Kuva: Mitro Härkönen / Yellow Film & Tv Oy

1

Mike Whiten luoma televisiosarja The White Lotus (HBO, 2021–2025) kertoo ihmisistä, jotka matkustavat paratiisimaisiin hotelleihin ja viihtyvät niiden rannoilla, ravintoloissa ja lähiympäristössä. Sarjan päärooleissa ovat hotellien vieraat ja henkilökunta.

Ensimmäisellä kaudella oltiin Havaijilla ja toisella kaudella Sisiliassa, ja nyt kolmannella kaudella ollaan Thaimaassa. Sarjan ensimmäisten kausien tähti oli Jennifer Coolidge, jonka esittämä Tanya McQuoid-Hunt oli rikastunut perittyään kuolleen äitinsä. Coolidge voitti roolistaan Emmy-palkinnon molemmilta kausilta.

Kolmannella kaudella mukana on sarjan ensimmäiselläkin kaudella nähty kylpylän johtaja Belinda Lindsey (Natasha Rothwell), joka törmää tuttuun naamaan, Tanyan leskeksi jääneeseen aviomieheen ”Garyyn” / Greg Huntiin (Jon Gries), jolla on uusi nuori tyttöystävä.

Mukana menossa on erikoinen Ratliffin perhe: liikemiesisä, jolta katoavat rahat, äkkiväärä ja sivistymätön vaimo, kaksi poikaa ja tytär. Matkalla on myös naiskolmikko, joka elää kadehtimalla toisiaan. Sritala (Lek Patravadi), paikallinen hotellin omistaja, epäilee useimpien tapaamiensa ihmisten motiiveja.

The White Lotus kertoo ihmisistä, jotka elävät rikkaiden elämää tai elättävät itsensä näiden palvelijoina. Raha merkitsee etenkin silloin kun sitä ei enää ole.

Hyvillä näyttelijöillä roolitettu sarja on viihdyttävä, jännittävä ja tapahtumiltaan yllättävä. Neljättä kautta suunnitellaan.

The White Lotusin kakkoskaudesta kirjoitti Kulttuuritoimitukseen Petri Hänninen.

2

Charles Chaplin (1889–1977) on, tai ainakin oli, elokuvahistorian suurin tähti, niin lapsille kuin aikuisille. Nykysukupolvet ovat ilmeisen harvakseltaan katsoneet Chaplinia, sen voi päätellä siitä, että heille Charles Chaplin ei ole enää se kaiken alku. Leijonakuningas ja muut animaatiot ovat olleet vuosikymmeniä suosituimpia. Virallinen elokuvahistoria sijoittaa kuitenkin Chaplinin maailman kuuluisimpien fiktiivisten elokuvien tekijäksi, ensimmäisten joukkoon.

David Robinsonin kirjoittama Chaplin-elämäkerta Elämä ja elokuvat (suom. Reijo Lehtonen; Chaplin: His Life and Art, 1988) on kattava kertomus pienen pojan kurjasta ja hurjasta lapsuudesta viihde-elämän ja varieteen maailmassa isän, äidin ja Sydney-veljen kanssa Lontoossa.

Chaplinin ensimmäinen lyhytelokuva oli puolituntinen Charlie näytännössä (A Night in the Show, 1915) ja ensimmäinen pitkä elokuva Chaplinin poika (The Kid, 1921). Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Hongkongin kreivitär (A Countess From Hong Kong, 1967).

Chaplin kuoli joulupäivänä 1977 Sveitsissä, neljän vaimon ja 11 lapsen jäädessä enemmän tai vähemmän suremaan.

3

Meidän kulttuuriimme kuuluu viinan juonti, myös sahdin. Sahti on erityisesti Sysmän seudun tuote ja se on tuonut paikkakunnalle paljon.

Sysmälle ja sahdille omistettu 100 litraa sahtia tragikomedia on niin hyvä, että se menee päähän. Paikkakunnan oman pojan Teemu Nikin käsikirjoittama ja ohjaamassa tarina on alusta loppuun vaikuttavaa menoa. Kylän ihmiset ja tuttavapiiri ovat täynnä persoonia, jotka katsovat voivansa sekaantua muiden asioihin, hyvässä ja pahassa.

Siskokset Pirkko ja Taina jatkavat sahdintekoperinnettä kolmannessa polvessa. Sahdinkeitto sujuu hyvin, lukemattomien asiakkaiden maksuhalukkuus vain on huonoa.

Yllättäen sisko Päivi on menossa naimisiin ja haluaa hääjuhliinsa 100 litraa sahtia. Aikaa käymiseen on 22 päivää ja kuten aina, matkaan tulee mutkia. Juoman makua täytyy testata, porukalla. Aamulla naisia odottaa yllätys.

Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Ville Tiihonen. Kuva: Rami Rusinen / It’s Alive

Elina Knihtilä (Pirkko) ja Pirjo Lonka (Taina) ovat näyttelijöinä nerokkaita. Kohtauksia katsoo kuin olisi paikalla, iloitsee ja kärsii naisten mukana. Kuskina ja käskytettävänä on Ville Tiihonen (Hauki), joka osaa olla hillitty ja rakastunut yhtä aikaa.

Elokuvan taustalla leijuu alkoholismi mukanaan tuomine ongelmineen. Perheen, suvun ja kaveripiirin kanssa kommunikoidaan enimmäkseen vain sahtia nauttineena.

Jussi tai pari ei olisi päärooleissa esiintyville ollenkaan liikaa, päinvastoin.

Lue Eija Niskasen kirjoittama arvio elokuvasta täältä.

4

Pohjoisen tähti on suomalainen rikossarja. Tuttavapiirissä rohkeimmat uskaltavat epäillä asiaa. Heistä sarja on ennemminkin humoristinen perhedraama. No, lappilaisuuden asiantuntijana voin kertoa, että se on molempia.

Rovaniemellä kuvattu sarja on saanut jo toisen kauden. Pääosissa ovat Pudaksen perheen jäsenet ja osa poliisilaitoksen poliiseista. Kehystarinat kertovat työstä ja yksityiselämästä. Timo Varpion, Tiina Tanskasen ja Juha Karvasen käsikirjoittaman sarjan tapahtumat etenevät leppoisasti ja eksoottisissa ympäristöissä. Jaksoja jaksan odottaa, enkä katso sarjaa Areenasta.

Pääroolissa ovat Saara Kotkaniemi (Maria Pudas, nyrkkeilijä, poliisi, äiti, vaimo, sisko ja tytär), hänen parisuhdettaan näyttelevä Iina Kuustonen (Essi, lääkäri ja äiti), Heikki Ranta (Niko Pudas, veli, poika ja nyrkkeilyvalmentaja), Eero Saarinen (Esko, isä ja isoisä, entinen taksiyrittäjä), Katariina Kaitue (Anna-Liisa, äiti ja isoäiti), Sari Siikander (Kristiina Juntunen, poliisipäällikkö) ja Karim Rapatti (Samu Pajala, poliisi).

Sari Siikander huutaa parhaiten ja kommentoi antoisan tyylittömästi kaikkea. Heikki Ranta tyrii koko ajan, Saara Kotkaniemi osaa puolestaan olla joskus merkitsevästi hiljaa.

Sarjan ympäristö ja tapahtumat ovat sopusoinnussa uskottavien tapahtumien ja rikosten kanssa. Huumori on tuttua ja hyvää, niin hyvien kuin huonojen vitsien osalta.

Pohjoisen tähti Yle TV1 -kanavalla sekä Yle Areenassa.

5

Ykkösaamun studiossa oli Seija Vaaherkummun haastateltavana kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi (29.3.2025). Haastattelun kuunteleminen ja ymmärtäminen on kuulijalle helppoa. Koskenniemi tietää mistä puhuu ja osaa perustella sanomansa. Kaikista ällistyttävintä ”maijameikäläiselle” on huomata ymmärtävänsä kaiken mitä Koskenniemi puhuu.

Tällä kertaa keskutelun aiheena oli Yhdysvaltojen poliittiset muutokset Donald Trumpin ottaessa jälleen vallan Yhdysvaltain presidenttinä. Uutta itselleni oli se, että Yhdysvaltain perustuslaki on niin niukka paperi, ettei se kiellä muuttamasta käytäntöjä. Presidentti voi ottaa haltuunsa minkä tahansa laitoksen, ministeriön ja suurten päätösten käytännön. Ministeriön voi jakaa kavereilleen leikkikentäksi. Kulttuurilaitoksissa voidaan lopettaa todellisen historian esittely ja alkaa esittää asiat valkoisen miehen näkökulmasta.

EU:n yhtenäisyys ja mahdollinen valta ei ole Trumpille mieleen. Hän luo epäsopua, jolloin maailman valtiaan leikkiminen onnistuu paremmin

Pahinta on, ettemme voi enää luottaa Yhdysvaltain sotilaalliseen apuun, emme edes Naton jäseninä. Meidät on kai päästetty tuohon yhteisöön hyvänä maksajana. Näin päättelin Koskenniemen puheista. Suomen on luotettava omiin voimiinsa.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua