meri että Muumipappa: samaan aikaan villejä ja kesyjä, menossa ja paikoillaan.
Anarkismin ydin on oma aktiivisuus. Hänestä ”tekeminen on olennaista, kaiken tekeminen.” Hytöselle vapaus tarkoittaa elämää pienessä virolaisessa rantametsikössä, sillä sieltä löytyvät ne tärkeimmät, eli talo, lapsi ja kirjat. Löytyvät periaatteet: luontoyhteys, itämerensuomalaisuus, lukeminen ja käsillä tekeminen.
Grand Hotelin esseet virittävät muistelutunnelmaan. Kun sattumalta itse tapasin Ville Hytösen eräällä kaukobussin vaihtopysäkillä Latviassa, vuosia takaperin, oli tarkoitus mennä oluelle – mutta sitten bussini jo tulikin.
3
Lappeenrannassa on muutamia kivoja baareja, joista Lamppu on yksi. Aina joskus käy niin, että kotimatkalla unohdan pakastelokerossani odottavat kalapuikot ja heilahdan Lamppuun. Totean, aha, taas täällä on joku ihana jazz-keikka.
4
Vaikka maailma on yksi iso kuvavirta, painettuun, käsivaralla piirrettyyn kuvaan törmää lopulta melko harvoin. Miten hyvältä tuntuukaan lukea kirjaa, jossa on piirroskuvia!
Valohämy – taide, maisema ja maailmanloppu (Parvs, 2023) sisältää kirjailija Maria Matinmikon valokuvia ja Sami Jalosen piirustuksia. Valohämy on ”tarinan, runon, autofiktion ja esseen lohkareita käyttävä kontemplatiivinen teos olemassaolon kauneudesta, outoudesta ja tuhosta”, kirjan takakansi kuvaa houkuttelevasti.
”Että jokin on jotain aivan hirveän kaunista”, siinä lukee, ja kirjoitan sen lampunvarjostimeeni.
5
Kuvitellaan, että rakastat jotakuta, mutta hän ei halua sinua enää elämäänsä. Mitä sinulle tapahtuu, kun saat tietää? En tiedä mutta olen kuullut, ettei siihen kuole – illuusio vain särkyy. Sitten on kuulemma noustava ylös.
Kun sirpaleiden keskellä makoilu alkaa tehdä kipeää, nouse vain. Sitten, joskus, voit alkaa vaalia kauniiden kuvien kokoelmaa, rakkautta, tätä. Silloin sinulla on muistot.
Petra Lukkari
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (20.1.2025): Levoton Tuhkimo, Saari josta olen poissa, Veli jota minulla ei ollut, Vangittu kauneus, Teatterikevät
Irmeli Heliö on tunnelmoinut Dingoa ja lukenut Riley, Välipakan ja Palmgrenin teoksia.
Parasta juuri nyt (16.1.2025): Gabriel García Márquez, Meri Parkkinen, Salman Rushdie, Itäsuomalainen, Taru sormusten herrasta
Pasi Huttunen on palannut klassikoiden pariin, mutta löytänyt myös uutta ja upeaa.
Parasta juuri nyt (15.1.2025): Haikara levittää siipensä, Kesken, Liian lähellä, Isoäiti tanssi sateessa, Kızılcık Şerbeti
Leena Reikko tutustui Valko-Venäjään, katsoi hyvän suomalaisen lyhytelokuvan ja hurahti turkkilaiseen tv-sarjaan.
Parasta juuri nyt (14.1.2024): Vuonna 2024 luetut kirjat, Anne Streng, Pökäle, lumiukot, tähdenlennot
Petri Hänninen on laskenut vuonna 2024 lukemansa kirjat ja sarjakuvat ja taivastellut taivaankappaleita.