Juulia Koskela: Rafaelin enkeli I ja II. Kuvat: Sari Harsu

1

Kun katson Areenasta sarjoja, tuijottelen jaksot usein aika lailla putkeen. Näin tein myös Atlantis Pasila -sarjan kanssa. Aikuisten käsikirjoittajan uuden draamakomedian miljöönä on Itä-Pasila ja siellä sijaitseva Atlantis-baari.

Jaksojen pituudet vaihtelevat kymmenestä kuuteentoista minuuttiin, joten kaikki kymmenen jaksoa sai suoritettua joutuisasti.

Karrikoitujen henkilöhahmojen sanailu on sujuvaa, ja sarjan tarjoilema maailma vaikuttaa nuorten hankaluuksista huolimatta houkuttelevalta. Tulee olo, että Kaurin, Nitan, Rikun, Iiriksen ja Annin kanssa olisi mukava hengailla – ja tavallaanhan sitä hengaileekin, kun makaa sohvalla läppärin alla ja jakso jakson perään viettää aikaa heidän seurassaan.

Vaikka minulle olisi riittänyt vähän vähempikin intiimin kanssakäymisen näkeminen, on ihan paikallaan totuttaa ihmisiä katsomaan myös samansukupuolisten välistä läheisyyttä.

Loistavaa Liverpoolin mafia -sarjaa ei voinut katsoa sen alkaessa putkeen, uutta jaksoa oli maltettava odottaa aina viikko. Nyt kaikki jaksot kuitenkin ovat Areenassa.

Sarja on brittiläistä rikosdraamaa parhaimmillaan. Se kuvaa uskottavasti rikollista elämäntapaa ja henkilöhahmoja kaikkine inhimillisine tunteineen ja murheineen.

Ollenkaan hassumpaa katsottavaa ei ole myöskään Pohjois-Irlantiin sijoittuva brittiläinen Blue Lights – Belfastin poliisit, josta on nyt ilmestynyt Areenaan kolmas kausi.

2

Galleristi Eerika Malkki, taiteilija Antti Eklund ja Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas.

Tampereelta ei katsottava taide lopu, koska gallerioita on paljon ja niiden kattaus vaihtuu yleensä kolmen tai neljän viikon välein. Tässä maistiaisia kolmesta K:sta: Klingendahlista, Koppelosta ja Keskus Galleriasta.

Showroom Klingendahl on vielä tuore tulokas. Gallerian toinen näyttely on nimeltään Super women, joka esittelee Antti Eklundin poptaiteen kuvastosta ammentavia maalauksia 22.3.2026 saakka.

Galleria Koppelossa on 1.3. asti Paula Puikkosen ja Juulia Koskelan Maassa ja taivaassa -näyttely. Konkaritaiteilija Puikkosen värikkäät työt ovat esillä alakerrassa ja Koskelan, tuoreen tekijän ja taiteen opiskelijan, ensinäyttely löytyy yläkerrasta. Hän on hyödyntänyt kantaaottavissa sikateoksissaan käytettyä joululahjapaperia.

Keskus Gallerian näyttely Between light and shadow esittelee helmikuun loppuun asti Pauli Viljasen maalauksia ja keramiikkaa. Teoksissa on ihmisiä ja eläimiä, pääsääntöisesti lintuja. Olen huomannut, että oma katseeni kiinnittyy helposti juuri lintuaiheisiin teoksiin, ja linnut tuntuvat innostavan usein taiteilijoitakin.

Keskus Gallerian näyttely Between light and shadow.

3

Syön erittäin mielelläni, mutta en ole erityisen etevä laittamaan ruokaa. Siksi ruokaravintolat ja niiden kampanjat houkuttelevat.

SYÖ!-viikot järjestetään neljä kertaa vuodessa. Viimeisin kahden viikon setti päättyi 12. helmikuuta. Ideana on että kampanjassa mukana oleva ravintola tarjoaa joitakin annoksiaan 12 euron hintaan. Tosin ravintoloilla on eri käytäntöjä, mitä hintaan kuuluu. Joissakin paikoissa vesi tai esimerkiksi naanleipä maksaa erikseen, joissakin sisältyy hintaan.

Tällä erää tulin testanneeksi yhden viikonlopun aikana kolmen tamperelaisravintolan tarjontaa. Kävin Marangassa syömässä Vegan Platterin, Ruubenissa naudanlihaa sisältävän Sloppy Joen ja Los Pollosissa Los Pollos Kanataskun. Kaikki ateriat nautin hanaveden kera. Marangassa vedestä veloitettiin puolitoista euroa, Los Pollosissa euro. Ruubenissa vesi sisältyi annoksen hintaan.

Vaikka SYÖ!-viikot eivät ole pintxo-festivaalin tavoin kilpailu, kerron silti, että nyt nauttimistani aterioista parhaiten maistui Los Pollosin annos.

Los Pollosin SYÖ!-annos.

4

Tanssiminen kaupungin keskustassa on aina paikallaan!

Tampereen katukuvaa piristää usein Sampo Joenvuoren tanssi-improvisaatiot, mutta lauantaina (7.2.2026) Keskustorilla myös tangottiin, kun Tanssiseura Hurmio ry järjesti perinteisen Lumitangon MM 2026 -kilpailunsa. Kilpailussa tanssittiin alku- ja välierät ja lopulta finaali, jonka päätteeksi tuomaristo valitsi Lumitangon maailmanmestariparin. Myös yleisö pääsi tanssimaan.

Vuoden 2013 tangokuningatar Heidi Pakarinen oli paikalla laulamassa sekä tangoja että muuta musiikkia.

Lumitangoa Keskustorilla.

5

Runoja on kiva kuunnella, mutta niin myös runoilijoiden puhetta runoista. Runoilijat Ilona Vuori ja Riika Helle-Kotka kertoivat teoksistaan ja ajatuksistaan Galleria Rajatilan Runouden kasvot -tilaisuudessa (7.2.2026). Vuoren Anomuksia evoluutiolle ja Helle-Kotkan Minä ja Herra Bashoo -teokset on kustantanut Rosetta Versos, ja kirjat ovat saatavilla gallerian yhteydessä toimivasta Laitapuodista.

Vuori pyörittelee teoksessaan ajatuksia ajasta. Helle-Kotkan haibun on runokokoelman ja matkakertomuksen hybridi. Tieteen termipankki kertoo, että haibun on ”lyhytmuotoinen japanilainen proosalaji, johon usein sisältyy haikuja tai haikai-ketjurunoja, toisinaan myös kiinankielisiä säkeitä”.

Runoilijat Ilona Vuori ja Riika Helle-Kotka.

Runoa ja runoilijoita oli tarjolla myös Kirjoittajayhdistys Viitapiiri ry:n ja Onda Music & Arts Cafén lavarunoillassa 10. helmikuuta. Kevään ensimmäisen illan teemana oli Horros, jolloin kuultiin esirunoilijoina Oona Lomania ja Tiina Lehikoista.

Seuraavat runoillat ovat teemoiltaan Kosmos (10.3.) ja Luonnos (14.4.)

Kulloiseenkin teemaan uppoudutaan esirunoilijoiden ja pienten kirjoitustehtävien avulla. Illan päättää avomikki, johon kaikki ovat tervetulleita lausumaan omia tekstejään.

Sari Harsu, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua