Martin Freeman on The Responder. Kuva: Yle

1

On aloitettava omaa häntää nostamalla, sillä viimein parin vuoden peruutusten ja konstailujen jälkeen ylihuomenna alkaa Hiedanrannassa järjestämämme festivaali Uusi Tampere!

Vaikka itse sanonkin, on ohjelma kiehtova ja monipuolinen. Mukana on esiintyjiä vanhoista konkareista (22–Pistepirkko, Scandinavian Music Group) uusiin kiehtoviin tuttavuuksiin (Ada Aik, nigeriläinen Etran De L’Aïr) ja tyylillisiin seikkailijoihin (Linda Fredriksson).

Olen ilokseni saanut nauttia jo jonkin verran festivaalitunnelmasta, viimeksi Ilosaarirockissa. Tänä kesänä on ennätysmäärä kaikenlaisia juhlia, eri kokoluokissa. Suosittelen lämpimästi kiertämään mahdollisimman monissa!

Itse menen Uusi Tampere -viikon jälkeen käymään ainakin Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumassa sekä Kangasalan Harjujazzeilla – ja pääsenpä soittamaan myös Hämeenlinnan Hippaloihin!

2

Jos hilpeä kesätunnelma meinaa karata proverbiaalisesta lapasesta, sitä on mahdollista tasapainottaa tummasävyisellä laatudraamalla.

Yle Areenaan on ilmestynyt vastikään brittiläissarja The Responder, jonka pääroolissa mielenterveysongelmista kärsivänä poliisina nähdään Martin Freeman.

The Responder on erittäin monitasoinen sarja, kuten brittisarjoilla on tapana. Päähenkilön omat ongelmat nivoutuvat hienosti perinteisempään dekkari- ja poliisisarjajuoneen, joka sekin on taiten ja kerroksittain kirjoitettu.

Ahdistus ei ole koskaan ollut näin mainiota!

The Responder Yle Areenassa.

3

Kesäni on ollut melko liikkuvainen, mutta aina kun mahdollista, olen käynyt laituriuinneilla lähirannassa. Suomi on luonnonvesien luvattu maa, mutta harmillisesti järvet ovat uimalämpimiä vain tovin vuodesta. Siksi sanonkin että järvessä uiminen on parasta juuri nyt.

4

Kesälomalukemisenani on ollut jo jouluna saamani Ashley Kahnin kirja A Love Supreme – John Coltranen testamentti (Aviador, 2021). Siinä käydään kunnon nysväysmentaliteetilla läpi levyn jokainen nuotti ja pellinisku. Hektisen suihkimisen keskellä olen huomannut tällä olevan rauhoittavia vaikutuksia. Petri Silaksen käännös on myös ansiokas!

Lainasin Coltrane-kirjan rinnalle täydentävän teoksen Temples Of Sound basistiystävältäni Ville Rauhalalta. Kirjassa on nimittäin kappale myös A Love Supremen nauhoittaneesta Rudy Van Gelderistä, joka on tuttu nimi varmasti jokaiselle jazz-diggarille. Hän nimittäin äänitti keskeisimmät Blue Note-, Impulse- ja Prestige-merkkien julkaisut.

En vieläkään käsitä, miten hän sai vuonna 1964 jazz-levyn kuulostamaan siltä kuin se soisi samassa huoneessa kuulijan kanssa vielä 2022. Taikuutta!

Lue Marita Nyrhisen arvio A Love Supreme -kirjasta täältä.

5

Olen kuunnellut viime aikoina todella paljon Mariel Buckleyn laulua Shooting At The Moon (Birthday Cake, 2022). Laulu on muotopuhdas reissuromanttinen country rock -pala, mutta jokin siinä tenhoaa.

Tämän ja monia muita ihania lauluja olen bongannut jo yli 20 vuotta toimineesta musablogista One Chord To Another. Sitä ylläpitää mainio musiikki-intoilija Vesa Lautamäki. Hän onnistuu löytämään jostain internetin syövereistä aina uutta ja kiehtovaa lauluntekijämusaa. Lisäksi hän on niin ystävällinen, että koostaa löytönsä viikoittaiseksi soittolistaksi Spotify-palveluun.

Jos americana, indierock tai folk-tyyppinen musa kiehtoo, suosittelen ehdottomasti tutustumaan ensin OCTA-blogiin ja sen jälkeen sen esittelemiin artisteihin!

Janne Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua