Tommi Liimatta Rollo-kirjan kannessa. Kuva: Like

1

Kahdessa Jeppis-niteessä muusikko-kirjailija Tommi Liimatta kertoi yli tuhannen sivun verran kouluvuosistaan Pietarsaaressa. Ne sijoittuivat kukkealle 1980-luvulle.

Kesällä 1990 Liimatta muutti äitinsä kanssa Rovaniemelle. Syksyllä hän aloitti kahdeksannen luokan.

Kuuteen Rovaniemellä viettämäänsä vuoteen Tommi Liimatta laittaa noin 700 sivua. Uusi Rollo-kirja (Like, 2020) on lähes yhtä paljon kaveripiirin kuin Liimatan tarina. Useimmat jengin jäsenet eivät pahemmin piittaa muiden ikäistensä toimista, vaan ovat, pukeutuvat ja tekevät, kuten lystäävät. He ovat ulkopuolisia, eivät kivaisoa.

Vaikka Tommi Liimatta käyttää teepussin kahteen tai kolmeen kertaan, 1990-luvun lama jää Rollossa sivuviitteeksi. Kun kaverusten bändi Absoluuttinen Nollapiste sijoittuu viidenneksi rockin SM-kisoissa ja saa levysopimuksen, elämän päämäärä alkaa seljetä.

Ostetut levyt, koulupäivien kulku, keikkamatkat, sekalaisten sivuprojektien sekalaiset nauhoitukset ja muut touhut käydään kirjassa täsmällisesti läpi. Vähitellen mukaan tulevat myös ”akat ja alkoholi”, joita Liimatta pitkään karttoi ja jopa kauhisteli.

Uuden kierteen kertomukseen antaa se, että kaikkien pitää aikuistua – ainakin vähän – vaikka kuinka haluaisi pitää kiinni lapsuuden huolettomuudesta. Rollon lopussa Liimatta muuttaa tyttöystävänsä kanssa Tampereelle: ”Ennen Tuulaa ainut lähikosketukseni tyttöihin oli tapahtunut lukion ruokalassa, kun jono äkisti pysähtyi ja selkääni osui tissit.”

Erityisesti Tommi Liimatan muistelmissa ihastuttavat samastuttavat pakkomielteet ja kaiken takana kulkeva tarina siitä, miten hänestä kasvaa taiteilija.

2

Kanadalaisen Emily St. John Mandelin The Glass Hotel -romaani ilmestyi keväällä. Siinä on vain 300 sivua, mutta valtavasti elementtejä ja ulottuvuuksia. Päähenkilöt ovat keskenään hyvin erilaisia. Tarina hyppii ajasta ja paikasta toiseen. Keskeinen teema vaihtuu kertojan mukaan.

Kyse on rahasta, moraalista ja sattumasta. Kokoavina tekijöinä toimivat vain veneellä saavutettava luksushotelli Vancouverin lähellä sekä Ponzi-huijaus, joka vertautuu Bernie Madoffin kuuluisaan kupruun, jota pidetään kaikkien aikojen suurimpana yksityishenkilön tekemänä sijoitushuijauksena.

Emily St. John Mandel kirjoittaa täsmällisesti mutta kauniisti. Hänen palkittu Station Eleven -kirjansa (2014) kertoo lähes koko ihmispopulaation tappavasta pandemiasta. Sitä en ole vielä lukenut.

3

Ostin The Rolling Stonesin Goats Head Soup -cd:n Porin Anttilasta vuonna 1986 tai 1987. Taisin tuntea levyn lauluista etukäteen vain Angie-balladin.

Pääosin Jamaikalla äänitetty Goats Head Soup (1973) kuuluu yhä suosikkeihini. Se on rento mutta tiukka ja mukavan monipuolinen rocklevy. Mick Jagger laulaa ihanan röyhkeästi ja soolokitaristi Mick Taylor loistaa. (Keith Richardsia olen aina pitänyt hiukan surullisena hahmona.)

Nyt levyjen uudelleenjulkaisukierros on ehtinyt Goats Head Soupin vuoroon. Olen innoissani sen Super Deluxe -painokseen kuuluvasta Brussels Affair -levystä.

Tykkään kuunnella keikkalevyjä aniharvoin, mutta vuonna 1973 äänitetyllä Brussels Affairilla ei totuutta pääse pakoon. 1970-luvun alkupuolella The Rolling Stones todellakin oli maailman paras rockbändi.

Mick Taylor lähti omille teilleen joulukuussa 1974. Siitä eteenpäin The Rolling Stones oli vain hyvä rockbändi. Pitkään aikaan se ei ole ollut sitäkään.

4

Englannin Valioliigan alkamisen kunniaksi katsoin Mike Bassett: England Manager -elokuvan (2001). Se on tyyliltään mockumentary eli totuutta jäljittelevä komedia.

Englannin maajoukkueen manageri saa sydänkohtauksen kesken MM-karsintojen. Sopivan seuraajan löytäminen osoittautuu vaikeaksi. Paras vaihtoehto on skotti, seuraava liian suorapuheinen ja niin edelleen. Lopulta päädytään lutajoukkue Norwich Cityn manageriin Mike Bassettiin, jota esittää ihana Ricky Tomlinson – Sohvanvaltaajien perheenisä (”My arse!”) ja Fitz ratkaisee -sarjan komisario Wise.

Bassett johdattaa joukkueensa Brasiliassa järjestettäviin MM-kisoihin enemmän tuurilla kuin taidolla. Englannin paidassa pelaavat muun muassa David Seaman, Vinnie Jones, Paul Gascoigne, David Beckham ja Emile Heskey – tai heidän karikatyyrinsä.

Mike Bassett: England Manager on riemastuttava kohderyhmäelokuva. Futisfanit bongaavat viitteitä ja nauravat itsensä tärviölle. Muille se lienee vain pitkästyttävä jono puujalkavitsejä.

5

Ensin kyseenalaistettiin jääkiekon MM-kisojen pitäminen Valko-Venäjällä. Siitä närkästyneenä Juhani Tamminen (jääkiekkoleijona #79) ryhtyi opastamaan moukkia: ”Meidän pitää ymmärtää, että tuolla jossain maailman kolkassa saattaa olla joku diktaattori, mutta se voi olla myös saatanan kova kiekkomies.”

Apuun karautti muutama samanmoinen tolkun ihminen. He kehottivat pitämään urheilun ja politiikan erillään.

Vähän myöhemmin Helsingin Jokerien oli määrä lähteä The Kontinental Hockey Leaguen peliin Minskiin. Tammisen aivopierun herättämän keskustelun ansiosta joukkue päätti kuitenkin luovuttaa ottelun.

Sitten Neftehimikin KHL-joukkue saapui Suomeen Jokerien vieraaksi. Venäläisten kokoonpanosta puuttui pelimiehiä ”flunssan” takia. Siitä huolimatta porukkaan kuului ainakin neljä koronatartunnan saanutta. Jokerien pelaajat joutuivat karanteeniin ja joukkueen neljä seuraavaa matsia peruttiin.

”Olihan tämä takaraivossa, että näin voi tapahtua. Mutta asian kanssa täytyy elää, ei auta murehtia vaan katsoa eteenpäin”, jaaritteli Jokerien ”pääomistaja” Jari Kurri STT:lle.

Samaan aikaan mikkeliläiset jääkiekkonuoret levittivät kulkutautia ympäri Suomea – Hämeenlinna, Lappeenranta, Kouvola ja niin edelleen.

”Jossakin vaiheessa joku on saanut tartunnan jostakin ja ilmeisesti viime viikonlopun tai loppuviikon aikana joukkueharjoituksissa tai pelimatkalla se on sitten tarttunut muihin”, kiteytti Mikkelin Jukurien toimitusjohtaja Jukka Toivakka tapahtuneen Ylelle.

Tuloksista viis. Jääkiekko ei ole ollut näin viihdyttävää pitkään aikaan.

Tero Alanko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua