Kuvateksti: Sweet Tooth. Kuva: Netflix

1

Sweet Tooth on uusi Netflix-sarja, jossa nuori pojankloppi (puoliksi ihminen, puoliksi peura) etsii äitiään pandemian kaatamassa maailmassa. Onhan näitä post-apokalyptisia sarjoja vähän turhankin paljon, useat niistä toinen toistaan toistavia, loput lepsusti kirjoitettuja ja tuotettuja tai muuten tusinatavaraa.

Tällä hiukan epäilevällä asenteella aloin katsoa ”herkkuhampaan” seikkailuja, mutta yllätyin. Jeff Lemiren sarjakuvaan perustuva sarja on toki osittain tutunomainen, mutta sillä on oma asenteensa ja tyylinsä, kenties sarjan tv-version suunnitelleen Jim Micklen ansiosta. Mickle tuli alun perin tutuksi pikkubudjetilla tekemistään näppäristä kauhuleffoista ja erityisesti Joe Lansdalen romaaniin perustuvasta tiukasta rikosleffasta Cold in July, mutta Sweet Tooth on hänelle ja meille jotain täysin uutta.

Sarjassa on särmää ja seikkailua. Se käsittelee vähän absurdia aihettaan pilke silmäkulmassa, mutta vakavasti. Se on ajankohtainen, mutta originaali. Meidän tämänpäiväinen todellisuutemme kaikuu tunnistettavasti, mutta ei päällekäyvällä tavalla.

Pohjimmiltaan Sweet Tooth puhuu yksinäisyydestä, erilaisuudesta, peloista ja patoutumista, mutta löytää ihmisyyden ja ystävyyden näiden vaikeiden asioiden kätköistä. Makoisa sarja, muttei missään mielessä yli-imelä. Parasta tänään ja huomennakin.

2

Ahveniston uimaranta Hämeenlinnassa on parasta juuri nyt. Vesi on raikasta, mutta niin vilpoista, ettei ranta ole täynnä polskijoita; turvavälit voi pitää tarpeen mukaan vedessäkin.

Uimarannan vieressä on maauimala, joka vetää lämminverisiä puoleensa kuin iho hyttystä. Hiekka järven rannalla on kuitenkin lämmintä, vesi kirkasta, ja ahvenet tykkäävät uida jaloissa meistä kaksijalkaisista jättiläisistä välittämättä, kun tarvomme siinä vieressä läpi Ahdin valtakunnan.

Ahvenistonjärvi. Kuva: JT Lindroos

3

Ja puhuen vesistöjen biologiasta, mieleen hyökkää välittömästi meribiologi Handerson, joka tutkii kalojen rikollisuutta Rätön ja Lehtisalon nokkelan absurdissa biisissä Ihanan syyllinen pallokala.

Tämä parivaljakko iskee kuin miljoona volttia tai sukallinen kaurapuuroa. Tee valintasi, mutta kumpikin on napakymppi. Bändin musiikki on muutenkin puhdasta (ja vähän likaistakin) neroutta, alkuvoimaisen lähestyttävää, perisuomalaisen omituista äänimaisemaa.

Helppo tapa tutustua Rättöön ja Lehtisaloon on Ektro Recordsin julkaisema Kovaa Kamaa (Parhaat 2013–2018) –tuplakokoelmalevy (Ektro, 2018), joka päivästä toiseen leijuu stereoiden kautta korvistani sisään, suristen kuin ötökät aamuyössä, nousten järvestä keskiyön auringon alla istumaan saunani lauteille koivuvihdat kaikissa kolmissa käsissä. Suosittelen lämmöllä ja suosittelen antaumuksella.

4

Oletko muuten katsonut Yle Areenasta Steve McQueenin ohjaamaa elokuvaa Small Axe: Lovers Rock? Yksilöllisen hieno 70 minuuttia pitkä pätkä kuvaa kotibileiden fiiliksiä aamusta seuraavaan. Leffassa ei ole juurikaan juonta, saati hirveästi repliikkejäkään, vaan se etenee aallonharjalta merenpohjaan pippaloiden tunnelman ja tuntuman kautta.

Vaikuttavan erilainen elokuva, joka uudistaa ja yllättää samalla kertaa, murtaen patoja ja avaten ovia uusille urille – mainion musiikin säestämänä.

Small Axe: Lovers Rock Yle Areenassa.

5

Alack Sinner. Kuva: IDW EuroComics

Mites nämä fiilikset sitten toimivat sarjakuvassa? Itselleni aikaa, paikkaa ja äänimaisemaa taiteeseen ja tarinaan yhdistävät parhaiten Muñozin & Sampayon tekemät Alack Sinner -kirjat. Nämä ovat sitä samaa mitä kolme ensimmäistä Ramones-albumia olivat. Tai Scorsesen Taksikuski ja Barry Shearin Verinen katu, PUNK-lehden sivut, Patti Smithin runous, Chester Himesin tai Sol Yurickin romaanit.

Likainen New York, 1970-luvulla. Se on aika ja paikka, josta onnistuin itse näkemään vilauksen 1980-luvun lopulla ennen kuin kaupunki täysin gentrifikoitui. New York todella heräsi henkiin kaikissa noissa upeissa taideteoksissa: elokuvissa, kirjoissa ja lehdissä. Se ei ole paikka, jossa haluaisin todellisuudessa viettää aikaa, mutta taiteessa se sykkii ja tihkuu luonnetta, historiaa ja elämää kaikessa kaunistelemattomassa loistossaan.

Alack Sinner on osa tuota, havaintoja ja taidetta, jotka vangitsevat aikakauden ja muuttavat sen tyylitellyksi mutta realistiseksi fiktioksi, joka peilaa surisevien neonvalojen välähdystä rikkinäisen pullon verisissä sirpaleissa.

JT Lindroos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua